TokioHotel

  Seuraavana aamuna Tom ja Bill heräsitvät aikaisin.He kantoivat matkalaukkujaan portaita pitkin autoon.
-Bill tule nyt.Alkaa olla kiire!Tom huusi alhaalta ylhäällä olevalle veljelleen.
-En voi mitään,että en ole syntynyt Georgiksi,Bill huusi takaisin.Tom huokaisi.Hän odotti kärsivällisenä alhaalla,kunnes Bill ilmestyi näkyviin.Hän kantoi kahta laukkua samaan aikaan selkä vääränä.
-Jos haluut et ehitään niin voisitko auttaa vähän,Bill kinui.
-Ehkä niin on tosiaan parasta,Tom huokaisi ja kiipesi yläkertaan.Ei aikaakaan,kun hän jo asteli portaita alas kahden matkalaukun kanssa.
-Etkö voinut ottaa mukaan yhtään enempää,Tom nurisi.
-Älä valita.Sittenpähän nähdään kuka on pulassa kun vaatteet ei riitä,Bill repäisi.
-No en kyllä ainakaan minä,Tom nauroi.
-Joo,etpä tietenkään.Sä et oo koskaan pulassa,Bill kiusoitteli.
-Meijän pitää nyt lähtee.Hyppää kyytiin,Tom sanoi ja paiskasi takaluukun oven kiinni.
Bill kiersi mustan ison auton ja istahti etupenkille.Tom istuutui ajamaan.Hän käynnisti autonsa ja níin he lähtivät kohti lentokenttää yli kuoppien,mäkiä ylös ja alas.

Sori tää on vähän lyhyt,mutta teen seuraavista pitempii….

Tohon lukuun en ois kekannu mitää muuta kun lähdön..

Alotin nyt sitten uuden TH-novellin “Lupauten liuku”.Yritän tosin kirjoittaa tänne muutakin kuin pelkkiä novelleja.

Ensi viikolla mulla on kolme koetta ja ainakin kolme vielä sen jälkeenkin.Kevät on nyt aika rankka,mutta onneksi neljän viikon päästä alkaa kesäloma.Ihanaa kun tulee kesä.Kevät on myös ihan kiva,sillä silloin iloa luo se,että kaikki alkaa taas elää.Harmi vain,mutta ´hamsterini,joka kuoli vähän aikaa sitten,ei kuitenkaa herää.Mutta iloitsen kasvien ja kaikkien muiden uudelleen heräämisestä.Se vaan on jotenkin kaunista katseltavaa.Aurinko paistaa kirkkaana kasvien lehtiin niin,että ne näyttävät entistä vihreimmiltä.Ei tarvitse välttämättä olla kukkia,kun lehdetkin ovat jo kauniita ja saavat aikaan onnen tunteen sisimmässä.Iloista ja Raikasta kevättä kaikille!

 Bill istui hikisenä huoneessaan matkalaukkunsa päällä.
-Tom,tuu auttaa.Mä en saa tätä matkalaukkuu kiinni yksin!Bill huusi minkä kurkusta lähti.Hän oli tunnin jo kokeillut saada matkalaukkujaan kiinni,mutta turhaan.Hänen laukkunsa pursusi tavaraa.Lähinnä vaatteita.
-Oota vähän,kun laitan eka omani kiinni,Tom huusi huoneestaan.Bill huokaisi.Odotusta,hän mietti.
-No niin,Tom tuli ilmoittamaan hänen huoneensa ovelle.Tomin silmät suurenivat.
-Noin paljonko sä meinaat ottaa mukaan,Tom kauhisteli nähdessään neljä matkalaukkua lattialla,jotka kaikki pursuilivat tavaraa.
-Varmuuden vuoksi.Auta nyt,Bill henkäisi.
Tom kyyristyi laittamaan ensimmäistä matkalaukkua kiinni Billin istuessa päällä.
-Eka hoidettu,Tom huokaisi.Hän kyyristyi seuraavaa matkalaukkua laittamaan kiinni.
-Au…varo mun sormia,Bill voihkaisi.
-Mitäs laitoit ne sinne väliin.En mä niitä huomannut,Tom puolusteli.Bill otti sormen suustaan.
-Ok..ok..kunhan saadaan laitettuu nää kaikki kiinni.Sit meen suihkuun.Kauhee hiki,Bill voihkaisi.
-No niin näkyy olevan.Sähän oot oikea hiki putous,Tom nauroi.Bill katsoi häntä ensin tuimasti,mutta hänenki naamansa kääntyi äkkiä hymyyn ja hänkin nauraa räkätti jo minuutin päästä.Tom naupsautti neljännen matkalaukun kiinni ja huokaisi syvään.
-Homma hoidettu.
-Jep…mut mun on nyt aivan pakko mennä suihkuun.En voi lähtee mihinkään hikisenä,Bill ilmoitti ja nousi matkalaukun päältään.
-Voi ei!Mä unohdin pakata pesuvälineet,Bill voihkaisi juuri,kun oli noussut.
-Ei voi olla totta Bill.Tarkottaako tää sitä,että joudun aukasemaan yhden matkalaukun,Tom kysyi.
-Antaa olla.Mä pakkaan ne vaikka johonkin reppuun,Bill ilmoitti ja hävisi suihkuhuoneeseen.
-No hyvä,Tom huokaisi itsekseen.Tom istahti nyt vuorostaan Billin matkalaukun päälle.Hän kuuli kuinka Bill avasi hanan ja vesi lotisi lattiaa vasten.Kohta sen jälkeen Billin lumoava ääni raikui kylpyhuoneessa.Hän lauloi.Tomia alkoi naurattaa hitusen,mutta nieli sen,sillä hän itse suihkussa leikki soittavansa kitaraa vesisateessa.Tomia alkoi naurattamaan.Billin laulamisen suihkussa kyllä huomasi,hän ajatteli.Billin ääni kuului koko huushollissa,ei pelkästään viereisessä huoneessa.Tomin ajatukset hilautuivat kuitenkin jonnekki hyvin kauas menneisyyteen…..

