Koska on kulttuurin vuoro?
Vietin lauantaiaamupäivän Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla, ja iltapäivän Kolmen sepän patsaalla. Paljon on väkeä liikkeellä - ja aiheet vaihtelevat uraanikaivoksista eläkeindeksiin, Itämerestä islamin nousuun. Tunnelma on hyvä; häiriköitä vähän, ja kannustusta tulee myös vihreille paljon, vaikka emme makkaraa, hernekeittoa tai kahvia jakaneetkaan. Päivän torikysymys näytti olevan, miten suhtautua oikeusministeriin joka ei tiedä miten palkkiot Suomessa kuuluu maksaa. - Illansuussa oli pakko ladata omia akkuja ja käydä kuuntelemassa Heidi Hautalan järjestämää kulttuurikeskustelua Espoon kaupunginteatterissa Tapiolassa.
Mitä ajassa liikkuu? -keskustelussa oli kiinnostavat osanottajat: kirjailija Pirkko Saisio, kirjailija Sofi Oksanen, toimittaja Alexis Kouros, elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalo ja ohjaaja Kristin Olsoni.
Sofi Oksanen on herättänyt Parnassossa 1/2007 kysymyksen, miksi hakaristitunnus kuuluu kiellettyihin, mutta sirppi ja vasara sallitaan. Ovatko Stalinin vainojen uhrit vähäpätöisempiä kuin Hitlerin? Sirpistä ja vasarasta voimme tehdä pilaa; hakarististä emme. Miksi?
Pirjo Honkasalon vaikuttava elokuva Melancholian 3 huonetta (2004) vie meidät Pietarin sotilasakatemiaan, ja sieltä Tshetshenian taisteluihin. Venäjän nykytila puhutti myös illan keskustelussa Tapiolassa.
Alexis Kouros nosti esiin globaalikysymykset: pitäisikö meidän olla yhtä huolissamme tehtaassa Kiinassa hikoilevasta työläisestä kuin suomalaisesta?
Ja Pirkko Saisio teki terävän havainnon: näissä vaaleissa kulttuuri loistaa kokonaan poissaolollaan, niinkuin sitä ei olisi olemassa, tai niinkuin se ei olisi tärkeä. Hän myös huomautti koko kulttuurin viihteellistymisestä: teatterin suurilla näyttämöillä menee vain viihteellisiä esityksiä, myös suomalaisen elokuvan uusi menestystarina on kuin luotu 12-vuotiaille katsojille….
Olipa mukava hyvän keskustelun jälkeen illan raikkaassa ilmassa kävellä Tapiolasta takaisin Helsinkiin. Ainakin ehdokkaat viisastuvat, kun vaalikeskustelut ovat näin hyviä.
Maaliskuu 12, 2007 @ 23.55 e
Kouroksen kysymykseen: kyllä meidän pitää olla huolissamme myös Kiinan tai Iranin tehtaiden työläisten työoloista. On tultu vuoteen 2007 ja tänä vuonna olen ensimmäisen kerran nähnyt, että ay-liike kampanjoisi maailmanlaajuisesti työolojen parantamiseksi, paino sanalla maailmanlaajuisesti.
Suomalaistenkin työntekijöiden etu on, että Kiinassa työt tehdään hyvissä oloissa. Ajattelen täältä Perloksen varjon vierestä, että Kiina-ilmiö olisi hiukan heikompi, jos sielläkin laajalti yritykset maksaisivat hyvästä työympäristöstä ja inhimillisistä työajoista. Osa yrityksistä on jo selvillä vesillä tämän suhteen, mutta paljon on tekemistä - ikävä kyllä Suomessakin ulkomaalaisten työoloissa.
Iranin otin tuohon alkuun kolmesta syystä: 1) Kouroksen kotimaa, 2) Iranissa vietetään ensi viikolla uutta vuotta, newrozia ja 3) Iran kaikesta uskonnollis-vanhoillisesta hallinnosta huolimatta on niitä kehitysmaita, joissa naiset ovat laajalti työelämässä mukana. Iranin vahvat naiset ovat sekä vähäistä koulutusta vaativissa töissä että korkeakoulutettujen töissä - Iranin yliopisto-opiskelijoista jo 60 % on naisia!