Haavisto-blogi

Mitä kansanedustajat tekevät kesälomallaan? Oma valintani oli tällä kertaa helppo: sain toukokuussa puhelun YK:n alipääsihteeriltä Jean-Marie Guehennolta, jolla oli yksi pyyntö: voisinko auttaa YK:ta ja Afrikan Unionia Darfurin rauhanneuvottelujen uudelleenkäynnistämisessä? Ei kai tällaiseen kysymykseen voi vastata kovin monella tavalla.

Kirjoitan tätä sateiden ja ukkosmyrskyjen vaivaamassa Khartumissa. Kadut tulvivat, ja huhujen mukaan Sudanissa on taas koleraa. Voi vain kuvitella tällaista iltaa pakolaisleirissä, jossa tulvavedet ja tuuli heittelevät huteroa telttaa. Lennän Darfuriin sunnuntaina Afrikan Unionin rauhanneuvottelijan Salim Salimin kanssa - käymme myös pakolaislereissä El Geneinassa ja Zallingeissa.

Kesäni on kulunut Darfurin eri taistelevien ryhmien kanssa neuvotellessa. Sissiryhmiä on ainakin kahdeksan, ja niiden edustajia olen tavannut paitsi Darfurissa, myös Asmarassa, Tripolissa, Abechessa, Nairobissa, Kampalassa, Kairossa, Pariisissa, Lontoossa… - ja viimein Tansanian Arushassa, jonne saimme seitsemän kahdeksasta ryhmästä koolle. Asmarassa herätimme nukkuvan lentoaseman  saapumalla yllättäen aamuneljältä pienellä YK:n koneella, ja Kairossa olen jo tottunut nukkumaan odotushallin kovalla muovipenkillä puolenyön ja aamuneljän välillä Khartumin konetta odotellessani.

Sudan on aina täynnä yllätyksiä: tämän illan yllätys oli, että maa karkotti kaksi tuttua diplomaattia: Euroopan komission edustajan, ruotsalaisen diplomaatin Kent Degerfeltin ja Kanadan asianhoitajan. Heidän syntinsä kuulemma oli, että he “puutuivat Sudanin sisäisiin asioihin” tiedustelemalla pidätettyjen oppositiojohtajien tilanteesta. Viime vuonna Sudan karkotti hyvin tuntemani YK-edustajan Jan Pronkin, Hollannin entisen ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerin. Maassa jossa pitäisi olla demokraattiset vaalit 2009, oppositio on vielä kovin heikoilla.

Darfurin neuvottelujen pitäisi käynnistyä uudestaan tänä syksynä, viimeistään lokakuussa. Samaan aikaan YK ja Afrikan Unioni ovat tehneet päätöksen 26 000 hengen rauhanturva- ja polisiioperaatiosta Darfuriin. Joukkojen pääosa tulee Afrikan maista, mutta lisäksi tarvitaan aasialaisia - ja myös eurooppalaisia ja pohjoisamerikkalaisia rauhanturvaajia. Pohjoismaista Norja ja Ruotsi ovat jo tehneet päätöksen osallistua. Pitäisin myös Suomen osallistumista tärkeänä operaatioon, jolla kahden miljoonan pakolaisen kriisi Darfurissa saataisiin päättymään. Leireissä tapaamillani pakolaisilla on vain yksi toivomus: turvallisuuden palauttaminen niin, että paluu omiin kotikyliin olisi taas mahdollista.

Yksi kuva pakolaisleireistä jäi viime talvena mieleeni: nuorempi nainen tuli tyhjän kanisterin kanssa tilapäisesti kyhätystä teltasta, jonka telttakankaana oli EU:n humanitaarisen järjestön ECHO:n sininen pressu. Se oli jo moneen kertaan kierrätetty ja repalainen. Hänen kädessään oli avustusjärjestön muovinen kanisteri, ja hän oli matkalla hakemaan kaivolta vettä. Kuultuaan että olen Euroopasta hän halusi pysähtyä kädestä pitäen kiittämään saamastaan pressunpalasesta ja kanisterista. “Kiitos Eurooppa”, hän sanoi.

“Ei kiittämistä”, vastailin nolona. Teltanraosta näkyi monilapsisen perheen uteliaiden silmien joukko. Nyt rankkasateiden aikaan olen usein miettinyt, miten perhe siellä pressun alla pärjää. - Muovikanisteri ja pressu olivat tarpeeseen, mutta ehkä meillä on varaa auttaa hitusen enemmän?

PS. Uusi eduskunta-avustajani Otto Bruun muistutti, että ehkä olisi taas aika jatkaa blogia…. Kiitos muistutuksesta!

Tämä artikkeli kirjoitettiin Perjantaina Elokuun 24. 2007 klo 0.37 ja se on kategoriassa Darfur. Voit seurata kommentteja RSS 2.0 feedillä. Voit jättää kommentin, tai jäljittää artikkelin omasta blogistasi.