Vauraus ja aika
Helsingin Kirjasto-10:ssä eivät tahtoneet tänään tuolit riittää, kun keskustelimme Osmo Soininvaaran kanssa hänen uudesta kirjastaan “Vauraus ja aika” (Teos 2007). Pätkätyöt, pahoinvointi töissä ja ikuisen aikapulan kokeminen ovat yhä pahempia ongelmia, vaikka koneiden aikakauden piti helpottaa ihmisen työtä ja antaa hänelle enemmän vapaa-aikaa, aikaa läheisilleen, enemmän aikaa kulttuurille, filosofialle ja puutarhanhoidolle.
“Oden” kanssa keskustelu on aina antoisaa, sillä hän on lahjakas tilastotieteilijä, ja monen uuden poliittisen avauksen isä suomalaisessa keskustelussa - ajatellaanpa vain perustuloa tai karahvityöaikaa. Soininvaara oli myös huolissaan nyt vaalit vallanneesta jakovara-keskustelusta, joka tuntuu äänestäjien huiputukselta.
Maanantaiaamuna keskustelimme Claes Anderssonin ja Paavo Väyrysen kanssa Ylen Radio 1:ssä vaaliteemoista. Claes Andersson tuki perustuloajatusta, ja Paavo Väyrynen hehkutti “ympäristövallankumousta” ja ilmoitti olevansa kiinnostunut ympäristöministerin salkusta. Tosin minussa herättivät huolta hänen luonnonsuojeluvastaiset kommenttinsa - Lapissa kuulemma on suojeltu liikaa. Toivottavasti Väyrynen kallistaa korvansa myös Lapin matkailuyrittäjille, joilta on tullut vain kehuja suojelusta. Hyvästä aluepolitiikasta voisivat löytyä keskustan ja vihreiden yhteiset teemat.
Sunnuntain ja maanantain kampanjointi kaduilla on ollut kiinnostavaa; monet kertovat jo äänestäneensä. Kannelmäen toritapahtumassa sunnuntaina oli paljon väkeä, samoin Kaivopuiston rannassa aurinkoisena iltapäivänä. Maanantain Sanomatalon tapahtumassa piipahdin, mutta aitoihin vaalitoreihin verrattuna se vaikutti vähän “tekemällä tehdyltä”, joten siirryin Kolmen sepän patsaan aitoon vaalitunnelmaan.
Tehokkaat esitteiden jakajat voivat saada menemään toistasataa flyeria tunnissa. Minun tahtini on paljon hitaampi. Kun jää keskustelemaan ihmisten kanssa, oppii paljon uusia asioita. Keskustelin lääkärin kanssa aborteista, lintuharrastajan kanssa ilmastonmuutoksesta ja muuttolinnuista, tutkijan kanssa Venäjän tilanteesta, sotilasmestarin kanssa vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä, monenkin eläkeläisen kanssa eläkeindekseistä ja eläkeläisten verokohtelun vääryyksistä, opiskelijan kanssa Zimbabwen oppositiojohtajan pahoinpitelystä, liikuntaesteisen kanssa invataksipalveluista, opettajan kanssa hänen äitinsä pahenevasta dementiasta ja siihen tarjolla olevasta avusta, inkeriläisen Suomeen muuttaneen kanssa työllisyydestä…
Lista on pitkä. Politiikka on muuttunut mosaiikiksi, jossa äänestäjä etsii poliitikosta “sukulaissieluaan”. Monet korostavat, että puoluetta tärkeämpi on henkilö. Äänestäjät liikkuvat.
Oma veikkaukseni on, että kun vaaliuurnat ensi sunnuntaina sulkeutuvat, äänestäjät ovat taas rakentaneet “prognoosiherroille” yllätyksiä. Maailma ei mene aina gallupien mukaan.
Maaliskuu 13, 2007 @ 12.48 e
Musta on vähän hassua, kun ihmiset sanovat äänestävänsä vain henkilöä. Meillä nyt kuitenkin on vaalijärjestelmä, jossa annetut äänet lasketaan ensisijaisesti puolueen ääniksi.
Mä en muista tota Oden karahvityöaika -läppää. Mitä se tarkoittaa?
