TokioHotel

Bill raahasi Tomia takahuoneeseen.
Hän istutti Tomin huoneessa olevalle mustalle nahkasohvalle.
-Tom,kenen kaa sä meet naimisiin?Bill hönkäisi Tomin naamaan.
-No yhen tavallisen tallaajan vaa.Rauhotu ei tää nyt niin kauheeta oo…Tom lohdutteli.
-En ole sanonut,että tää ois kauheeta…Kuka se tyttö on?Bill kiirehti kysymään.
-No yks Nina,Tom luikerteli.
-Ei voi olla totta,Georg mumisi.
-Mitä??Tom kysyi ihmeissään.
-Mä luulin et tää oli läppä,Georg katsoi maahan.
Bill katsoi Tomia kysyvästi.”Oliko tämä sittenkin Tomin huonoja vitsejä”.
-Ei tää oo läppää..Tom vakuutteli.
-Hui…Tom mä on susta tosi ylpee,Bill sanoi ja halasi veljeään.
Mä tiesin tän,Tom mietti.Gustav seurasi tätä sivusta.
-Mäkin luulin tätä zoukiks,hän vihdoin inahti.
-Voi meidän pieniä,Bill naurahti.
-Tarkalleen ottaen me ollaan teitä vanhempia,Georg muistutti.
-Zoukki!!Bill repesi nauruun.
-Millon teijän häät pidetään,Gustav kysyi varovasti.
-Varmaan kesällä.
-Mitä sä sanot sun tuhansille faneilles jotka niin rakastaa sua?Georg kysyi vuorostaan.
-Totuuden,Tom vastasi.
Bill hyökkäsi uudestaan Tomin kaulaan ja halasi tätä viitisen minuuttia.
Kun hän irrottautui viimein Tomista Tom näki kuinka kyyneleet valuivat Billin poskilla.
Tom otti Billin halaukseensa.
-Älä itke,Tom lohdutteli.Georg ja Gustav katsoivat jälleen sivusta.Sitten he katsoivat toisiaan ja halasivat onnesta mikä Tomille oli suotu.Pikkuhiljaa Gustavkin pillahti itkuun ja sen seurauksena myös Georg.Ystävyys jos mikä on parasta!!he kaikki ajattelivat….

Tää on nyt tää vika osa.Mutta ei hätää aloitan kyllä uuden novellin tässä lähiaikoina!!

Käytiin tänään perheen kanssa vähän retkeilemässä.Siellä oli aivan mutaista.Hyvä ettei auto jäänyt kiinni mutaan ennenkuin oltiin saatu parkeerattua sitä mihinkään.Sitten alkoi patikointi jyrkkää rinnettä ylös.Minä tyhmä laitoin vielä parhaimmat kenkäni sinne.Mutaa riitti koko matkan ylös asti.No ylhäällä oli jo vähän kuivempaa,sillä siellä oli kalliota.Pienen etsimisen jälkeen me löydettiin kota ja mentiin oikopäätä sytyttämään sinne tulta.Ilman ongelmia se ei kuitenkaan sujunut.Puut olivat aivan liian isoja eikä meillä ollut kirvestä eikä myöskään paperia,joka olisi helpottanut sytytystä.Äiti keksi,että sen repussa onkin bussien linja kartta ja silla me sitten saatiin tuli syttymään,jotta saatiin makkarat paistettua.Makkarat maistuivat ihanilta luonnon keskellä.Syötyämme tuli roihusi edelleen ja meidän piti sammuttaa se vedellä.Iskä huomas lapion,jossa kylläkin oli reikiä ja kanto sillä vettä vähän kerrallaan pienestä lätäköstä.Mäkin halusin tietysti kantaa vettä ja kaataa sen tulen päälle.Iskä anto mulle lapion ja kuopaisin lätäköstä oikein kunnolla vettä.Samalla tuli myös mutaa ja vettä lorotti pois lapiossa olevasta reiästä.Mua rupes siinä vaiheessa naurattaa ihan kauheesti.Vesi läikkyi nyt yli reunojen ja just kun olin päässyt kodan oven suulle mä purskahdin nauruun niin,että kaikki vedet kaatu pois lapiosta.Iskä vielä rupes nauramaan,että vesi ei ees päässy tänne asti ja olin ottanut vielä mutaakin mukaan niin,että sitä ei edes olisi voitu kaataa tulen päälle.Lähdimme tämän jälkeen pois.Tiuku-kissamme odotti meitä innolla kotiin ja se katsoi ikkunasta ulos.Se tuli naukuen luoksemme kun pääsimme ovesta sisään.Että sellainen päivä tänään.