Tomin puhelin tuuttasi puhelun tulon merkiksi.Tom nosti kännykän valkoiselta yöpöydältään.Näytössä luki mustin kirjaimin “Georg ruft an”.
-Hiton Georg,Tom mutisi unenpöpperössä.Hän mietti hetken vastaisiko lainkaan,mutta päätti lopulta vastata.
-Moi,hän sanoi ärtyneenä.
-Terve Tom!Sain juuri ilmoituksen,että meijät on ilmoitettu kaheks viikoks laskettelemaan Alpeille.Lähtö huomenna kello 12,Georg ilmoitti iloisena luurin toisessa päässä.
-Kuka meijät sinne on ilmoittanu?Tom tiukkasi hämillään.
-En mä vaan tiiä,mut kerrotko Billille tästä?Georg kysyi.
-Joo tietysti…Tom lupasi….Moikka!
-Moikka nähään huomenna Berliinin lentokentällä kello 11.
Puhelu loppui.Tom painoi päänsä pehmeälle valkoiselle tyynylleen.Hän ummisti silmänsä.
Prrr….Voi jestas taas puhelin soi,Tom ajatteli.Hän avasi silmänsä ja katsoi puhelimen ruutua,mutta näytössä ei ollut mitään.Korvat soi,Tom ajatteli.Prrr..Tom kuuli jälleen.Sitten hän muistikin,että sehän olikin Billin kännykkä.
-Että osasin olla tyhmä,Tom sanoi ääneen ja painoi silmänsä uudestaan kiinni.
-Aamupala on pöydässä,Bill huudahti alhaalta.
Tomin silmät lensivät auki.
-Tuun kohta,hän vastai Billin huhuiluun.Tom katsoi kelloaan.Hän oli puhelin soiton jälkeen nukkunut…….5 minuuttia.
-Mitä?!Tomin suusta pääsi.Sitten Tom älysi,että oli katsonut kelloaan väärin.Hän oli nukkunut 2 tuntia.
-No huh huh…Tom huokaisi ja nousi sängystään.Hän tunsi jalkojensa alla tukevan puulattian.Tomin huoneen verhot olivat vihreät kuten myös matot.Tom asetti lippiksen viimeistelläkseen asukokonaisuuden,johon kuului Löysät housut ja löysä paita sekä pipo lippiksen alle.Sitten hän asteli alakertaan rappuja pitkin ylväästi veljensä tykö.
Tom saapui keittiöön ja huomasi siellä Billin ja katetun pöydän,jossa oli kaikkea maan ja taivaan väliltä.
-Huomenta,Bill sanoi Tomille,joka hämmästeli ruuan paljoutta.
-Huomenta,Tom sopersi.
-Mitäs pidät?Bill kysyi reippaana ja elämän iloa täynnä.
-Mitä varten?Tom kysyi.
-Mä lupasin tän sulle,Bill muistutti.
-Ai niin tietysti,Tom hihkaisi ja istuutui kahden hengen pöytään Billiä vastapäätä.
-Ei sun kyl ois tarvinnut,Tom sanoi voidellessaan leipää.
-No mitäpä tuosta,Bill hielautti kättään.
-Ai niin.Georg soitti,Tom kertoi.
-Mitäs sillä oli asiaa?Bill kysäisi.
-Sitä vaan,että meijät on ilmoitettu Alpeille kaheks viikoks laskettelemaan,Tom sanoi.
Bill naurahti.
-Se on totta,Tom vannoi.Bill oli selvästi luullut Tomin vitsailevan.
Billin ilme kuitenkin tiukkeni ja hänen ilmeensä näytti siltä,että hän haluaisi tietää lisää.
-Huomenna kone lähtee Berliinistä kello 12.Me tavataan Gustav ja Georg lentoasemalla yheltätoista,Tom selvensi suu täynnä leipää.
-Mitä?Siis me oikeesti mennään sinne.Voi ei mun täytyy mennä pakkamaan heti kun oon syönyt aamiaisen,sillä kahdessa viikossa menee paljon meikkiä,vaatteita ja kaikkea,Bill hönkyili.
-Ei sun varmaankaan kannata meikata.Se on kuulemma meille sellanen yksityis juttu,et siellä ei oo muita kun me,Tom muistutti.
-Niin tosiaan,Bill huokaisi.
He söivät aamiaistaan kaikessa rauhassa.Bill vilkaisi lopetettuaan kelloa keittiön seinällä.
-Mun on nyt aivan pakko kiiruhtaa pakkaamaan,hän tokaisi ja nousi pöydän äärestä Tomin nyökytellessä vastaukseksi.Hän katsoi toimeliaan veljensä perään,joka “juoksi” ympäri heidän kämppäänsä eri tavaroita etsiessään.Tomkin nousi pian pöydästä ja kiiruhti kellariin etsimään matkalaukkuaan.