TokioHotel

 Bill,Tom,Gustav ja Georg istahtivat lentokoneeseen.
-Huhhuh!!Georg huokaisi ja lösähti penkille.
-Ottipa koville!Tom jatkoi.
-Jep…Bill mitä sä oikein otit mukaan kun ne laukut oli niin painavii?Gustav lisäsi puuskuttaen.
-En mitään jota en tarvitsisi,Bill vastasi tyytyväisenä.Hänen varpaaseensakkaan ei enää sattunut ja kaikki oli hyvin.Hän oli hyvillään siitä,että laukku oli tipahtanut hänen varpaillen,jotta hänen ei tarvinnut kantaa painavia laukkujaan.
-Noin Bill vastaa aina,Tom huokaisi ja painoi silmänsä hetkeksi kiinni.
Kone nousi ilmaan ja Bill tunsi vatsassaan pientä kutitusta.Hän piti vatsastaan kiinni kunnes kone oli ilmassa kokonaan.Georgilla oli sama juttu ja Gustav ei ymmärtänyt miksi he pitivät mahoistaan kiinni.
-Vartioidaan ettei vaan maha pääse kasvamaan,Georg heitti suustaan.Tomin silmät lensivät auki ja hän räjähti nauruun.
-Pika herätys!Bill huusi.
-Ouh,Gustav huokaisi.Hän oli jälleen pihalla kaikesta.
-Georg sä se keksit aina kaikkee…Tom nauroi.
Georg laittoi sormen suunsa eteen ja kuiskasi sitten.
-Älä nyt hölötä muuten Gustav äkkää että se oli zoukki.
-Pidättekste mua tyhmänä,Gustav kysyi kuultuaan Georgin supatuksen.
-Sori !Se oli vaan vitsi,Georg tunnusti.
Lentoemäntä tuli vaunuineen heidän luokseen.
-Tahtoisitteko jotain?hän kysyi.
-Me otetaan 3 kahvia ja pullaa ja tietenkin ekstra paljon sokeria,Tom sanoi.Tom teki tämän aivan Billin kiusaksi.
-Näin olkaa hyvät,lentoemäntä sanoi ja jatkoi matkaa.
-Sä teit ton tahallasi.Sä tiedät,että mä oon sokeri lakossa,Bill kiukutteli.
-Ai no oisit heti sanonut,Tom leikki tietämätöntä.
-Kyl sä tiesit ihan hyvin,Bill määki.
Georg ja Gustav hihittivät.Tom katsoi Billiä anteeksi pyytävästi,mutta Bill tiesi,että hänen sisällään ei ollut halua pyytää anteeksi vaan hänen ilmeensä takana olisi hymy,jota Bill ei todellakaan halunnut nändä.Se oli ivan hymy.Tom ryysti kahviaan ja mussutti pullaa kaikessa rauhassa,mutta Bill näki yhä ilkeän hymyn Tomin sisällä.Bill kyllä tiesi,että Tom ei ollut ilkeä ihminen.Hän vain halusi vähän kiusata Billiä.Bill ei ollut enää vihainen….Yhtäkkiä hänen silmäluomensa painuivat kiinni,vaikka häntä ei ollut väsyttänyt yhtään.Pian hän näki kauniita unia muiden ryystäessä yhä kahviaan….

