Minä en jaksa ymmärtää, minkä perusteella se oikein on luotettava ja läpinäkyvä. Kirjoitan tätä offline-tilassa, mutta niiden muistikuvieni mukaan, mitä olen OM:n vaalit.fi -sivuilta lukenut, järjestelmän käyttöoikeus on ostettu TietoEnator Oyj:ltä, joka omistaa siihen edelleen tekijänoikeudet, ja ilmeisesti huolehtii sen ylläpidosta. Lisäksi järjestelmä perustuu IBM:n DB2-relaatiotietokantaan.

En ole nähnyt mitään kelvollista selvitystä siitä, millä varmistetaan, ettei em. tietokannan ylläpitäjä tai joku muu riittävät käyttöoikeudet omaava henkilö pysty peukaloimaan vaalitulosta mielensä mukaan, tai ettei TietoEnator pysty upottamaan järjestelmään ylimääräistä koodia virittääkseen vaalitulosta myönteisemmäksi sellaisille puolueille, joiden uskovat parhaiten edistävän liiketoimintaintressejään.

En sinänsä usko, että mitään tällaista oikeasti tapahtuisi; suomalaisilla on taipumus olla keskimäärin varsin rehellistä väkeä. Haluan vain tuoda esiin sen, että mielestäni minulla ei keskivertoäänestäjänä ole juuri mitään mahdollisuutta varmistua järjestelmän oikeasta toimivuudesta.

Jotta järjestelmä olisi läpinäkyvä, sen lähdekoodin pitäisi mielestäni olla vapaasti kenen tahansa äänioikeutetun tutkittavissa ja testattavissa; lisäksi keskusvaalilautakunnan tulisi todistetettavasti varmistaa, ettei kääntäjää, jolla koodi muutetaan konekieliseksi, ole peukaloitu. Tällaisten toimenpiteiden jälkeen voisin luottaa järjestelmään jopa niin paljon, etten enää näkisi sähköistä äänestämistä äänestyspaikoilla minkäänlaiseksi ongelmaksi – kunhan laitteet olisi edelleen sinetöity siten, ettei laitteita fyysisesti peukaloimalla voi päästä vaikuttamaan ohjelmistoihin.

Yllä mainitsemani on siis kirjoitettu asenteella, jossa tietoturvapipo vedetään todella kireälle, mutta silti tällaiset toimenpiteet eivät mielestäni olisi alkuunkaan liioiteltuja maissa, joissa viranomaisten toimintaan voi luottaa selvästi huonommin kuin Suomessa. Esimerkkinä käy Yhdysvallat, joissa keskusteltua sähköisten äänestyslaitteiden turvallisuudesta on käyty viime vuosien vaalien yhteydessä paljon.

Mitä kotiäänestämiseen tulee, niin en pidä mahdollista äänikauppaa ja painostettuna äänestämistä yhtään sen suurempina ongelmina, kuin mahdollisuuksia nykyisen järjestelmän peukalointiin; se olisi teoriassa mahdollista, mutta käytännössä niin tuskin tapahtuu, enkä jaksa uskoa, että rajattoman uudelleenäänestämismahdollisuuden kanssa tästäkään tulisi todellista ongelmaa, johtuen paljolti juurikin suomalaisen kulttuurin ja vakiintuneiden demokraattisten perinteiden yhdistelmästä. Ja kieltämättä: nettiäänestäminen olisi kyllä superkätevää. Myönnän olleeni hieman kateellinen virolaisille nähtyäni, kuinka systeemi käytännössä toimii.

Siitä olen silti ViNOn kanssa samaa mieltä, että todellisuudet vaikutusmahdollisuudet ovat nettiäänestämismahdollisuutta tärkeämpiä. Mutta tästäkin huolimatta nuoremmille sukupolville tulee jatkossa olemaan yhä vaikeampi selittää, miksi äänestäminen ei onnistu verkossa, joten ainakin aktiivista keskustelua asiasta on syytä jatkaa.

Verkossa voidaan hyvin kerätä kansalaisaloitteita (kuten Oraksen aloiteverstaassa ja Ylen aloitepankissa), keskustella politiikkaa kuten tässäkin blogissa, ja järjestää myös epävirallisia kyselytutkimuksia, joissa olennaista tosin on mielestäni mahdollisuus kommentoida, ei itse äänisaldo.

