TokioHotel

 Bill,Tom,Gustav ja Georg istahtivat lentokoneeseen.
-Huhhuh!!Georg huokaisi ja lösähti penkille.
-Ottipa koville!Tom jatkoi.
-Jep…Bill mitä sä oikein otit mukaan kun ne laukut oli niin painavii?Gustav lisäsi puuskuttaen.
-En mitään jota en tarvitsisi,Bill vastasi tyytyväisenä.Hänen varpaaseensakkaan ei enää sattunut ja kaikki oli hyvin.Hän oli hyvillään siitä,että laukku oli tipahtanut hänen varpaillen,jotta hänen ei tarvinnut kantaa painavia laukkujaan.
-Noin Bill vastaa aina,Tom huokaisi ja painoi silmänsä hetkeksi kiinni.
Kone nousi ilmaan ja Bill tunsi vatsassaan pientä kutitusta.Hän piti vatsastaan kiinni kunnes kone oli ilmassa kokonaan.Georgilla oli sama juttu ja Gustav ei ymmärtänyt miksi he pitivät mahoistaan kiinni.
-Vartioidaan ettei vaan maha pääse kasvamaan,Georg heitti suustaan.Tomin silmät lensivät auki ja hän räjähti nauruun.
-Pika herätys!Bill huusi.
-Ouh,Gustav huokaisi.Hän oli jälleen pihalla kaikesta.
-Georg sä se keksit aina kaikkee…Tom nauroi.
Georg laittoi sormen suunsa eteen ja kuiskasi sitten.
-Älä nyt hölötä muuten Gustav äkkää että se oli zoukki.
-Pidättekste mua tyhmänä,Gustav kysyi kuultuaan Georgin supatuksen.
-Sori !Se oli vaan vitsi,Georg tunnusti.
Lentoemäntä tuli vaunuineen heidän luokseen.
-Tahtoisitteko jotain?hän kysyi.
-Me otetaan 3 kahvia ja pullaa ja tietenkin ekstra paljon sokeria,Tom sanoi.Tom teki tämän aivan Billin kiusaksi.
-Näin olkaa hyvät,lentoemäntä sanoi ja jatkoi matkaa.
-Sä teit ton tahallasi.Sä tiedät,että mä oon sokeri lakossa,Bill kiukutteli.
-Ai no oisit heti sanonut,Tom leikki tietämätöntä.
-Kyl sä tiesit ihan hyvin,Bill määki.
Georg ja Gustav hihittivät.Tom katsoi Billiä anteeksi pyytävästi,mutta Bill tiesi,että hänen sisällään ei ollut halua pyytää anteeksi vaan hänen ilmeensä takana olisi hymy,jota Bill ei todellakaan halunnut nändä.Se oli ivan hymy.Tom ryysti kahviaan ja mussutti pullaa kaikessa rauhassa,mutta Bill näki yhä ilkeän hymyn Tomin sisällä.Bill kyllä tiesi,että Tom ei ollut ilkeä ihminen.Hän vain halusi vähän kiusata Billiä.Bill ei ollut enää vihainen….Yhtäkkiä hänen silmäluomensa painuivat kiinni,vaikka häntä ei ollut väsyttänyt yhtään.Pian hän näki kauniita unia muiden ryystäessä yhä kahviaan….