Seuraavana aamuna TH heräsi Helsingin hotellissa.Sade ropisi ikkunaa vasten.Koko kiertueen aikana ei ollut satanut ollenkaan.
-Tom!Meidän täytyy lähtee vetää soundsekki,Bill huusi ovelta.
-Tuun ihan just,Tom vastasi.
Toom nousi sängystään ja venytteli.Sitten hän puki päälleen löysät vaatteensa ja lähti ovesta ulos.Muut istuivat jo keikkabussissa.
-Mikä sulla oikeeen kesti,Georg kysäisi.
-Miten niin.Nukuin vaan ehkä liian myöhään,Tom vastasi.
-Eikö sun pitäny alottaa terveet elämän tavat,Gustav härnäsi.
-Joo,mutta tulin siihen päätökseen,että unta tarvitsee tarpeeksi vain ruoka puoli muuttuu,Tom vastasi.
Bill hymyili Tomille,joka oli saanut edellis yönä vain lisää energiaa.
-Viisaasti ajateltu veliseni,Bill tokaisi ja käänsi päänsä pois Tomin suunnasta.Tom katsoi vuorostaan Billiä.Hän näytti myös nyt jotenkin virkeältä.
-Miten oot noin hyvällä tuulella,Tom sitten kysyi.
-Tämä Suomen erinomainen ilmasto tekee ihmeitä,Bill vastasi.
Georg pyöräytti silmiään.
-Saksan ilma on paljon piristävämpää,hän huokaisi.
-Olet aivan väärässä Georg,Bill vastasi.
-Miten niin,Georg ihmetteli,mutta Bill pysyi vaiti.

 
Monta tuntia myähemmin kun harjoitukset olivedetty ja meikit olivat Billin naamassa he odottivat jo keikan alkua innokkaine,täynnä uutta energiaa.
He katsoivat Jäähallin ikkunasta ulos.Fanit näytti olevan jonkin laisessa hepulissa.
-Heillä on vamasti vatsassaan saman lainen jännitys kuin meilläkin,vain eri asiasta,Bill tokaisi.Tom hymähti vastaukseksi.Jotkit fanit huomasivat heidän tuijottavan ikkunasta ja huitoivat käsillään ilmaa,jotta Bill,Tom,Georg ja Gustav huomaisivat heidät.
Bill vilkutteli muutamille ihmisille.Ihmis massa alkoi pikkuhiljaa liikkumaan eteen päin.
-IIk,nyt ne pääsee jo sisälle,Gustav huusi.
-Keine Panic!Gustav,Georg lohdutti.
-Ei auta,Gustav harmitteli.
-Minne ne mun rumpukapulat muuten joutuikaan,Gustav lisäsi.
-Etkös sä heittänyt ne Ruotsissa yleisölle,Bill kysyi.
-Ainiin taisin tehdäkkin,Gustav muisti.
-Gustavin pitää jäädä eläkkeelle,Tom naurahti.
-Älkää taas alottako tota vitsailuu.Mä inhoon kaikista eniten just sitä,Gustav aneli.
-Okei!Tom voitko lopettaa,Bill pyysi.
-Eiköhän se onnistu,Tom vakuutteli.