Tom käänsi autonsa lentokentän parkkipaikalle.Hän parkeerasi autonsa ja he nousivat pois.
-Mä soitan Georgille,että voiko ne tulla auttaa näitten sun tuhannen matkalaukun kaa!Tom sanoi katsoen takakonttiin,jossa löhösi 5 matkalaukkua,joista 4 kuului Billille.Bill nyökkäsi ja asetti kätensä lantiolleen.Tuli otettua ehkä hieman liikaa hän ajatteli.
Puhelin tuuttasi Tomin korvaan.
-Georg!,Georg tervehti.
-No Tom tässä..Voitteko tulla Gustin kaa auttamaan näitten matkalaukkujen kanssa,koska me ei saada näitä kahestaan.
-No me tullaan parin minuutin päästä,Georg lupasi.
Puhelu loppui ja Tom nyökkäsi Billille merkiksi,että Georg ja Gustav tulisivat kohta.
Bill päästi ilmat suustaan,joita oli pidättänyt melkein koko puhelun ajan.He seisoa töröttivät parkkipaikalla.Viimein Gustav ja Georg astelivat heitä kohti ja pian he jo olivat kantamassa matkalaukkuja.
-Otit Bill sitten vähän mukaan tavaraa,Georg kiusasi.
-Hö,no mä tarviin niitä,Bill vastasi.
-Hihiihi,Gustav nauroi kätensä takana.Bill katsoi häntä.
-Älä naura,Bill sanoi pikkulapsen tavoin ja pärskähti nauruun.Hän ei pystynyt lopettamaan ja hänen kantamansa matkalaukku tipahti hänen varpailleen.
-AIiiiiiii!Bill rääkäisi.
-Voih,oliko sun pakko ottaa se painavin laukku,Tom mutisi.
Billin varpaassa viilsi kipu..Se ei meinannut loppua.Bill nosti matkalaukun varpailtaan ja he jatkoivat matkaa.Bill linkkasi ja ihmiset katsoivat häntä ihmeissään.Hänen kasvoillaan oli kärsivä ilme,mutta hän oli kuitenkin onnellinen,että kukaan ei tunnistanut häntä.Bill näki sisällä penkkejä ja jätti matkalaukkunsa keskelle asemaa ja juoksi penkille nilkuttaen istumaan.
-Bill et voi jättää tätä tähän,Tom huusi.
Bill laittoi sormensa suunsa eteen ja hyssytteli.Sillä hän ei halunnut,että kukaan tunnistaisi häntä.Tom ymmärsi mokansa ja piti suunsa kiinni.Hän otti Billin matkalaukun ja kolmikko käveli kohti läpivalaistus laitetta.Bill istui penkillä yksin ja piti varpaastaan kiinni.Hienosti menee..ensin sormet ja nyt varpaat ja vielä saman matkalaukun alle kuin mihihn sormet jäivät väliin,Bill ihmetteli itsekseen.
-Veli!tuu tai sä myöhästyt,Tom juoksi Billin luokse.Bill nousi varovasti ja ja he kävelivät yhdessä lentokoneeseen.Jostain leijaili kahvin ja pullan tuoksu ja Billillä alkoi tehdä mieli kumpaakin…Sitten Bill muisti,että oli sokerilakossa ja hän ei voinut sietää kahvia ilman sokeria!!Voi Bill parkaa….hän ajatteli itsestään.

  Seuraavana aamuna Tom ja Bill heräsitvät aikaisin.He kantoivat matkalaukkujaan portaita pitkin autoon.
-Bill tule nyt.Alkaa olla kiire!Tom huusi alhaalta ylhäällä olevalle veljelleen.
-En voi mitään,että en ole syntynyt Georgiksi,Bill huusi takaisin.Tom huokaisi.Hän odotti kärsivällisenä alhaalla,kunnes Bill ilmestyi näkyviin.Hän kantoi kahta laukkua samaan aikaan selkä vääränä.
-Jos haluut et ehitään niin voisitko auttaa vähän,Bill kinui.
-Ehkä niin on tosiaan parasta,Tom huokaisi ja kiipesi yläkertaan.Ei aikaakaan,kun hän jo asteli portaita alas kahden matkalaukun kanssa.
-Etkö voinut ottaa mukaan yhtään enempää,Tom nurisi.
-Älä valita.Sittenpähän nähdään kuka on pulassa kun vaatteet ei riitä,Bill repäisi.
-No en kyllä ainakaan minä,Tom nauroi.
-Joo,etpä tietenkään.Sä et oo koskaan pulassa,Bill kiusoitteli.
-Meijän pitää nyt lähtee.Hyppää kyytiin,Tom sanoi ja paiskasi takaluukun oven kiinni.
Bill kiersi mustan ison auton ja istahti etupenkille.Tom istuutui ajamaan.Hän käynnisti autonsa ja níin he lähtivät kohti lentokenttää yli kuoppien,mäkiä ylös ja alas.

Sori tää on vähän lyhyt,mutta teen seuraavista pitempii….

