Novellit!
Oon jo vähän aikaa miettinyt,että tekisinkö oman sivun novelleille.nyt sitten tein ajattelemani.TH-nove jatkuu kuitenkin blogin puolella,koska sen sinne alunperin laitoin,mutta tänne kirjoitan yhtä toista novellia.Ja kun saan sen novellin valmiiksi niin kirjoitan tietysti lisää.HYVIÄ LUKUHETKIÄ!!
Tällä novella ei ole vielä nimeä,mutta yritän keksiä nopeasti!!
–Hort ole kunnolla,sanoin mustalle labradorinnoutajalleni.Katsoin itseäni lentokentän vessan likaisesta peilistä.Vaaleat,pitkät hiukseni levittäytyivät mustan takkini päälle.Katsoin kelloani ja ryntäsin ulos vessasta.Koneemme lähtisi kohta Suomeen,jossa viettäisin poikaystäväni Gustavin ja hänen äidin kanssa kolmen viikon loman.–Tanja ja Hort tulkaa äkkiä,kone lähtee aivan pian!Gustavin äiti huusi passintarkastuksesta.Juoksin henkihieverissä passintarkastukseen,mutta Hortin mielestä se oli pelkkää pientä kilpa juoksua.Joskus toivon niin olevani koira tai jokin villi ja vapaa eläin juoksemassa niityillä tai savannilla.Mutta kun niin ei ole.Schade!!Ajattelin.
Gustav oli päässyt koneeseen ilman juoksu askelia ja istuin hänen viereensä naama punaisena.
–Meinaatko maratoonariksi?Gustav virnuili.
–En ikinä.Mun kunto ei kestä edes tollasta pientä matkaa,saati sitten 42 kilometrii, sanoin hengästyneenä.Unohdimme kuitenkin jutun nopeasti,sillä lentokapteeni tuli toivottamaan hyvää matkaa.Noin vartin päästä kone nousi Brehmenin lentokentältä kohti Suomea.Tunsin
reidessäni,kun kännykkäni tärisi viestin saapumisen merkiksi.”Hyvää matkaa”äiti oli kirjoittanut lyhyesti.Näppäilin vastauksen “Kiitos,pitäkää hauskaa Hansin kanssa”Hans on 17-vuotias ärsyttävä veljeni.Hän kiusaa minua alituiseen,koska seurustelen Gustavin kanssa.Hansilla ei ollut vielä 15-vuotiaana tyttöystävää,eikä häntä ole muutenkaan onnistanut.Varmasti vain kateutta.Samassa Hort haukahti.
–Ole hiljaa Hort! käskin.Hort oli saanut erikois luvan olla matkustajien kanssa koneessa,sillä se pelkäsi ahtaita häkkejä.Oli myös käynyt tuuri ettei kukaan matkustajista ollut allerginen koirille.Hort katsoi minua säälittävästi.Mitähän se yritti sanoa! Yhtäkkiä kuului:”Laittakaa turvavyöt kiinni,ilmakuoppia.”
–Jännää,Gustav tokaisi.
Hymyilin Gustaville vastauksen ja loksautin turvavyön kiinni.Kone alkoi keikkua ylös,alas,ylös,alas,Siitä ei meinannut tulla loppua.Ilmakuoppien loputtua lentoemäntä tuli tarjoamaan juomia ja ruokia.
–Saako olla jotain,hän kysyi saksaksi.
–Mä voisin ottaa kahvin,Gustavin äiti,Hannah,pyysi.
–Mä otan fantaa,Gustav sanoi.
–Tota noin, mä otan vaan vettä,Sanoin
–Ootko nyt aivan varma,että et halua muuta kuin vettä,Gustavin äti kysyi huolestuuneena.
–Olen.Mulla on vähän pahaolo,vastasin.
–Se varmaan johtuu siitä,että et ole ollut ennen lentokoneessa,Gustav virkkoi tietäväisenä.
–Mutta,eikös myös tottuneemmilla lentäjillä tule paha olo lentäessä.Ainakin joillain,puolustin.
Gustav halasi minua.Se tuntui melkein parantavan pahanoloni.
Kahden tunnin päästä laskeuduimme Suomeen.Tullessamme terminaalista huomasin joka puolella lukevan outoja lauseita ja sanoja.Jotkut sanat ymmärsin englanniksi ja ranskaksi.Mutta lentokentän ulkopuolella oli pelkkiä outoja sanoja.Varmaankin suomea ja ruotsia ajattelin.Hort nuuski innokkaana Suomen raikasta ilmaa.