Nuorena ja nörttinä voin kuitenkin sanoa, että olennaista on se todellinen mahdollisuus vaikuttaa. Vaikuttamisen välinettä tärkeämpää minusta olisi vaikka se, että nuorisovaltuustoilla olisi suurempi mahdollisuus vaikuttaa “aikuistenkin” asioihin; että nuoria edustavia järjestöjä kuultaisiin ja heidän ajatuksensa otettaisiin huomioon; että nuorten omat projektit saisivat rahoitusta; ja että Suomessa olisi mahdollisuus Sveitsin mallin mukaan kansalaisaloitteisiin ja sitoviin, mieluiten kansalaislähtöisiin, kansanäänestyksiin.

Ei ongelma ole se, että äänestäminen, varsinkaan ennakkoäänestäminen, olisi mitenkään vaikeaa, vaan se, että nuorille taotaan jatkuvasti päähän, että pahat eläkeläismassat tekevät kuitenkin heidän päätöksensä eikä heitä kuunnella. Ehkä koulupaneeleissa pitäisi ennemmin sanoa rehdisti “me haluamme teidät mukaan politiikkaan ja te voitte todella vaikuttaa, jos haluatte” eikä “ne eläkeläiset äänestää kuitenkin!”. (Viimeisin on ollut erityisesti Kokoomusnuorten suosima repliikki paneeleissa.)

Niin kauan kun itse vaikutusvaltaan liittyvät kysymykset eivät ole kunnossa, pelkään, että verkkodemokratia välineenä näyttäytyy vain yrityksenä saada nuorilta muodollista oikeutusta omille päätöksille (”hehän ovat voineet osallistua ja heitä on kuultu”) sekä kosiskella heitä uurnille. Valta vaikuttaa on usein tehokkain kannustin (tai ehkä välttämätön, muttei riittävä ehto) ottaa selvää, ymmärtää ja ottaa kantaa.

Ari Heikkinen (ei varmaankaan puoluesihteerimme kirjoitti: “Jos kuitenkin olisi mahdollista joko äänestää rajattomasti uudelleen, jolloin viimeiseksi annettu ääni jäisi voimaan tai jos vain ensimmäinen annettu ääni jäisi voimaan ja kukaan ei voisi tarkistaa, josko ääni on annettu vaiko ei, suurin osa edellä kuvattua ongelmaa poistuisi. Kukaan ei yrittäisi ostaa ääniä, jollei voisi olla 100-prosenttisen varma, että ääni toisaan ohjautuu haluttuun kohteeseen.”

Ongelma ei poistu mihinkään. Äänen ostaja tai painostaja pyytää vain tositteen annetusta äänestä viimeisellä mahdollisella hetkellä ennen äänestyksen sulkeutumista. Tämän jälkeen ääntä ei voi enää muuttaa.

Olen itse toiminut 5 vaalilautakunnassa, ja voin sanoa, että suomalainen äänestysjärjestelmä on toimiva, luotettava ja erittäin läpinäkyvä. Äänestämässä käyvät myös uskovat laskentajärjestelmään, koska se on niin selkeä. Kenties koko systeemiä voisi joskus demota leikkiäänestyksellä vaikkapa Ylellä, jolloin nekin, jotka eivät nyt käy äänestämässä lainkaan, tajuaisivat miten hyvin systeemi toimi.

Vihreiden puoluehallitus on myös ottanut ainoana puolueena vahvasti torjuvan kannan äänestyspaikalla tapahtuvaan sähköiseen äänestykseen, koska siitä on hyvin vähän hyötyä ja siihen liittyy vakavia ongelmia mutta se tulee kalliiksi.