Tohon lukuun en ois kekannu mitää muuta kun lähdön..

Alotin nyt sitten uuden TH-novellin “Lupauten liuku”.Yritän tosin kirjoittaa tänne muutakin kuin pelkkiä novelleja.

Ensi viikolla mulla on kolme koetta ja ainakin kolme vielä sen jälkeenkin.Kevät on nyt aika rankka,mutta onneksi neljän viikon päästä alkaa kesäloma.Ihanaa kun tulee kesä.Kevät on myös ihan kiva,sillä silloin iloa luo se,että kaikki alkaa taas elää.Harmi vain,mutta ´hamsterini,joka kuoli vähän aikaa sitten,ei kuitenkaa herää.Mutta iloitsen kasvien ja kaikkien muiden uudelleen heräämisestä.Se vaan on jotenkin kaunista katseltavaa.Aurinko paistaa kirkkaana kasvien lehtiin niin,että ne näyttävät entistä vihreimmiltä.Ei tarvitse välttämättä olla kukkia,kun lehdetkin ovat jo kauniita ja saavat aikaan onnen tunteen sisimmässä.Iloista ja Raikasta kevättä kaikille!

 Bill istui hikisenä huoneessaan matkalaukkunsa päällä.
-Tom,tuu auttaa.Mä en saa tätä matkalaukkuu kiinni yksin!Bill huusi minkä kurkusta lähti.Hän oli tunnin jo kokeillut saada matkalaukkujaan kiinni,mutta turhaan.Hänen laukkunsa pursusi tavaraa.Lähinnä vaatteita.
-Oota vähän,kun laitan eka omani kiinni,Tom huusi huoneestaan.Bill huokaisi.Odotusta,hän mietti.
-No niin,Tom tuli ilmoittamaan hänen huoneensa ovelle.Tomin silmät suurenivat.
-Noin paljonko sä meinaat ottaa mukaan,Tom kauhisteli nähdessään neljä matkalaukkua lattialla,jotka kaikki pursuilivat tavaraa.
-Varmuuden vuoksi.Auta nyt,Bill henkäisi.
Tom kyyristyi laittamaan ensimmäistä matkalaukkua kiinni Billin istuessa päällä.
-Eka hoidettu,Tom huokaisi.Hän kyyristyi seuraavaa matkalaukkua laittamaan kiinni.
-Au…varo mun sormia,Bill voihkaisi.
-Mitäs laitoit ne sinne väliin.En mä niitä huomannut,Tom puolusteli.Bill otti sormen suustaan.
-Ok..ok..kunhan saadaan laitettuu nää kaikki kiinni.Sit meen suihkuun.Kauhee hiki,Bill voihkaisi.
-No niin näkyy olevan.Sähän oot oikea hiki putous,Tom nauroi.Bill katsoi häntä ensin tuimasti,mutta hänenki naamansa kääntyi äkkiä hymyyn ja hänkin nauraa räkätti jo minuutin päästä.Tom naupsautti neljännen matkalaukun kiinni ja huokaisi syvään.
-Homma hoidettu.
-Jep…mut mun on nyt aivan pakko mennä suihkuun.En voi lähtee mihinkään hikisenä,Bill ilmoitti ja nousi matkalaukun päältään.
-Voi ei!Mä unohdin pakata pesuvälineet,Bill voihkaisi juuri,kun oli noussut.
-Ei voi olla totta Bill.Tarkottaako tää sitä,että joudun aukasemaan yhden matkalaukun,Tom kysyi.
-Antaa olla.Mä pakkaan ne vaikka johonkin reppuun,Bill ilmoitti ja hävisi suihkuhuoneeseen.
-No hyvä,Tom huokaisi itsekseen.Tom istahti nyt vuorostaan Billin matkalaukun päälle.Hän kuuli kuinka Bill avasi hanan ja vesi lotisi lattiaa vasten.Kohta sen jälkeen Billin lumoava ääni raikui kylpyhuoneessa.Hän lauloi.Tomia alkoi naurattaa hitusen,mutta nieli sen,sillä hän itse suihkussa leikki soittavansa kitaraa vesisateessa.Tomia alkoi naurattamaan.Billin laulamisen suihkussa kyllä huomasi,hän ajatteli.Billin ääni kuului koko huushollissa,ei pelkästään viereisessä huoneessa.Tomin ajatukset hilautuivat kuitenkin jonnekki hyvin kauas menneisyyteen…..