–Etsitään se hotelli,Hannah sanoi meille.
–Kartan mukaan se on tuosta oikealle ja sitten vähän suoraan…hm..siinä sen sitten täytyisi
olla,hän jatkoi.Käännyimme oikealle ja jatkoimme siitä suoraan.Edessämme kohosi suuri rakennus, jossa luki “Hotelli siivekäs”.En ollut koskaan aiemmin käynyt hotellissa,joten hämmästyin miten hieno paikka se oli.Hannah selitti jotai englanniksi info-pisteessä.Saimme huoneemme avaimen ja kiipesimme potaita ylös.Hort oli aivan innoissaan.Se olisi halunnut haistella kaikkia vastaan tulevia ihmisiä.Eräs poika tuijotti minua portaiden yläpäässä.Poika oli suurinpiirtein minun ikäiseni,eli 15-vuotta.Hänellä oli vaaleat hiukset ja ruskeat silmät.Mikä lie nimeltään sitä en tiennyt enkä tiedä haluaisinko edes tietää.Poika tuijotti minua vielä, kun menimme hänen ohitseen.Hort oli intoa täynnä ja halusi,että poika rapsuttaisi tätä.Ihmeeksi poika kumartui rapsuttamaan Hortia ja minä ja Gustav jäimme odottamaan,kunnes se saisi tarpeekseen rapsutuksista.
–Oletteko ensimmäistä kertaa Suomessa? poika kysyi viimein saksaksi.
–Joo,me ollaan kumpikin ekaa kertaa.Tanja ei ole ollut missään muussa maassa,kuin nyt täällä Suomessa ja tietenkin Saksassa.Minä olen taas kiertänyt maailmaa enemmänkin,Gustav sanoi pojalle.
–Miksi äitinne on niin epäoikeuden mukainen,että veli pääsee eri maihin, mutta sisko ei,poika ihmetteli.Näköjään poika luuli,että Gustav ja minä olemme sisaruksia.No,antaa luulla,mut-ta Gustav kertoi kuitenkin totuuden.Gustav varmasti olisi halunnut olla pojan kaveri ja kysyi
innokkaasti poijan nimeä ja missä maassa hän asuu.Poika oli nimeltään Fran.Hän kertoi olevansa kotoisin Espanjasta.Hort kyllästyi rapsutuksiin ja menimme huoneeseemme.
–Poika tuntui mukavalta! Gustav sanoi meidän laitettuamme hotellihuoneemme oven kiinni.
Mumisin vastaukseksi.
–Et tainnut pahemmin pitää pojasta,Gustav arvasi.
–No,en oikeestaan.Sä olet se josta mä tykkään,vastasi katsoen syvälle Gustavin sinisiin silmiin.
Gustav hymyili minulle ja halasimme pitkään.Halauksemme kuitenkin keskeytti Hannah, joka sanoi:
–No niin nuoripari nyt ei ole halimisen aika.Mennään syömään alhaalla olevaan ravintolaan.Irrottauduimme toisistamme vastahakoisesti.Jätin Hortin huoneeseen ja suunnistimme kohti ravintolaa.
2.LUKU
Seuraavana aamuna heräsin,kun aurinko paistoi verhojen välistä suoraan silmiini.Gustav eikä Hannah olleet vielä heränneet.Mieleeni muistui eilis iltainen.Kun olimme olleet syömässä Fran oli istuutunut samaan pöytään kysymättä oliko paikka vapaa.Siinä ilta oli mennyt kuunnellessa Franin puheita maan ja taivaan väliltä.Gustavkin tajusi nyt ettei Fran ollut mukavimmasta päästä.Ruoka ei ollut maistunut miltään.Hannah oli katsonut Frania epäilevästi.Onneksi sentään tajusin jättää Hortin huoneeseen.Kun tulimme hotellihuoneeseemme Hort haukahti iloisesti.Sillä oli ollut ilmeisesti yhtä tylsää kuin meillä Franin seurassa,sen ilmeestä ja iloisuudesta meidän tultuamme päätellen.Olimme kuitenkin päässeet aikaisi nukkumaan.Silti Gustav ja Hannah nukkuivat vieläkin,ajattelin.Aivan kuin Gustav olisi lukenut ajatukseni nimittäin siinä samassa Gustav käännähti minuun päin sängyssään ja avasi silmänsä.–Huomenta,sanoin virkeänä Gustavin vielä haukoitellessa.–Huomenta,Gustav vastasi.Samassa heräsi myös Hannah,joka ilmoitti huomenet myös väsyneenä.Makoilimme vielä noin puolisen tuntia sängyissämme,ennen kuin pystyimme irrottautumaan lämpimän peiton alta.Puimme hiljaisuudessa vaatteet päällemme.–Mä näin jotain outoo unta,jossa oli Fran ja joku toinen tyyppi.Sen toisen tyypin nimi tais olla Max.Ne kiusas meitä ja enempää mä en muistakkaan.Gustav sanoi mietiskellen.VOI EI!!Ei kai vain kuvioihin ole tulossa joku toinenkin yhtä ääliömäinen kuin Fran.Ei saa tulla!!!EI EI EI,ajattelin levottomana.Katsoin Gustavia hetken,mutta keskityin sen jälkeen laittamaan hiuksiani leteille.Astuimme ulos ovesta mennäksemme alas syömään aamiasta.Vastaan tuli vaaleatukkainen poika,kukas muukaan kuin Fran.Franin vieressä asteli tummatukkainen poika.Hän katsoi minua ilkeästi virnistellen.He pysähtyivät kohdallemme.Pahaksi onneksi Gustavin äiti jatkoi matkaansa ja jätti meidät poikien seuraan kahdestaan.