Itse olen kirjoittanut verkkoäänestämiseen liittyvistä ongelmista Sektori-uutispalveluun osoitteessa:
http://sektori.com/uutiset/7596/viron#ch110194 Aloitteestani ViNO antoi aiheesta myös kannanoton: http://www.vino.fi/index.php?subaction=showfull&id=1168932849&ucat=1

Ja lopuksi: (entisestä työstänikin tutulla) Mika Mannermaalla oli demokratian tulevaisuus -raportissaan myös hyviä ehdotuksia, kuten tulevien sukupolvien viranomaisen perustaminen, joka valvoisi tulevien sukupolvien etua vaikkapa eläke-, valtionvelka- ja ympäristökysymyksissä. Virtuaalinen vaalipiirikin voisi olla hauska systeemi - ne, jotka eivät halua nimenomaan vaalipiirinsä omaa edustajaa, voisivat äänestää valtakunnallisia ehdokkaita. Vaalityöltä tämä tietysti edellyttäisi eurovaalien kaltaisia hässäköitä, mutta tähän tarkoitukseenhan verkko taas jo toimiikin kuin nakutettu.

Paperilappujärjestelmän ehdottomiin hyviin puoliin kuuluu se että jokainen kansalainen ymmärtää miten se toimii ja prosessin hämääminen olisi hyvin suuritöinen operaatio (vaatisi useiden satojen tai tuhansien vaalitoimitsijoiden mukanaoloa väärentää äänestyslippuja niin että sillä olisi vaikutusta tulokseen).

Nettiäänestyksessä prosessi siirrettäisiin “mustaan laatikkoon” jonka toimintaa ymmärtäisivät vain kourallinen asiantuntijoita. Demokratialle on oleellista se että kansalaiset tietävät äänestysprosessin olevan reilu ja oikein toimiva, tätä ei mielestäni verkkoäänestyksessä ole mahdollista toteuttaa (sekä teknisistä että sosiologisista syistä).

Työskentelen itse tietotekniikka-asiantuntijana ja osallistun myös sananvapautta ja kansalaisten “sähköisiä oikeusia” edistävän yhdistyksen toimintaan, mutta en silti voi hyvällä omalla tunnolla sanoa kannattavani sähköistä äänestystä. Perinteisen äänestysmallin kustannukset ovat mielestäni halpa hinta siitä, että kaikki kansalaiset voivat ymmärtää miten demokratiamme peruspilareihin kuuluvat vapaat vaalit on toteutettu, eikä järjestelmän toimintaa voida rakenteellisista syistä keskittää pienen asiantuntijajoukon valvottavaksi.

On mielenkiintoista havaita että virolaiset, jotka ovat vasta tämän sukupolven aikana vapautuneet toisen valtion totalitaarisesta hallinnosta ovat valmiita lukitsemaan vaaliprosessinsa läpinäkymättömään mustaan laatikkoon.

Saat kuitenkin ääneni perinteisessä paperiformaatissa..

Muodollisesti oikeusministeriön vastustus perustuu käsittääkseni siihen, että internet-äänestyksessä ei aukottomasti pystytä varmistamaan äänestäjän vapaata tahtoa: joku saattaa pystyä valvomattomissa oloissa joko pakottamaan toisen äänestämään tahtomallaan tavalla tai ostamaan äänen.

Totta onkin, että ihan kokonaan tuota vaatimusta ei pystytä nettiäänestyksessä täyttämään. Jos kuitenkin olisi mahdollista joko äänestää rajattomasti uudelleen, jolloin viimeiseksi annettu ääni jäisi voimaan tai jos vain ensimmäinen annettu ääni jäisi voimaan ja kukaan ei voisi tarkistaa, josko ääni on annettu vaiko ei, suurin osa edellä kuvattua ongelmaa poistuisi. Kukaan ei yrittäisi ostaa ääniä, jollei voisi olla 100-prosenttisen varma, että ääni toisaan ohjautuu haluttuun kohteeseen. Ja kotihirmun pitää olla melkoinen, jos pystyy esim. koko ennakkoäänestyksen ajan vahtimaan toisen nettikäytöstä.

Kannatan kovasti nettiäänestysmahdollisuuden avaamista minäkin. Jos sitä joku pelkää, se on taho, joka uskoo kannattajakuntansa liikkuvan vähemmän netissä kuin muut. No, seuraava oikeusministeri on tuskin Leena Luhtanen, eivätköhän tämänpäiväiset uutiset sen asian ratkaisseet.