-Varmastikko?Gustav varmisti.
-Varmasti,Tom nyökkäsi.
Gustav huokaisi syvään.
-Kuka ottaa kahvia?Bill huusi.
-Ei kiitos kofeiinia.Voitn ottaa kofeiinitonta teetä,Tom huikkasi.
-Mä voin ottaa kahvia,Georg vastasi.
-Ja mä,Gustav huokaisi.
Viiden minuutin päästä he kaikki olivat pöydän ääressä litkimässä teetä ja kahvia.He kuulivat kuinka heidän faninsa lauloivat kovaan ääneen heidän kappaleitaan.
-Jaksaakohan ne enää laulaa Billin mukana kun ne noin joikaa jo nyt,Tom sanoi.
-Minä uskon ainakin siihen,Bill vastasi.
-Sä nyt uskot kaikkeen,Tom sanoi ja hörppäsi teetään.
-AI kuumaaa,hän huusi.
-USKON,Bill sanoi härnätäkseen Tomia.
-Uskon ja Uskon,Tom toisti.
Heidän kuunneltua 1,5 tuntia fanien innokasta laulua,he astelivat itse lavalle.Kaikki kiljuivat täyttä kurkkua.
-Kuulimme teidän kauniin laulunne,Bill huusi mikrofoniin kiljunnan laannuttua.
-Kiitos teille kaikille,että jaksatte pitää meidät pystyss,hän lisäsi.Kiljunta alkoi uudelleen ja Bill katsoi veljeään nauraen.
Bill näytti kädellään,että heidän täytyisi hiljentyä.
Sali hiljeni ja Bill sai puheen vuoron.
-Ensiksi soitamme Tomin tarinan eli minkä??Bill kysyi yleisöltä.
-Reden!!Kaikki huusivat.
-Aivan oikein,Bill huusi ja Reden rämähti käyntiin.Sitä seurasi monet muut kappaleet ja kiljunta niiden välissä.Viimeiseksi he lauloivat Vergessene Kinderin.Sen loputtua hirveä kiljunta täytti hallin jälleen.Tom tuli Billin luo ja repaisi tältä mikrofonin kädestä.
-Te jotka pidätte meistä,hän sanoi.
-Saatte nyt kuulla ensimmäisenä minusta erään salaisuuden.Kukaan ei tiedä siitä mitään paitsi yksi henkilö ja se henkilö ei ole veljeni tai äitini vaan tuleva vaimoni.
Billin suu loksahti auki.VAIMO Mikä himpskatin vaimo??Bill kysyi mielessää.
-Olen menissa kesällä naimisiin,Tom kertoi.Yleisö ihmetteli Tomin sanoja yhtä paljon kuin Bill,Georg ja Gustavkin.
-Me saamme myös lapsen.Tai todennäkäöisesti kaksoset,Tom jatkoi.Bill meni Tomin luokse ja otti tältä mikrfonin.
-Minä olen aivan sanaton.En oikeasti tiennyt tästä mittään,hän vakuutteli faneilleen.
Kaikki olivat hetken hiljaa,mutta alkoivat pian taas kiljumaan.Useiden fanien silmiin kirposi kyyneleet.Tom oli muuttunut todella paljon tämän keirtueen aikana,mutta kukaan ei olisi uskonut hänestä tällaista.
-Kiitos tästä mahtavasta keikasta,Bill kiitti ja he astelivat pois kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.Kuin Tom ei olisi koskaan mitään sanonutkaan.Taka huoneessa nelikko jutteli Tomin salsisuudesta,mutta siitä seuraavassa ja viimeisessä osassa lisää….

Seuraavana iltana Tokio Hotelin pojat muistelivat “hyvin” sujunutta keikkaa.Kaikki olivat mokanneet jotenkin.Tomin nauru kaikui Billin huoneessa.
-Bill laulo niin hassulla äänellä sen Geh-biisin,Tom räkätti.
