Haavisto-blogi

Katuparlamentti jatkui tänään ateenalaisessa hengessä Kolmen sepän patsaalla. Mutta ennen kuin kerron siitä, mainitsen illalla koolla olleen Helsingin kaupunginvaltuuston keskusteluista kolme kiinnostavaa aihetta: Helsingin keinot vastata ilmastonmuutokseen, Vaasanpuiston uudelleen nimeäminen ja valtuuston kokousten saaminen nettiin.

Vihreiden Mari Puoskari teki ajankohtaisen valtuustokysymyksen, miten Helsingin uudisrakentamisessa voidaan ottaa energiansäästö paremmin huomioon. Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen muistutti Eko-Viikin hyvistä kokemuksista energian- ja vedenkulutuksen säästössä. Keskustelu laajeni pidemmällekin energia- ja ilmastopolitiikkaan: miten saataisiin maalämmön ja merilämmön käyttöä Helsingissäkin vietyä eteenpäin? Demarit esittivät syksyksi energia- ja ympäristöpoliittista valtuustoseminaaria, ja se sai kannastusta vihreiltä, Suvi Rihtniemeltä Kokoomuksesta ja Outi Ojalalta Vasemmistoliitosta. Pääministeri Vanhanen on nyt useamman kerran heittänyt haasteen Helsingille, ja se haaste kyllä kannattaa ottaa vastaan: Suomen Kioto-sitoumukset eivät toteudu, ellei myös pääkaupunkiseutu tee enemmän.

Vaasanpuistikon (se pieni puistonpahanen Kurvin kulmaa vastapäätä Sörnäisissä) suunnittelua koskevassa keskustelussa vihreiden Kimmo Helistö esitti kirjailija Arto Mellerin muiston kunnioittamista nimeämällä Vaasanpuistikko uudelleen Arto Mellerin puistoksi tai aukioksi. Minulle Arto Mellerin PeteQ -näytelmä oli yksi uuden maailmankuvan murtajia: se ajoittui 70-luvun loppuun vaihtoehtoliikkeiden ja pienlehtien aikaan, ja kulttuuriväen osalta naulasi viimeiset naulat taistolaisuuden arkkuun. Jokaisen sukupolven pitäisi jättää kaupunkiin jälkensä ja toivon, että Kimmo Helistön esitys toteutuu.

Kolmas kiinnostava keskustelu koski suoria nettilähetyksiä valtuuston kokouksista. Kun kaupunginjohtaja Jussi Pajunen varoitteli, ettei nettilähetyksiä varmaan seuraisi kovinkaan moni, valtuutettu Osku Pajamäki muistutti, että samalla perusteella valtuuston lehterit voitaisiin poistaa. Kyse ei olekaan katsojamääristä, vaan kaupunkilaisten ja toimittajien mahdollisuudesta seurata kokouksia mahdollisimman helposti niin halutessaan. Kun jokaisella Pihtiputaan mummollakin pyörii jo nettivideo Youtubessa, niin webcam-lähetys valtuustosta - tai alkajaisiksi nettiradio - ei ole vaikea toteutettava.

Sitten vielä Kolmen sepän parlamenttiaiheisiin tänään. Venäjä puhutti taas: esitettiin käsitys, että Jeltsinin kaoottisen kauden jälkeen Putin on ollut välttämättömyys, joka on tuonut edes järjestyksen naapurimaahamme. Oltiin huolissaan siitä, onko vihreiden idänpolitiikka liian “aggressiivista”: se ei ole paras tapa vaikuttaa Venäjään. Mielestäni Putinin ansiot on tunnustettava, mutta nykyistä demokratian kaventamista - tiedotusvälineiden keskittymistä vallanpitäjien käsiin ja esimerkiksi Jabloko-puolueen sulkemista paikallisvaaleista pois - ei voi hyväksyä. Pidän hyvänä että vihreät ovat nostaneet esille Venäjän kehityksessä huolestuttavia trendejä. Samalla on tärkeää, että aktiiviset ja toimivat keskustelusuhteet Venäjään säilytetään. Vuorovaikutus on muutoksen avain.