Tomin puhelin tuuttasi puhelun tulon merkiksi.Tom nosti kännykän valkoiselta yöpöydältään.Näytössä luki mustin kirjaimin “Georg ruft an”.
-Hiton Georg,Tom mutisi unenpöpperössä.Hän mietti hetken vastaisiko lainkaan,mutta päätti lopulta vastata.
-Moi,hän sanoi ärtyneenä.
-Terve Tom!Sain juuri ilmoituksen,että meijät on ilmoitettu kaheks viikoks laskettelemaan Alpeille.Lähtö huomenna kello 12,Georg ilmoitti iloisena luurin toisessa päässä.
-Kuka meijät sinne on ilmoittanu?Tom tiukkasi hämillään.
-En mä vaan tiiä,mut kerrotko Billille tästä?Georg kysyi.
-Joo tietysti…Tom lupasi….Moikka!
-Moikka nähään huomenna Berliinin lentokentällä kello 11.
Puhelu loppui.Tom painoi päänsä pehmeälle valkoiselle tyynylleen.Hän ummisti silmänsä.
Prrr….Voi jestas taas puhelin soi,Tom ajatteli.Hän avasi silmänsä ja katsoi puhelimen ruutua,mutta näytössä ei ollut mitään.Korvat soi,Tom ajatteli.Prrr..Tom kuuli jälleen.Sitten hän muistikin,että sehän olikin Billin kännykkä.
-Että osasin olla tyhmä,Tom sanoi ääneen ja painoi silmänsä uudestaan kiinni.
-Aamupala on pöydässä,Bill huudahti alhaalta.
Tomin silmät lensivät auki.
-Tuun kohta,hän vastai Billin huhuiluun.Tom katsoi kelloaan.Hän oli puhelin soiton jälkeen nukkunut…….5 minuuttia.
-Mitä?!Tomin suusta pääsi.Sitten Tom älysi,että oli katsonut kelloaan väärin.Hän oli nukkunut 2 tuntia.
-No huh huh…Tom huokaisi ja nousi sängystään.Hän tunsi jalkojensa alla tukevan puulattian.Tomin huoneen verhot olivat vihreät kuten myös matot.Tom asetti lippiksen viimeistelläkseen asukokonaisuuden,johon kuului Löysät housut ja löysä paita sekä pipo lippiksen alle.Sitten hän asteli alakertaan rappuja pitkin ylväästi veljensä tykö.
Tom saapui keittiöön ja huomasi siellä Billin ja katetun pöydän,jossa oli kaikkea maan ja taivaan väliltä.
-Huomenta,Bill sanoi Tomille,joka hämmästeli ruuan paljoutta.
-Huomenta,Tom sopersi.
-Mitäs pidät?Bill kysyi reippaana ja elämän iloa täynnä.
-Mitä varten?Tom kysyi.
-Mä lupasin tän sulle,Bill muistutti.
-Ai niin tietysti,Tom hihkaisi ja istuutui kahden hengen pöytään Billiä vastapäätä.
-Ei sun kyl ois tarvinnut,Tom sanoi voidellessaan leipää.
-No mitäpä tuosta,Bill hielautti kättään.
-Ai niin.Georg soitti,Tom kertoi.
-Mitäs sillä oli asiaa?Bill kysäisi.
-Sitä vaan,että meijät on ilmoitettu Alpeille kaheks viikoks laskettelemaan,Tom sanoi.
Bill naurahti.
-Se on totta,Tom vannoi.Bill oli selvästi luullut Tomin vitsailevan.
Billin ilme kuitenkin tiukkeni ja hänen ilmeensä näytti siltä,että hän haluaisi tietää lisää.
-Huomenna kone lähtee Berliinistä kello 12.Me tavataan Gustav ja Georg lentoasemalla yheltätoista,Tom selvensi suu täynnä leipää.
-Mitä?Siis me oikeesti mennään sinne.Voi ei mun täytyy mennä pakkamaan heti kun oon syönyt aamiaisen,sillä kahdessa viikossa menee paljon meikkiä,vaatteita ja kaikkea,Bill hönkyili.
-Ei sun varmaankaan kannata meikata.Se on kuulemma meille sellanen yksityis juttu,et siellä ei oo muita kun me,Tom muistutti.
-Niin tosiaan,Bill huokaisi.
He söivät aamiaistaan kaikessa rauhassa.Bill vilkaisi lopetettuaan kelloa keittiön seinällä.
-Mun on nyt aivan pakko kiiruhtaa pakkaamaan,hän tokaisi ja nousi pöydän äärestä Tomin nyökytellessä vastaukseksi.Hän katsoi toimeliaan veljensä perään,joka “juoksi” ympäri heidän kämppäänsä eri tavaroita etsiessään.Tomkin nousi pian pöydästä ja kiiruhti kellariin etsimään matkalaukkuaan.