–Tässä on Max,mun kaveri,Fran sanoi.
–Öö..Moi!,sanoimme Gustavin kanssa yhtä aikaa epäröiden.Poika ei todellakaan ollut mitenkään kiltin näköinen.Toiseksi tuo oli se sama poika,jonka Gustav oli nähnyt unessaan.
–Moi!,Max vastasi.
–Haluisitteko tulla meidän kanssa katselemaan Helsinkiä?Fran kysäisi.
–En oikein tiedä!Gustav kiemurteli paitansa sisällä.
-Tulkaa ihmeessä,Fran houkutteli.
–Mitä sä Tanja sanot,Gustav kysyi.
Katsoimme toisiamme pitkään kärsivinä.Kumpikaan ei olisi halunnut lähteä noiden hyypiöiden kanssa mihinkään.Totta puhuen en edes haluaisi nähdä noita poikia elämäni aikana.Toivon jopa,että en olisi koskaan edes tavannut heitä.Päätös olisi
selvä.Emme lähtisi Helsinkiä kiertelemään Franin ja Maxin kanssa.Turvallisempaa on mennä Gustavin äidin kanssa .
–No,mikä on päätöksenne?Max hoputti.
–Sori,mutta ei me nyt lähdetä.Me mennään muutenkin Gustin äidin kanssa.
-No jopas,vai että äidin,he nauroivat.
–Jos ei seura kelpaa niin ei sitten…Fran sanoi irvaillen.
No ei tosiaankaan kelpaa,puhuin mielessäni.Max ja Fran lähtivät hirnuen vastakkaiseen suuntaan kuin me.
–Teit aivan oikean päätöksen,Gustav kiitteli.
Hannah oli varannut meille jo pöydän ja istahdimme hänen seuraaansa.
–Mitä asiaa niillä teille oikein oli?Hannah uteli.
–Ne ois halunnu,että me mennään niitten kanssa kaupungille,Gustav selosti.
–Mutta me kieltäydyttiin,lisäsin Gustavin lauseeseen.
–Hyvä niin,sillä olen huomannut,että ainakaan Fran ei ole kunnollinen,Hannah huokaisi.
–Kuka muuten oli se Franin kaveri.Näytti aikalailla kovanaamalta,hän lisäsi.
–Max,Gustav vastasi.
–No menkääs ottamaan aamupalaa,Hannah patisti.Nousimme ylös ja laahustimme sei-
sovan pöydän luokse.Pöytä notkui kaiken maailman muroja,erimakuisia mehuja,hilloja leipiä kinkkuja,juustoja ja paljon muuta.Otin tarjoittimen ja syvän lautasen puuroa varten pöydän päästä.Puuro kattiloiden kohdalla valitsin kaurapuuron ja ammensin sitä valkoiselle lautaselleni.Otin myös leipää ja maitoa.
–Gustav!Voitko tuoda minulle sieltä lusikan,Hannah huusi saksaksi.Gustav nyökkäsi äidilleen ja otti lusikka laatikosta kiiltävän lusikan.
–Kiitos,Hannah kiitti,kun istuuduimmen pöytään ja Gusti antoi lusikan hänelle.Söimme kaikessa rauhassa aamiasemme.Gustav oli ottanut tarjoittimellen myös puuroa ja leipää.
