Viro äänestää ensi sunnuntaina
Kävimme maanantaina Heidi Hautalan kanssa vauhdittamassa Viron vihreiden vaalikampanjaa Tallinnassa. Tapasimme myös Latvian parlamentin nykyisen puhemiehen, entisen Latvian pääministerin Indulis Emsiksen. Indulis on toistaiseksi ainoa vihreä poliitikko, joka on ollut myös oman maansa pääministeri.
Odotukset Viron vihreillä ovat tällä kertaa korkealla - mielipidetiedusteluissa heille on lupailtu jopa 11 % kannatusta. Puolue on ollut poissa parlamentista, ja on hienoa jos nyt saamme vihreitä kansanedustajia myös Suomenlahden eteläpuolelle. Koko maailman ensimmäinen vihreä ministeri muuten taisi olla Virossa vuonna 1990 Toomas Frey, joka oli Edgar Savisaaren hallituksessa. Toivotaan menestystä lahdentakaisille vihreille.
Yksi Viron kuumimpia keskustelunaiheita on tällä hetkellä, mitä tehdä Tallinnan keskustassa olevalle puna-armeijan muistomerkille, “Pronssisoturille”. Viron vihreät ovat tässä maltillisella kannalla: historia on historiaa, ja koska Viron venäläinen vähemmistö on kokenut koko keskustelun omaa identiteettiään uhkaavana, vihreät antaisivat patsaan jäädä paikalleen. - Muuten Viron vihreiden keskeiset teemat ovat ympäristö-, energia- ja ilmastoasioiden ympärillä, ja kaavailuista rakentaa Liettuan Ignalinaan uutta ydinvoimaa ollaan huolissaan.
Autolautta Galaxy toi Tallinnasta nopeasti takaisin Helsinkiin, ja maanantai-iltana olikin jo vaalikeskustelu Kalle Könkkölän kanssa. Vilkasta debattia: puhuttiin NATO:sta ja sen merkityksestä kansainvälisessä rauhanturvatoiminnassa, ydinvoimasta ja sen vaihtoehdosta, Venäjän tulevaisuudesta, kehitysavusta, Suomen asemasta maailmassa, yhtäläisistä ihmisoikeuksista vammaisille. - Vaalitilaisuuksiin tulee nyt uutta väkeä, ja keskustelut ovat uskomattoman korkea-tasoisia. Sama ilmiö oli viime viikon Venäjä- ja turvallisuuspoliittisissa keskusteluissa. Tämä on hyvä merkki.
Väärässä ovat ne jotka väittävät, että ihmiset tuijottaisivat näinä aikoina vain omaan napaansa. Maailman tilasta ja Suomen roolista maailmassa ollaan nyt entistä kiinnostuneempia. Kasvihuoneilmiö ja muutokset Venäjällä ovat ravistaneet suomalaiset hereille.
Helmikuu 27, 2007 @ 11.38 e
Hei
Minulla on kampanjoidessa sama kokemus. Ihmiset pysähtyvät keskustelemaan ilmastonmuutoksesta, maailman köyhyydestä ja muista turvallisuusuhkista. Aiempaa vähemmän on niitä, joilla on jo valmis vastaus kaikkeen.
Minerva
Helmikuu 27, 2007 @ 13.43 e
Hämmästyin Pekan kanssa pidetyssä tilaisuudessa siitä, että ihmiset olivat tiedonhaluisia eikä normaalia poliittista jänkytystä ollut lainkaan. Politiikka politiosituu oivalla tavalla.
Kalle Könkkölä
Helmikuu 27, 2007 @ 19.35 e
Viron Vihreiden nousu on ollut hätkähdyttävän nopea. Puolue perustettiin uudelleen vasta Marraskuussa ja nyt se on jo gallupeissa keskisuuri puolue.
Yksi syy kannatuksen kasvun takana on se, että elintason nousuun ei enää riitä materiaalisen hyvinvoinnin tavoittelu. Virossa on vihdoin ymmärretty, että hyvinvoinnille ja sen lisäämiselle terve ympäristö nyt ja tulevaisuudessa on jotain jota ei voi ostaa, vaikka varallisuus olisi miten korkea tahansa.
Tämä sama on totta myös Intiassa, Kiinassa ja muissa kehittyvissä maissa. Jos ympäristön merkitystä ei ymmärretä ajoissa, vaarana on, että tehdään peruuttamattomia virheitä, joita ei enää pystytä korjaamaan, vaikka tuleva materiaalinen elintaso antaisikin siihen mahdollisuudet.