Bill raahasi Tomia takahuoneeseen.
Hän istutti Tomin huoneessa olevalle mustalle nahkasohvalle.
-Tom,kenen kaa sä meet naimisiin?Bill hönkäisi Tomin naamaan.
-No yhen tavallisen tallaajan vaa.Rauhotu ei tää nyt niin kauheeta oo…Tom lohdutteli.
-En ole sanonut,että tää ois kauheeta…Kuka se tyttö on?Bill kiirehti kysymään.
-No yks Nina,Tom luikerteli.
-Ei voi olla totta,Georg mumisi.
-Mitä??Tom kysyi ihmeissään.
-Mä luulin et tää oli läppä,Georg katsoi maahan.
Bill katsoi Tomia kysyvästi.”Oliko tämä sittenkin Tomin huonoja vitsejä”.
-Ei tää oo läppää..Tom vakuutteli.
-Hui…Tom mä on susta tosi ylpee,Bill sanoi ja halasi veljeään.
Mä tiesin tän,Tom mietti.Gustav seurasi tätä sivusta.
-Mäkin luulin tätä zoukiks,hän vihdoin inahti.
-Voi meidän pieniä,Bill naurahti.
-Tarkalleen ottaen me ollaan teitä vanhempia,Georg muistutti.
-Zoukki!!Bill repesi nauruun.
-Millon teijän häät pidetään,Gustav kysyi varovasti.
-Varmaan kesällä.
-Mitä sä sanot sun tuhansille faneilles jotka niin rakastaa sua?Georg kysyi vuorostaan.
-Totuuden,Tom vastasi.
Bill hyökkäsi uudestaan Tomin kaulaan ja halasi tätä viitisen minuuttia.
Kun hän irrottautui viimein Tomista Tom näki kuinka kyyneleet valuivat Billin poskilla.
Tom otti Billin halaukseensa.
-Älä itke,Tom lohdutteli.Georg ja Gustav katsoivat jälleen sivusta.Sitten he katsoivat toisiaan ja halasivat onnesta mikä Tomille oli suotu.Pikkuhiljaa Gustavkin pillahti itkuun ja sen seurauksena myös Georg.Ystävyys jos mikä on parasta!!he kaikki ajattelivat….

Tää on nyt tää vika osa.Mutta ei hätää aloitan kyllä uuden novellin tässä lähiaikoina!!

