Mutta luultavasti tarvitaan myös muita johtajuuden muotoja. Voiman rinnalle tarvitaan valmiutta etsiä yhteisiä intressejä, toimia välittäjänä, etsiä konsensusta ja muotoilla älyllisellä tasolla agendaa. (Tuleeko kenellekään tästä mieleen Pekka Haavisto?

Asetutaanpa hetkeksi Intian kaltaisen köyhän maan asemaan päästöneuvotteluissa. Intialaisista suuri osa elää vielä absoluuttisessa köyhyydessä, jota ilmastonmuutos uhkaa vain pahentaa. Tässä suhteessa Intia on vielä aivan eri asemassa kuin Kiina, ja tämän vuoksi se myös haraa neuvotteluissa enemmän vastaan.

Intialaisten keskeisin huolenaihe on saada tyydytettyä perustarpeitaan, mukaan lukien energiaa. Neuvotteluissa heitä edustavat ihmiset haluavat viedä kotimaahansa hyviä uutisia: saamme torjuttua sekä ilmastonmuutosta että köyhyyttä. Tämä on ihan oikein - se on edustajien tehtävä. Ja miten neuvottelijoiden tehtävää sitten voisi tukea?

Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan neuvottelijoiden pyrkimyksiä autetaan hokemalla mantraa “kaikki mukaan, kaikki mukaan, K-A-I-K-K-I mukaan!” Toisin sanoen: jonkun muun pitäisi tehdä jotakin. Intialaisten yritysten pitäisi maksaa suomalaisille siitä, että ne voivat lisätä päästöjään. Miltä tämä näyttää Intiassa? EK:n viestintäpäällikkö viuhahtaa kylään ja vaatii kyläläisiä sulkemaan sen ainoan dieselaggregaatin, jolla rokotteet pidetään kylminä?

Valitettavasti rikkaiden maiden ilmastonsuojeluinnostusta epäillään kehitysmaissa syvästi vain pyrkimykseksi suojata teollisuusmaiden omaa taloutta. Teot ovat monissa maissa vähissä ja asenteet EK:n tapaan jumissa, joten ei köyhiä maita voi reiluuden nimissä syyttää ennakkoluuloisiksikaan. Kun köyhissä maissa katsotaan TV:stä Kauniita ja rohkeita, ei sarjassa paljoa kiinnitetä huomiota energiankulutukseen. Amerikkalainen unelma, onni keskittyä koko elämässään selviytymisen sijaan vain parisuhdedraamoihin on yhdistetty aineelliseen huolimattomuuteen ja suoranaiseen haaskaukseen. Eikö meillä todella ole muita esimerkkejä tarjottavanamme?

Ongelman toinen puoli on se, että esimerkiksi Yhdysvalloissa sanotaan, että ei voida tehdä mitään, ellei Intia tule mukaan, ja Kiinassa taas kieltäydytään ehdottomasti sitoutumasta mihinkään, ellei Yhdysvallatkin sitoudu.

Minun mielestäni on fiksumpaa lyödä Intian neuvottelijoille pöytään jotakin muuta kuin syytteleviä sormia: puhdasta teknologiaa, jolla energiaa saadaan vähillä päästöillä, sekä eri maille eri tapoja osallistua. Tärkeää ei ole vain se, kuinka monta maata ja ihmistä ilmastosopimuksissa on mukana, vaan myös se, minkälaatuista kehitystä sopimus tukee kussakin maassa.

Teollisuusmaissa lujien päästörajojen on ohjattava teknologian nopeaan kaupallistamiseen, suuriin volyymeihin ja myös uuden teknologian kehittämiseen ja käyttöönottoon. Näin niitä saadaan siirrettyä nopeasti muuallekin maailmaan (ellemme itse keskity suojelemaan hysteerisesti teknologiamme leviämistä).

Nopeimmin kasvavissa kehitysmaissa joustavampien osallistumismuotojen on vähennettävä päästöjen kasvua siitä, mitä se muutoin olisi, ja imettävä teknologiaa myös rikkaista maista. Kaikkein köyhimmissä valtioissa on keskityttävä siihen, että ne voivat tyydyttää tarpeitaan uusiutuvalla hajautetulla energialla ja esimerkiksi energiatehokkailla liesillä. Viimeisimpään tarpeeseen eivät muuten vastaa sen enempää ydinvoima kuin suuren mittakaavan hiilivoimakaan.

En aidosti tiedä, riittääkö tämäkään lähestymistapa. Ilmastonsuojelun kaltainen laaja kansainvälinen projekti edellyttää aidosti vankempaa yhteistyötä kuin ihmiskunnan historiassa koskaan aikaisemmin, eivätkä kehitysmaiden päämiehet suinkaan ole mitään pyhimysmäisiä enkeleitä. Olennaista on, että EK:n resepteillä meillä ei ole mitään toivoa päästä neuvotteluissa eteenpäin. Vähän innovatiivisemmalla lähestymisellä on sentään ainakin toivon kipinä. Se kipinä voi tulevaisuudessa kuihtua tai puhjeta liekkiin sen perusteella, mitä nyt tehdään.

3E on laatinut kesällä 2005 EU-komission tilauksesta raportin, jossa käsitellään 7 erilaista yleistä tapaa järjestää ilmastosopimus ja 8 vaihtoehtoista tapaa muotoilla päästövähennystavoitteita eri maille. Hyvä sopimus muotoutuisi yhdistelemällä näitä elementtejä. Lisäksi raportissa tarkastellaan, miten eri maat suhtautuisivat näihin toimiin. Dokumentti on hyvä ja mielenkiintoinen johdatus kansainvälisen ilmastopolitiikan kiemuroihin. Sen voi lukea osoitteesta: http://ec.europa.eu/environment/climat/pdf/id_bps098.pdf