Maksaisiko tupakoitsija keuhkosyöpänsä?
Mitä ehdokkaat tekivät ennenkuin vastasivat 2-3 internet-vaalikyselyyn joka päivä? Tänään vastasin Helsingin postimiehille, että haluan mieluummin kirjeet ovelle asti kuin kerrostalon käytävässä olevaan laatikkorivistöön, ja että Eduskunnan ei pitäisi päättää 1 luokan postimerkin hinnasta, vaan sen voi jättää postin operatiiviselle johdolle.
Mutta aina ei kyselyyn vastaaminen ole näin helppoa. Reserviläisen maanpuolustuskyselyn jätin kesken, koska ei ollut vaihtoehtoa, jossa tavanomaista varusmiespalvelua voisi vielä vähän lyhentää, ja lisätä sopimussotilaiden käyttöä vaativimmissa, teknisissä tehtävissä. Jos vastausten yhteydessä olisi ollut kirjoitustilaa, olisi voinut kantansa selvittää – pelkkä rasti ruutuun ei näin tärkeissä asioissa riitä.
En muuten myöskään vastannut siihen Rauhanpuolustajien kyselyyn, sitoutuuko ehdokas ihan ehdottomasti kaikissa tilanteissa aina ja ikuisesti sanomaan ei Natolle. Kysymyksen muotoilijalle 10 pistettä ja papukaijamerkki. Sitä olisi voinut vielä jatkaa kysymyksellä, sitoutuuko ehdokas tekemään kaikkensa Naton lakkauttamiseksi.
Mielenterveysjärjestöjen kysely oli taas tehty tietokilpailun muotoon: mikä on arvionne, paljonko mielenterveysongelmat vuosittain yhteiskunnalle maksavat? En usko että on kovin kiinnostavaa kuulla eri ehdokkaiden arvioita, kun on olemassa varmaan luku, jonka järjestöt voisivat ehdokkaille kertoa.
Joskus näillä ennakkokyselyillä on ollut ihan oikeaa merkitystä myös politiikanteossa eduskunnassa. Kun ns. Vanhasen ydinvoimapontta valmisteltiin, kuljettiin Seura-lehti kourassa tarkistamassa, minkä kannan ehdokkaat olivat viidennen ydinvoimalan rakentamiseen ottaneet. Lehdistö seurasi vahtikoiran tavoin kantansa muuttaneita tai pyörtäneitä.
Muuten olen sitä mieltä, että yksittäisten kysymysten sijaan (Viini maitokauppoihin vai ei? Ruoan alv alas vai ei?) kannattaisi kysyä enemmän ehdokkaiden arvoista, maailmankuvasta – ja ehkä vähän kokemuksestakin yhteisten asioiden hoidossa. Nyt emme tiedä kaikkia asioita joihin uusi eduskunta joutuu neljän vuoden aikana ottamaan kantaa. On sen sijaan hyvä tietää, millaisten arvojen pohjalta ehdokas uusissa tilanteissa toimii.
PS. Uusi trendi näyttää olevan myös kysymys, eikö tupakoitsijoiden, liikalihavien ja juoppojen pitäisi itse maksaa sairauskulunsa. Siitä ei ole pitkä matka ajatteluun, että kaikenlaiset ruumiin ja hengen sairaudet ovat myös itse aiheutettuja, ja kukin vastatkoon omista kustannuksistaan. Näissä kysymyksissä toivon, että jokaisessa vihreässä asuu se pieni demari, jotta tällainen eriarvoistumiseen johtava ajattelu terveydenhuollossa saadaan pysäytettyä.
Helmikuu 8, 2007 @ 12.04 e
Lääkärinä olen näihin “itse-aiheutetut-sairaudet” keskusteluihin todennut, että jos lääkäri hoitaisi vain viattomia, loppuisivat työt nopeasti. Aika moniin sairauksiin ihminen voi itse vaikuttaa. Jotenkin on vaikea myöskään kuvitella tilannetta jossa rahaton tupakoiva sydänpotilas jätetään ilman hoitoa. Onneksi Suomessa ei tarvitsekaan.
Helmikuu 11, 2007 @ 14.06 e
Osaisitko Minera vastata tai ohjata allekirjoittanutta sen tiedon ääreen paljonko verotulot kattavat / jättävät kattamatta alkoholin liikakäytön ja tupakoinnin hoitokustannuksista. Vai onko niin kuin hirteisimmät lobbarit kehtaavat luottamuksella konjakkilasien äärellä väittää, ettei Suomella koskaan olisi varaa täydelliseen kansanterveyteen, sillä mahdollisimman monen pitkä ikä aiheuttaisi omat muutoksensa yhteiskunatmme rakenteeseen ja eläkekuluihin.
