Koululaiset näyttävät mallia
Kun nykyinen eduskunta valmistautui viimeiseen istuntoonsa, olin puhumassa Tölö Gymnasiumin oppilaille kokemuksistani rauhanvälitystehtävissä Darfurissa. Yleisö oli parasta mahdollista - kysymykset tarkkoja ja hyviä: Mitä ajattelen rauhanturvatoiminnasta? Pelkäsinkö turvallisuuteni takia koskaan? Onko radikaali islam todella uhka? Mutta vaikuttavinta oli oppilaiden oma aktiivisuus: he olivat itse keränneet 1000 euroa auttaakseen ikäisiään koululaisia Darfurin pakolaisleirillä.
Toimitin helmikuussa Darfurissa käydessäni Tölö Gymansiumin oppilaiden keräämän rahan ja heidän terveisensä Asalam-26 -koululle Asalamin pakolaisleirissä (El Fashrin kaupungissa Darfurissa). Siellä oppilaiden englanninkielistä kirjettä luettiin moneen kertaan, ja aina lause lauseelta arabiaksi kääntäen. Jokaisen keräykseen osallistuneen oppilaan nimi luettiin moneen kertaan. He olivat keränneet rahan mm. myymällä tekemiään leivonnaisia, kahvia, liimaamalla kirjekuoria jne. Darfurin pakolaisleirin lapset eivät olleet uskoa korviaan: jotkut heidän ikäisensä nuoret Suomessa ovat lähettäneet heille tukea. Kiitollisuudella ei ollut rajoja.
Täytyy sanoa että myös minuun tuo nuorten aktiivisuus teki aikamoisen vaikutuksen. Maailman asiat ovat tulleet olohuoneisiimme, ja halutessaan niihin voi myös vaikuttaa. Kaukanakin hädässä oleva ihminen voidaan nykyään tavoittaa, ja hänelle voidaan saada apua perille. Kysymys on tahdosta. Tölö Gymnasiumin lukiolaisilla oli tätä tahtoa.
—
Iltapäivällä vihreiden vaalimökillä Kolmen sepän patsaalla oli taas tunnelmaa. Paikalla useita ehdokkaita, ja taas hyviä katukeskusteluja. Aiheina mm. autoton keskusta, tietullit, pätkätöiden sosiaaliturva, uraanikaivokset Uudellamaalla, korkeakoulujen yhdistäminen, opintotuki… Vaikka aurinko välillä pilkistelikin, kyllä vaalityön salaisuus näin maaliskuussa ovat pitkät kalsarit. Ilman niitä demokratia ei toimi.
Illalla oli vielä pienimuotoinen tilaisuus Käpylässä Käpygrillissä: aiheet vaihtelivat Hietalahden telakan tulevaisuudesta ilmastonmuutokseen, Itämereen, Kjell Wästön romaaniin, työväen urheilutoimintaan, Kivinokkaan ja Käpylän Vuoritalon historiaan.
Sumuisessa Helsingin kevätillassa kävelin Käpylästä Munkkiniemeen Hakamäentietä Hartwall-areenan ohi. Maisema-arvoja ei tällä kävelyreitillä juuri ole, mutta liikkuminen tekee aina hyvää. - Myöhemmin illalla katsoin tapojeni mukaan MTV:n nettiuutiset. Lipposella oli pala kurkussa hänen jättäessään jäähyväisiä eduskunnalle viimeistä kertaa puhemiehenä. Minulta hän saa hatunnoston pääministerinä, joka luotsasi Suomen ulos 1990-luvun alun lamasta ja aloitti Suomen aktiivisen EU-politiikan.
Jäämme odottamaan Lipposen muistelmia - varmaan hän pitää kynänsä terävänä jatkossakin. Muistelmia on kahdenlaisia: niitä joissa asiat ja ihmiset kuvataan kaikessa karuudessaan, ja niitä joissa aika on kullannut asiat. Rehellisiä muistelmia luetaan, mutta kirjoittaja yleensä menettää loputkin ystävänsä, jos niitä sattuu enää olemaan jäljellä. Ajan kultaamia muisteluksia kirjoittava säilyttää ystävänsä, mutta ei yleensä voita lukijoita. Veikkaan, että Lipposen muistelukset kuuluvat siihen rehellisempään kategoriaan, ja nahkurin orret saavat taas notkua.