Käytiin tänään perheen kanssa vähän retkeilemässä.Siellä oli aivan mutaista.Hyvä ettei auto jäänyt kiinni mutaan ennenkuin oltiin saatu parkeerattua sitä mihinkään.Sitten alkoi patikointi jyrkkää rinnettä ylös.Minä tyhmä laitoin vielä parhaimmat kenkäni sinne.Mutaa riitti koko matkan ylös asti.No ylhäällä oli jo vähän kuivempaa,sillä siellä oli kalliota.Pienen etsimisen jälkeen me löydettiin kota ja mentiin oikopäätä sytyttämään sinne tulta.Ilman ongelmia se ei kuitenkaan sujunut.Puut olivat aivan liian isoja eikä meillä ollut kirvestä eikä myöskään paperia,joka olisi helpottanut sytytystä.Äiti keksi,että sen repussa onkin bussien linja kartta ja silla me sitten saatiin tuli syttymään,jotta saatiin makkarat paistettua.Makkarat maistuivat ihanilta luonnon keskellä.Syötyämme tuli roihusi edelleen ja meidän piti sammuttaa se vedellä.Iskä huomas lapion,jossa kylläkin oli reikiä ja kanto sillä vettä vähän kerrallaan pienestä lätäköstä.Mäkin halusin tietysti kantaa vettä ja kaataa sen tulen päälle.Iskä anto mulle lapion ja kuopaisin lätäköstä oikein kunnolla vettä.Samalla tuli myös mutaa ja vettä lorotti pois lapiossa olevasta reiästä.Mua rupes siinä vaiheessa naurattaa ihan kauheesti.Vesi läikkyi nyt yli reunojen ja just kun olin päässyt kodan oven suulle mä purskahdin nauruun niin,että kaikki vedet kaatu pois lapiosta.Iskä vielä rupes nauramaan,että vesi ei ees päässy tänne asti ja olin ottanut vielä mutaakin mukaan niin,että sitä ei edes olisi voitu kaataa tulen päälle.Lähdimme tämän jälkeen pois.Tiuku-kissamme odotti meitä innolla kotiin ja se katsoi ikkunasta ulos.Se tuli naukuen luoksemme kun pääsimme ovesta sisään.Että sellainen päivä tänään.

Seuraavana aamuna TH heräsi Helsingin hotellissa.Sade ropisi ikkunaa vasten.Koko kiertueen aikana ei ollut satanut ollenkaan.
-Tom!Meidän täytyy lähtee vetää soundsekki,Bill huusi ovelta.
-Tuun ihan just,Tom vastasi.
Toom nousi sängystään ja venytteli.Sitten hän puki päälleen löysät vaatteensa ja lähti ovesta ulos.Muut istuivat jo keikkabussissa.
-Mikä sulla oikeeen kesti,Georg kysäisi.
-Miten niin.Nukuin vaan ehkä liian myöhään,Tom vastasi.
-Eikö sun pitäny alottaa terveet elämän tavat,Gustav härnäsi.
-Joo,mutta tulin siihen päätökseen,että unta tarvitsee tarpeeksi vain ruoka puoli muuttuu,Tom vastasi.
Bill hymyili Tomille,joka oli saanut edellis yönä vain lisää energiaa.
-Viisaasti ajateltu veliseni,Bill tokaisi ja käänsi päänsä pois Tomin suunnasta.Tom katsoi vuorostaan Billiä.Hän näytti myös nyt jotenkin virkeältä.
-Miten oot noin hyvällä tuulella,Tom sitten kysyi.
-Tämä Suomen erinomainen ilmasto tekee ihmeitä,Bill vastasi.
Georg pyöräytti silmiään.
-Saksan ilma on paljon piristävämpää,hän huokaisi.
-Olet aivan väärässä Georg,Bill vastasi.
-Miten niin,Georg ihmetteli,mutta Bill pysyi vaiti.