-Tom sä lauloit taustalla kuin lintu,Georg ylisti Tomia.
-Kiitos Georg,Tom nauroi ja katsoi Billiä.
-On variskin lintu,Georg huomautti.
Tomin ilme muuttui.Kun taas muut räjähtivät suuren nauru kuoroon.
-Sitä paitsi Tom sotkeutui vielä kitaransa johtoihin,Bill nauroi.
-Se oli kauheeta!!Tom reagoi.
-No entäs Georg kaatua läsähti kitaransa kanssa kesken keikan,Gustav nauroi.
-No sä olit heittänyt siihen vettä,Georg syytti.
-Enpäs se oli Tom,Gustav puolustautui.
-Tom,enpä olisi osannut arvata,Georg murahti.
Kaikki repesivät jälleen.
Bill katsoi Tomia silmiin.Tomin silmät kiiluivat niin iloisen näköisesti.Vesi valui hänen silmistään,jonka nauru kohtaus oli aiheuttanut.Tomin suu oli hymyssä ja hän näytti muutenkin hyvin iloiselta.Bill katsoi Georgia,joka oli aivan mukana Tomin jutuissa.Hänkin näytti iloiselta.Gustavkin näytti olevan riemuissaan ja mukana heidän tekemisissään,vaikka hän yleensä erakoitui.Kaikki näytti olevan mallillaan heidän kesken,Bill ajatteli.Hänen ajatuskuplansa poksahti yhtäkkiä.
-Gustav!!Tom huusi.
-Sä se vasta mokasit,Georg lisäsi.
Kaikki räjähtivät jälleen.Gustav oli soittanut Heíligin kohdalla vahingossa Schreitä.
-Älkää ees muistuttako,Gustav nauroi.
-Tätä keikkaa me ei kyllä koskaan unohdeta,Bill sanoi.
Kyllä unohdetaan,Tom ajatteli.Seuraava keikka olisi se mitä he eivät unohda koskaan.
-Eiköhän meijän pitäis lähtee kohti Suomen maata!!Gustav sanoi.
-Siellä kuulemma odotetaan meitä innolla,Bill muisti.
-Jep,Tom mutisi.
-Tomhan voi löytää sieltä uuden tyttöystävän,Georg pilkkasi.
-Ei enää tyttöystäviä,Tom vastasi.
-Mitä?Bill päästi suustaan.
Kuului kloksahdus,kun kaikkien leuat kloksehtivat auki.
-Niin,uskokaa nyt,Tom vakuutti.
-Miten ton vois uskoo??Bill kysyi.
-Kerro miks ei tyytöystävii enää?Georg halusi selityksen.
-Odottakaa vähän,Tom sanoi salaperäisesti ja hiipi omaan huoneeseensa.
-Tom älä nyt mee…Bill aloitti,mutta Tom ei kuunnellut.Huoneeseen jääneet katsoivat toisiaan ihmeissään.
-Mä oonkin ihmetelly miks Tom ei tuo enää tyttöjä huoneeseensa,mutta en silti tajua,Georg huomautti.
-En mäkään.Tää on liian arvoituksellista,Bill myönsi.
-Mutta Georgilla on tyttöjä viuhunut huoneeseen ja sieltä pois,Gustav ihmetteli.
Se oli totta.Milloin Georg oli ollut tummatukkaisen seurassa milloin vaalea tai punatukkaisen.
-Georg sullakin on selitettävää…Bill sanoi.
-Ei sit muka Gustavilla.Se on ollut niin seurallinen,Georg sanoi.
-Teillä kaikilla on joku salaisuus.No,antaa kuulua,Bill komensi.
Georg ja Gustav katsoivat toisiaan ja päättivät häipyä.He nousivat ylös ja kulkivat ovelle.
Hei!Bill huusi,mutta he olibat päättäneet lähteä.Parivaljakko häipyi puuoven taakse…