Maaliskuu 13, 2007 @ 13.27 e
Oden ajatukset olivat mielenkiintoisia ja toimivia. Jäin kuitenkin pohtimaan, mitkä ovat talouskasvun hillitsemisen vaikutukset uusiutuvan energian investointeihin? Eiväthän ne nytkään ole kovin vahvalla sijalla, mutta voiko investointeja viedä eteenpäin ilman tuntuvaa talouskasvua? Tämä lähinnä asiaa huonosti tuntevan pohdintana.
Maaliskuu 14, 2007 @ 9.33 e
Karahvityöaika tarkoittaa, että omaa työaikaansa voi myydä (maksimityöajan puitteissa) sen kokoisina annoksina kuin itse haluaa (vrt. karahviviini) ja valita näin itse tulojen ja vapaa-ajan välillä.
Toki uusiutuva energia tuo lisää työtä. Jos se työllistää 5 000 henkeä, tarkoittaa tämä 2 promillea lisää kokonaistyöaikaan. Kirjassani yritän kuitenkin sanoa, että meillä tehdään paljon työtä pelkän osallisuuden vuoksi. Kun työvoimasta tulee pulaa, markkinat hoitavat tämän turhan työn pois leiviltä.
Ode
Maaliskuu 14, 2007 @ 12.18 e
Olin kirjasto kympissä kuuntelemassa Pekan ja Oden keskustelua. Samantasoista soisi sisältöä soisi enemmän myös television vaaliohjelmiin (ne kolme hapanta vakionaamaa vakioväistövastauksineen eivät yllä enää edes viihteen tasolle), niin ei aina tarvitsisi vääntäytyä vaalitilaisuuksiin, kun haluaa herätellä myös omia aivosolujaan itsenäisen ajattelun antoisaan temmellykseen. Kiitos siis hyvästä. Toisaalta, näin demokratian pitäisi toimia. Ettei vaaleista tulisi rituaali, joka ulkoistaa vallankäytön ja tukahduttaa uutta luovan ajattelun. Vapaat kansalaiset toreille, kirjastoihin, kahviloihin ja minne milloinkin ottamaan osaa, kysymään ja haastamaan. Kuinka, Haavisto & Soininvaara, edistäisitte ihmiskunnan onnea luomalla lisää vuorovaikutusta? Mutta mitä tulee kirjan/perustulon teemoihin, loppui aika kesken ja ainakin yksi kommentti tahi kysymys pyörimään kielen päälle. Muistaakseni Soininvaara on jossakin sanonut, että demareiden taivaassa kaikki ovat töissä paperitehtaassa. Minusta taas alkoi tuntua että Soininvaaran tilastollisessa mallivaltiossa kaikki ovat onnellisia palkansaajia, olipa työsuhde sitten vakinainen tai pätkitty. Kuitenkin valtiovalta nimenomaan patistaa työttömiä ja pätkätyöläisiä yrittäjyyteen, jossa yksilö joutuu itse kantamaan riskit ja huolehtimaan työllistymisestään. En ole huomannut, että yrittäjillä olisi mahdollisuutta lyhentää omaa työaikaansa. Perustulo saattaa hivenen helpottaa yrittäjän riskiä, mutta edelleen monen osa on kohtuuton. En puhu nyt niistä harvoista yksilöistä joille yrittäjyys sinänsä on kutsumus, vaan niistä joille se on yksinkertaisesti mahdollisuus ammattinsa harjoittamiseen.
Maaliskuu 15, 2007 @ 1.31 e
Olen Rosan kanssa samaa mieltä tuosta henkilö/puolue kysymyksestä. Mitä hyväkään tyyppi voi saada aikaan ryhmässä, jonka enemmistö ajaa ihan muunlaisia arvoja. Kenen hyväksi esim. Thomas Wahlgrenin äänet menevätkään?
Itse olen vähän ajatellut äänestää sellaista vihreää henkilöä, (miestä!) jolla en usko olevan kovin suuria mahdollisuuksia mennä läpi, koska minusta ne ehdokkaat ovat varsinaisia demokratian sankareita. He antavat aikaansa, energiaansa ja rahojaan lähes varmaan epäonnistumiseen, mutta tuovat kuitenkin isommalle joukolle ne ratkaisevat äänet.