 
Monta tuntia myähemmin kun harjoitukset olivedetty ja meikit olivat Billin naamassa he odottivat jo keikan alkua innokkaine,täynnä uutta energiaa.
He katsoivat Jäähallin ikkunasta ulos.Fanit näytti olevan jonkin laisessa hepulissa.
-Heillä on vamasti vatsassaan saman lainen jännitys kuin meilläkin,vain eri asiasta,Bill tokaisi.Tom hymähti vastaukseksi.Jotkit fanit huomasivat heidän tuijottavan ikkunasta ja huitoivat käsillään ilmaa,jotta Bill,Tom,Georg ja Gustav huomaisivat heidät.
Bill vilkutteli muutamille ihmisille.Ihmis massa alkoi pikkuhiljaa liikkumaan eteen päin.
-IIk,nyt ne pääsee jo sisälle,Gustav huusi.
-Keine Panic!Gustav,Georg lohdutti.
-Ei auta,Gustav harmitteli.
-Minne ne mun rumpukapulat muuten joutuikaan,Gustav lisäsi.
-Etkös sä heittänyt ne Ruotsissa yleisölle,Bill kysyi.
-Ainiin taisin tehdäkkin,Gustav muisti.
-Gustavin pitää jäädä eläkkeelle,Tom naurahti.
-Älkää taas alottako tota vitsailuu.Mä inhoon kaikista eniten just sitä,Gustav aneli.
-Okei!Tom voitko lopettaa,Bill pyysi.
-Eiköhän se onnistu,Tom vakuutteli.
-Varmastikko?Gustav varmisti.
-Varmasti,Tom nyökkäsi.
Gustav huokaisi syvään.
-Kuka ottaa kahvia?Bill huusi.
-Ei kiitos kofeiinia.Voitn ottaa kofeiinitonta teetä,Tom huikkasi.
-Mä voin ottaa kahvia,Georg vastasi.
-Ja mä,Gustav huokaisi.
Viiden minuutin päästä he kaikki olivat pöydän ääressä litkimässä teetä ja kahvia.He kuulivat kuinka heidän faninsa lauloivat kovaan ääneen heidän kappaleitaan.
-Jaksaakohan ne enää laulaa Billin mukana kun ne noin joikaa jo nyt,Tom sanoi.
-Minä uskon ainakin siihen,Bill vastasi.
-Sä nyt uskot kaikkeen,Tom sanoi ja hörppäsi teetään.
-AI kuumaaa,hän huusi.
-USKON,Bill sanoi härnätäkseen Tomia.
-Uskon ja Uskon,Tom toisti.
Heidän kuunneltua 1,5 tuntia fanien innokasta laulua,he astelivat itse lavalle.Kaikki kiljuivat täyttä kurkkua.
-Kuulimme teidän kauniin laulunne,Bill huusi mikrofoniin kiljunnan laannuttua.
-Kiitos teille kaikille,että jaksatte pitää meidät pystyss,hän lisäsi.Kiljunta alkoi uudelleen ja Bill katsoi veljeään nauraen.
Bill näytti kädellään,että heidän täytyisi hiljentyä.
Sali hiljeni ja Bill sai puheen vuoron.
-Ensiksi soitamme Tomin tarinan eli minkä??Bill kysyi yleisöltä.
-Reden!!Kaikki huusivat.
-Aivan oikein,Bill huusi ja Reden rämähti käyntiin.Sitä seurasi monet muut kappaleet ja kiljunta niiden välissä.Viimeiseksi he lauloivat Vergessene Kinderin.Sen loputtua hirveä kiljunta täytti hallin jälleen.Tom tuli Billin luo ja repaisi tältä mikrofonin kädestä.
-Te jotka pidätte meistä,hän sanoi.
-Saatte nyt kuulla ensimmäisenä minusta erään salaisuuden.Kukaan ei tiedä siitä mitään paitsi yksi henkilö ja se henkilö ei ole veljeni tai äitini vaan tuleva vaimoni.
Billin suu loksahti auki.VAIMO Mikä himpskatin vaimo??Bill kysyi mielessää.
-Olen menissa kesällä naimisiin,Tom kertoi.Yleisö ihmetteli Tomin sanoja yhtä paljon kuin Bill,Georg ja Gustavkin.
-Me saamme myös lapsen.Tai todennäkäöisesti kaksoset,Tom jatkoi.Bill meni Tomin luokse ja otti tältä mikrfonin.
-Minä olen aivan sanaton.En oikeasti tiennyt tästä mittään,hän vakuutteli faneilleen.
Kaikki olivat hetken hiljaa,mutta alkoivat pian taas kiljumaan.Useiden fanien silmiin kirposi kyyneleet.Tom oli muuttunut todella paljon tämän keirtueen aikana,mutta kukaan ei olisi uskonut hänestä tällaista.
-Kiitos tästä mahtavasta keikasta,Bill kiitti ja he astelivat pois kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.Kuin Tom ei olisi koskaan mitään sanonutkaan.Taka huoneessa nelikko jutteli Tomin salsisuudesta,mutta siitä seuraavassa ja viimeisessä osassa lisää….