Toivottavasti Viron vihreät onnistuvat ainakin siinä missä läntisen euroopan vihreät ovat ainakin osittain onnistuneet - saamaan ympäristön arvon mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. - valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että ainakin Suomessa ympäristöasiat ovat jääneet muissa puolueissa vain ohjelmien tasolle. Vai miten voi kommentoida sitä, että Ympäristöministeri Stefan Wallin juuri MTV:n puheenjohtajapaneelissa kehui saavutuksia joita hän ja edeltäjänsä Jan-Erik Enestam ovat saaneet aikaan mm. energiapolitiikassa - Juotajat korjasivat HIEMAN asiaa. Esimerkikisi Suomeen on rakennettu tuulivoimaa 0.2% (Yksi alhaisimpia lukuja koko Euroopassa)
Helmikuu 28, 2007 @ 0.42 e
> mitä tehdä Tallinnan keskustassa olevalle puna-armeijan muistomerkille,
> “Pronssisoturille”. Viron vihreät ovat tässä maltillisella kannalla: historia on
> historiaa,
Näissä asioissa on varmaan paha mennä ketään neuvomaan, ja virolaisia varmaan viimeiseksi siinä mitä heidän pitäisi tehdä neuvostomuistojen kanssa. Olen olen kyllä samaa mieltä siitä, että poistamalla Pronssisoturi-muistomerkki ei poisteta niitä rikoksia, joihin Neuvostoliitto Virossa syyllistyi. Helsinkikin voisi olla hiukan eri näköinen, jos kaikki Venäjään viittaavat muistomerkit olisi aikoinaan poistettu. Turussa on monasti keskusteltu vuonna 1977 pystytetyn Lenin-patsaan kohtalosta
http://www.wam.fi/julkiset/julkiseteng/39.htm
minusta sen siirtäminen olisi selvästi historian peittelyä.
Toisaalta, entäs jos meillä olisi pystytetty patsaita Hitlerille? Miksi joidenkin diktaattorien muistomerkit ovat olevinaan enemmän pahoja kuin toiset?
Maaliskuu 8, 2007 @ 8.45 e
Näissä Viron vaaleissa oli paradoksaalisesti sanottuna Suomen kannalta kiinnostavinta, ettäne olivat Suomen kansalaisia yllättävän paljon kiinnostaneet Viron vaalit. Virossa on pidetty viime aikoina vaalit aina
kaksi viikkoa ennen Suomen vaaleja ja ne siksi ovat täällä jääneet omien vaaliriehojemme varjoihin.
Virossa vaalit ovat olleet kuitenkin yllätyksellisiä, toisin
kuin Suomessa. Virossa on ollut perinne, että jokaisessa
vaalissa nousee uusi suuri puolue sisään Riigikoguun ja yksi
suuri puolue putoaa pois. Viiden prosentin äänikynnys ja
vielä vakiintumaton poliittinen perinne vaikuttavat tähän.
Yleensä vaalien jälkeen on nimitetty usean puolueen enemmistöhallitus,
joka on kuitenkin hajonnut ja muuttunut vähemmistöhallitukseksi
(kuten viime vaalikaudellakin).
Sunnuntain vaalien yllätys oli oikeastaan siinä, ettei
syntynyt suurta yllätystä. Hallituspuolueet (reformipuolue ja
keskipuolue) saivat tuen jatkamiselleen. Silti niiden välillä on suuria
erimielisyyksiä ja hallitusneuvotteluista ennakoidaan pitkiä ja vaikeita.
Enemmistökoalitio voidaan ehkä kehittää muullakin perustalla.
Vihreiden läpimeno parlamenttiin ei ollut yllätys, vaan
gallupit lupailivat isoja prosentteja vasta äskettäin
(uudestaan) perustetulle puolueelle. En missään vaiheessa
uskonut suurimpien lukemien lunastamiseen vaalipäivänä, vaan
näkemykseni oli, että kaikki yli viiden prosentin tuleva on
suurta voittoa. Kuusi edustajaa satapaikkaisessa parlamentissa
on aika tarkkaan sama tilanne, mihin Vihreä liitto pääsi 1990-luvun
alussa Suomessa.
Viron vihreät osallistunevat ainakin hallitustunnusteluihin.
Vaa’ankielenasemaa puolueelle ei syntynyt (se olisikin ollut
lottovoitto), mutta nyt puolueella on merkittävä sana
sanottavanaan Viron politiikassa, johon se on ensi kertaa
tuonut mukaan ympäristökysymykset koko painollaan.
parimate tervitustega
“Taban Liivaneem”,
Helsingi rohelised