Ilmasto- ja energiapolitiikasta käytiin katuparlamentissa kunnon väittely. Kysymykset: Onko 20-30 %:n päästövähennys EU:lta seuraavalla Kioto-sopimuskaudella tarpeeksi? Pelastaako se maailman? Onko oikein ostaa Venäjältä sähköä - tosiasiassa Suomella on nyt ydinvoimaloita Venäjän puolella? Miksi Helsinki on jäljessä Tukholmasta ilmastopolitiikassa? Omat ajatukseni: EU:n sitoumustaso ei ole tarpeeksi ilmastokatastrofin pysäyttämiseksi, mutta nyt on saatava mukaan USA, Australia, Kiina, Intia… EU:n tarjous on kuitenkin vakava, ja EU kulkee ilmastopolitiikassa etujoukossa. Hyvä niin. Venäjän-kysymys on vaikea. Uusia ydinvoimaloita suunnitellaan nyt Venäjälle lisää korvaamaan maakaasun vientiä Länsi-Eurooppaan. Maakaasusta saa Saksassa 10-kertaisen hinnan. Halusimmepa tai emme, Venäjä korvaa maakaasua nyt ydinvoimalla. On tärkeä, että Suomi on mukana Venäjän ydinturvallisuutta koskevassa keskustelussa. Energia- ja ilmastopolitiikka on yksi seuraavan eduskuntakauden suuria haasteita. Myös Helsingin tulee tehdä enemmän omassa ilmastopolitiikassaan. Energiansäästö ja joukkoliikenteen edistäminen on yksi tie.

Paljon muustakin puhuttiin: Luhtasen vaalitilitykset herättävät pahennusta. Perustulo miellyttää nuoria - jotkut vanhemmat työssäkäyvät epäilevät että se johtaisi vetelehtimiseen. Vihreiltä toivottiin aktiivisempaa otetta homojen ja lesbojen oikeuksien puolustamisessa Keski- ja Itä-Euroopassa - Moskovassakin homomarssi kiellettiin. Uudenmaan uraanikaivokset puhuttivat. Metsänomistaja kysyi, miten saisi alueensa vapaaehtoiseen suojeluun; toinen taas paheksui suojelualueiden lisäämistä ja syytti vihreitä vaalikojun ympäristön roskaamisesta. Kaikkia ei voi miellyttää…

Yleisvaikutelma: Hyviä, korkealuokkaisia keskusteluja. Vihreiden vaalikojulla Kolmen sepän patsaalla on “ateenalainen” tunnelma; ollaan demokratian alkujuurilla, käydään debattia. Takavuosien “poliitikkovihaa” ei juuri tule vastaan. Eläkeläiset muistavat indeksinsä taittamisen suurena petoksena, mutta enemmän suuret tulevaisuuden kysymykset nyt puhuttavat. Yhden telakkaduunarin kiteytys: “Äänestän joko omaa edunvalvontapuoluettani, joka ei ole vihreät, tai lastenlasteni edunvalvontapuoluetta, joka on vihreät. Minun on valittava, kumpi asia on tärkeämpi. Valinta ei ole helppo.”

–

Torstaina pidämme Olivers 21:ssä (Annankatu 21) vapaamuotoisen kulttuuri-illan klo 19-02; esiintyjinä mm. Arto Grönholm, The Polka Chicks, Veera Voima, Täydellisiä Vieraita, Ensemble Tourist Chai… Lisäksi K. Könkkölä, A. Sinnemäki, H. Hautala ja P. Haavisto lukevat mielirunojaan. Tervetuloa! 

Tämä artikkeli kirjoitettiin Torstaina Maaliskuun 15. 2007 klo 2.03 ja se on kategoriassa Politiikka, Kulttuuri. Voit seurata kommentteja RSS 2.0 feedillä. Voit jättää kommentin, tai jäljittää artikkelin omasta blogistasi.