Seuraavana iltana Tokio Hotelin pojat muistelivat “hyvin” sujunutta keikkaa.Kaikki olivat mokanneet jotenkin.Tomin nauru kaikui Billin huoneessa.
-Bill laulo niin hassulla äänellä sen Geh-biisin,Tom räkätti.
-Tom sä lauloit taustalla kuin lintu,Georg ylisti Tomia.
-Kiitos Georg,Tom nauroi ja katsoi Billiä.
-On variskin lintu,Georg huomautti.
Tomin ilme muuttui.Kun taas muut räjähtivät suuren nauru kuoroon.
-Sitä paitsi Tom sotkeutui vielä kitaransa johtoihin,Bill nauroi.
-Se oli kauheeta!!Tom reagoi.
-No entäs Georg kaatua läsähti kitaransa kanssa kesken keikan,Gustav nauroi.
-No sä olit heittänyt siihen vettä,Georg syytti.
-Enpäs se oli Tom,Gustav puolustautui.
-Tom,enpä olisi osannut arvata,Georg murahti.
Kaikki repesivät jälleen.
Bill katsoi Tomia silmiin.Tomin silmät kiiluivat niin iloisen näköisesti.Vesi valui hänen silmistään,jonka nauru kohtaus oli aiheuttanut.Tomin suu oli hymyssä ja hän näytti muutenkin hyvin iloiselta.Bill katsoi Georgia,joka oli aivan mukana Tomin jutuissa.Hänkin näytti iloiselta.Gustavkin näytti olevan riemuissaan ja mukana heidän tekemisissään,vaikka hän yleensä erakoitui.Kaikki näytti olevan mallillaan heidän kesken,Bill ajatteli.Hänen ajatuskuplansa poksahti yhtäkkiä.
-Gustav!!Tom huusi.
-Sä se vasta mokasit,Georg lisäsi.
Kaikki räjähtivät jälleen.Gustav oli soittanut Heíligin kohdalla vahingossa Schreitä.
-Älkää ees muistuttako,Gustav nauroi.
-Tätä keikkaa me ei kyllä koskaan unohdeta,Bill sanoi.
Kyllä unohdetaan,Tom ajatteli.Seuraava keikka olisi se mitä he eivät unohda koskaan.
-Eiköhän meijän pitäis lähtee kohti Suomen maata!!Gustav sanoi.
-Siellä kuulemma odotetaan meitä innolla,Bill muisti.
-Jep,Tom mutisi.
-Tomhan voi löytää sieltä uuden tyttöystävän,Georg pilkkasi.
-Ei enää tyttöystäviä,Tom vastasi.
-Mitä?Bill päästi suustaan.
Kuului kloksahdus,kun kaikkien leuat kloksehtivat auki.
-Niin,uskokaa nyt,Tom vakuutti.
-Miten ton vois uskoo??Bill kysyi.
-Kerro miks ei tyytöystävii enää?Georg halusi selityksen.
-Odottakaa vähän,Tom sanoi salaperäisesti ja hiipi omaan huoneeseensa.
-Tom älä nyt mee…Bill aloitti,mutta Tom ei kuunnellut.Huoneeseen jääneet katsoivat toisiaan ihmeissään.
-Mä oonkin ihmetelly miks Tom ei tuo enää tyttöjä huoneeseensa,mutta en silti tajua,Georg huomautti.
-En mäkään.Tää on liian arvoituksellista,Bill myönsi.
-Mutta Georgilla on tyttöjä viuhunut huoneeseen ja sieltä pois,Gustav ihmetteli.
Se oli totta.Milloin Georg oli ollut tummatukkaisen seurassa milloin vaalea tai punatukkaisen.
-Georg sullakin on selitettävää…Bill sanoi.
-Ei sit muka Gustavilla.Se on ollut niin seurallinen,Georg sanoi.
-Teillä kaikilla on joku salaisuus.No,antaa kuulua,Bill komensi.
Georg ja Gustav katsoivat toisiaan ja päättivät häipyä.He nousivat ylös ja kulkivat ovelle.
Hei!Bill huusi,mutta he olibat päättäneet lähteä.Parivaljakko häipyi puuoven taakse…