TokioHotel

Tomin puhelin tuuttasi puhelun tulon merkiksi.Tom nosti kännykän valkoiselta yöpöydältään.Näytössä luki mustin kirjaimin “Georg ruft an”.
-Hiton Georg,Tom mutisi unenpöpperössä.Hän mietti hetken vastaisiko lainkaan,mutta päätti lopulta vastata.
-Moi,hän sanoi ärtyneenä.
-Terve Tom!Sain juuri ilmoituksen,että meijät on ilmoitettu kaheks viikoks laskettelemaan Alpeille.Lähtö huomenna kello 12,Georg ilmoitti iloisena luurin toisessa päässä.
-Kuka meijät sinne on ilmoittanu?Tom tiukkasi hämillään.
-En mä vaan tiiä,mut kerrotko Billille tästä?Georg kysyi.
-Joo tietysti…Tom lupasi….Moikka!
-Moikka nähään huomenna Berliinin lentokentällä kello 11.
Puhelu loppui.Tom painoi päänsä pehmeälle valkoiselle tyynylleen.Hän ummisti silmänsä.
Prrr….Voi jestas taas puhelin soi,Tom ajatteli.Hän avasi silmänsä ja katsoi puhelimen ruutua,mutta näytössä ei ollut mitään.Korvat soi,Tom ajatteli.Prrr..Tom kuuli jälleen.Sitten hän muistikin,että sehän olikin Billin kännykkä.
-Että osasin olla tyhmä,Tom sanoi ääneen ja painoi silmänsä uudestaan kiinni.
-Aamupala on pöydässä,Bill huudahti alhaalta.
Tomin silmät lensivät auki.
-Tuun kohta,hän vastai Billin huhuiluun.Tom katsoi kelloaan.Hän oli puhelin soiton jälkeen nukkunut…….5 minuuttia.
-Mitä?!Tomin suusta pääsi.Sitten Tom älysi,että oli katsonut kelloaan väärin.Hän oli nukkunut 2 tuntia.
-No huh huh…Tom huokaisi ja nousi sängystään.Hän tunsi jalkojensa alla tukevan puulattian.Tomin huoneen verhot olivat vihreät kuten myös matot.Tom asetti lippiksen viimeistelläkseen asukokonaisuuden,johon kuului Löysät housut ja löysä paita sekä pipo lippiksen alle.Sitten hän asteli alakertaan rappuja pitkin ylväästi veljensä tykö.
Tom saapui keittiöön ja huomasi siellä Billin ja katetun pöydän,jossa oli kaikkea maan ja taivaan väliltä.
-Huomenta,Bill sanoi Tomille,joka hämmästeli ruuan paljoutta.
-Huomenta,Tom sopersi.
-Mitäs pidät?Bill kysyi reippaana ja elämän iloa täynnä.
-Mitä varten?Tom kysyi.
-Mä lupasin tän sulle,Bill muistutti.
-Ai niin tietysti,Tom hihkaisi ja istuutui kahden hengen pöytään Billiä vastapäätä.
-Ei sun kyl ois tarvinnut,Tom sanoi voidellessaan leipää.
-No mitäpä tuosta,Bill hielautti kättään.
-Ai niin.Georg soitti,Tom kertoi.
-Mitäs sillä oli asiaa?Bill kysäisi.
-Sitä vaan,että meijät on ilmoitettu Alpeille kaheks viikoks laskettelemaan,Tom sanoi.
Bill naurahti.
-Se on totta,Tom vannoi.Bill oli selvästi luullut Tomin vitsailevan.
Billin ilme kuitenkin tiukkeni ja hänen ilmeensä näytti siltä,että hän haluaisi tietää lisää.
-Huomenna kone lähtee Berliinistä kello 12.Me tavataan Gustav ja Georg lentoasemalla yheltätoista,Tom selvensi suu täynnä leipää.
-Mitä?Siis me oikeesti mennään sinne.Voi ei mun täytyy mennä pakkamaan heti kun oon syönyt aamiaisen,sillä kahdessa viikossa menee paljon meikkiä,vaatteita ja kaikkea,Bill hönkyili.
-Ei sun varmaankaan kannata meikata.Se on kuulemma meille sellanen yksityis juttu,et siellä ei oo muita kun me,Tom muistutti.
-Niin tosiaan,Bill huokaisi.
He söivät aamiaistaan kaikessa rauhassa.Bill vilkaisi lopetettuaan kelloa keittiön seinällä.
-Mun on nyt aivan pakko kiiruhtaa pakkaamaan,hän tokaisi ja nousi pöydän äärestä Tomin nyökytellessä vastaukseksi.Hän katsoi toimeliaan veljensä perään,joka “juoksi” ympäri heidän kämppäänsä eri tavaroita etsiessään.Tomkin nousi pian pöydästä ja kiiruhti kellariin etsimään matkalaukkuaan.