–Mentäisiinkö huomenna vasta katselemaan Helsinkiä?Tutusutaan tänään hotelliimme,Hannah kysyi.
–Mulle on ihan sama,sanoin.
–Niin mullekkin,Gustav vastasi.
3.LUKUOli kauhean kuuma.Istuin hellemekko päälläni ratikassa Gustavin vieressä. Hort läähätti toisella puolellani kieli ulkona.–Mihin me mennään ekana?Hannah kysyi.Gustav katsoi minua kysyvänä.Ko-hautin olkiani.
–Ihan sama,hän vastasi.
–Mentäisiinkö vaikka korkeasaareen?Hannah ehdotti.
–Mennään vaan,sanoin innokaana.Ehkä meren rannassa olisi viileämpää,ajattelin.Ratik-
ka kaarsi oikealle niin,että jouduin nojaamaan Gustaviin.Gustav hymyili minul-
le.
–Kumpa tulisi lisää tänne suuntaan olevia mutkia,Gustav toivoi.
–Kyllä mä voin suhun muutenkin nojata,jos haluut,virnistin.Gustav naurahti.
–Gut!
Jäimme pois ratikasta.Oli hassua kuulla suomen kieltä koko ajan.Oli tietysti Helsingissä myös muita turisteja,mutta pääasiassa kuulimme suomea puhuttavan.
Se oli niin hassun kuuloista.Samantapaista kuin viro.Pyrskähdin hillittömään nauruun,kun kuulin jonkun suomalaisen puhuvan kännykkäänsä kiivaasti.
–Rauhoitu!Mikä sulla on?Gustav uteli.
–Kuuntele nyt tätä suomen kieltä,nauroin.Sain uuden naurukohtauksen,kun kuulin erään miehen sanovan auto-sanan.Sanassa ei ollut minkään laista artikkelia,niin kuin kotimaassamme Saksassa auto oli Das Auto.En osannut kuitenkaan suomea ,mutta päättelin,että se tarkoittaa varmasti samaa kuin saksassakin.Se oli niin huvittavaa.
–No johan on!Gustav liittyi naurukuorooni.Hannah katsoi meitä ihmeissään.
–Mitä te oikeen hirnutte?hän kysyi vuorostaan.
–Kuuntele nyt tätä suomen kieltä,Gustav lainasi lausettani ja pyrskähti jälleen nauruun.
–Ei se nyt noin hauskaa voi olla!!Hannah pudisti päätään.Nyökyttelimme Gustavin kanssa ja sanoimme että:
–Kyllä voi!Purskahdimme jälleen nauruun.
Kävelimme siltaa pitkin Korkeasaareen.Tuuli vilvoitti mukavasti.Hiukseni heiluivat vapaina.Ilmassa tuoksui meri ja kukat.Hort juosta jölkötti haistellen ilmaa ja maata.Lokki kiljui yläpuolellamme.Sen nokka aukesi ja meni taas kiinni.Sitten se syksähti alas ja sai kalan napattua merestä.Lokki lensi kalliolle ja alkoi syömään sitä,mutta toinen lokki tulikin ja varasti kalan siltä.Luonto oli joskus hyvin epärei´lua.
Hannah viiletti meitä edempänä katsellen kissapetoja ihailevasta
Kävelimme Gustavin kanssa vieretysten ja katsoimme kuinka leijonan pennut leikkivät keskenään.Hort olisi tietenkin halunnut päästä leikkiin mukaan.
-Hort!!Ne on villi petoja,Gustav huomautti ulvovalle Hortille.Hort katsoi Gustavia loukkaantuneena.Naurahdin ääneen ja Hort päätti loukkaantua myös minulle.Se kulki kuono kohti taivasta niin kauan kunnes lokki teki tarpeensa juuri Hortin kuonotte.Se säikähti taivaalta tippuvaa valkoista lokin kakkaa ja lähti juoksemaan.
-Auta Gustav!!En jaksa pitää Hortia,se vetää liikaa,huusin.
Gustav otti kanssani hihnasta kiinni ja saimme Hortin lopettamaan vetämisen.
-Missähän Hannah on?kysyin katsellen ympärilleni.
-Ei harmainta aavistusta,Gustav myönsi.
-No olisiko sulla edes punainen tai sininen aavistus?kysyin huvikseni.
-Eipä taida olla,Gustav vastasi ja katsoi kamelia,joka mussutti ruhotupsua.
No mut jatkaa! En malta oottaa!!! 
Loading ...