Yhden huomion olen tehnyt omakohtaisesta elämästä. Terveellisen ruokavalion hankkiminen kiireen keskellä on huomattavasti haastavampaa pienessä maaseututaajamassa kuin Tampereella tai Helsingissä, missä aiemmin asuimme. Pienten kauppojen kapeat valikoimat ovat yllättävän valmisruokakeskeisiä. En ole kuullut muutoin niin toimeleiaisen kansanterveyttä vaalitien kiihko-dosenttien juuri kiinnittäneen asiaan huomiota. Kysynnän ja tarjonnan laitkaan eivät aina toteudu kylätasolla kun osti ja hyllymetripäätökset tehdään varsin kaukana kuluttajista ja kuluttajayhteydessä toimivista kaupan työntekijöistä.
Jussi Lähde Hikiä jussi.lahde@rssemail.com
Helmikuu 12, 2007 @ 19.44 e
Hei
Vastaaminen viipyi, koska tietoa ei ole kovin helppo asiasta löytää. Itsekin olen kuullut, ettei tupakoinnin tai alkoholiongelmien ehkäisy olisi taloudellisesti kannattavaa, vaikka inhimillisesti tietysti on.
Kaivoin lopulta esiin Savuton Helsinki-ohjelman jonka valtuusto hyväksyi viime marraskuussa. Yritin löytää linkkiä, mutten löytänyt ohjelmaa kaupungin sivuilta.
Siinä kuitenkin todetaan Maailmanpankin arvioineen tupakoinnin aiheuttavan terveyshaittojen hoidon kustannuksista n 6-15 %. Helsingin kaupungin osalta tämän mukaan laskien 42-101 miljoona euroa/vuosi. Tähän ei ilmeisesti ole laskettu lisääntyneitä sairauspoissaoloja. Sairaskustannukset myös nousevat kun tupakkasairauksien hoito kehittyy. Keuhkoahtaumatautia esim. diagnostisoidaan ja hoidetaan nykyisin aktiivisemmin kuin aiemmin. Tämän voi tietysti toivoa/arvioida/laskea vähenevän sairaalahoidon tarvetta ja siten kustannuksia. Mutta vaikeaa arvioiminen siis on. Toisaalta tupakoitsijat kuolevat keskimäärin n. 7 vuotta nuorempina. Karkeasti voi siis sanoa, että tupakoitsijat eivät pääse eläkkeelle. Tämä on kustannuksia vähentävää, mutta ikävää.
Alkoholin osalta en löytänyt edes yhtä hyvää lähdettä. Alkoholi aiheuttaa enemmän kustannuksia työssäpoissaoloina ja koko työuran menettämisenä, joten sen suhteen lie niin että kulut voidaan laskea korkeammiksi. Lisäksi alkoholiongelmaiset kuolevat usein kesken työuran, jolloin kustannuksiksi lasketaan menetetyt työvuodet.
Alkoholi aiheuttaa kuluja myös ns. suurkuluttajien kohdalla, ei ainoastaan alkoholiongelmaisten osalta. Kuluiksi voidaan laskea työtehon lasku, ylimääräiset poissaolot yms.
Eli olen kuullut sama arvion, ettei tupakointia taloussyistä kannata torjua, mutta laskelmia en ole nähnyt. Pitäisi kai verrata sairauskuluja + työpäivien menetystä, henkilön menettämään eläketuloon.
Alkoholin suhteen luulen menetettyjen työpäivien ja –vuosien tulevan sairauskuluja kalliimmaksi.
Minerva
Helmikuu 12, 2007 @ 21.50 e
Hirteisimmilläni hetkinä olen myös mittinyt montako Stakestin tutkijaa jäisi työttömäksi, jos tupakasta, alkoholista ja rasvaisesta ruuasta luovuttaisiin kokonaan.
Kiitoksen Minerva vastauksesta. Elämän exel-traulukon mallintaminen on onneksi edelleen kansantaloustieteilijöiltä kesken.
Jussi
Helmikuu 25, 2007 @ 0.32 e
Hei
Googlaamalla löysin Lääkärilehdestä artikkelin otsikolla Onko tupakoinnin lopettaminen taloudellisesti kannattavaa. Viite lopussa. Netissä vaatii tunnukset. Kopioin tähän johtopäätöksistä lyhennelmän:
Tupakoinnista johtuvat odotetut eliniänaikaiset hoitokustannukset ovat miehillä 72-1 341 e ja naisilla 40-638 e tupakoivaa kohti ikäryhmästä riippuen. Kun tupakointi lopetetaan, näistä kustannuksista voidaan säästää miesten kohdalla 6-1 213 e, kun taas vastaava luku naisilla on 3-557 e. Tupakoinnista johtuvat hoitokustannukset väestötasolla ovat noin 246 miljoonaa euroa. Kustannuksista säästyisi 85 %, jos kaikki tupakoitsijat lopettaisivat tupakoinnin. Säästö on suurin, jos tupakointi lopetetaan “nuorena”.
Lopputulos oli varsin odotettu. Tupakointi kannattaa lopettaa nuorena.
Lääkärilehti
Terveydenhuoltoartikkeli
27 - 31/2006 vsk 61
s. 2985 - 2989
Kirsi Vitikainen, Markku Pekurinen, Urpo Kiiskinen