Haavisto-blogi

Suomi markkinoi itseään hyvänä Venäjä-osaajana EU:n suuntaan, mutta viime vuosina kiinnostus Venäjän kehitykseen ja suorat poliittiset yhteydet Venäjälle näyttävät entisestään vähentyneen. Tämä on paradoksi tilanteessa, jossa Venäjä on taas palannut Suomen suurimmaksi kauppakumppaniksi.

Suomen Venäjä-politiikkaa ei voida hoitaa Brysselin kautta. Venäjälle EU ei ole yhtenäinen toimija, vaan se rakentaa Eurooppa-politiikkaansa kahdenvälisten suhteiden varaan. Venäjä-Saksa –maakaasuputki on esimerkki hankkeesta, jossa EU jäi kahdenvälisen sopimuksen sivustakatsojaksi. Lopputulos: puolalaiset pillastuivat huoltovarmuudesta, ruotsalaiset putkeen ehkä asennettavista salakuuntelulaitteista, virolaiset ja suomalaiset putken ympäristövaikutuksista. Berliinissä ja Moskovassa kilisteltiin laseja.

Venäjän kolme tulevaisuutta

Tulevaisuusvaliokunnan Venäjä 2017 –raportti näkee kolme vaihtoehtoa. Ne voisi nimetä energiateknokraattien Venäjäksi, demokraattiseksi Venäjäksi ja nyrkkivallan Venäjäksi – ja kaikkia näitä aineksia on Venäjän nykytodellisuudessa. Valitettavasti demokraattisen Venäjän osalta monipuoluejärjestelmä, vapaat kansalaisjärjestöt ja avoin tiedonvälitys ovat kaikki olleet viime aikoina vaikeuksissa.

Matti Vanhasen hallituskauden aikana olen ihmetellyt, miten huonolle hoidolle kaksi Suomelle tärkeää asiaa on jätetty: EU:ssa lanseeraama Pohjoinen ulottuvuus ja oma kahdenvälinen lähialueyhteistyömme. Pohjoisen ulottuvuuden kovaa ydintä olisivat esimerkiksi energia- ja ympäristöhankkeet sekä ydinturvallisuus, mutta poliittinen tahtotila tuntuu kokonaan puuttuvan. Sama vaivaa lähialueyhteistyötä.

Ympäristö unohtui kokonaan

Venäjän ympäristökysymykset jäävät Venäjä 2017 –raportissa liian vähälle huomiolle. Kuin sivuseikkana mainitaan Venäjän suunnitelma rakentaa öljy- ja kaasutuloilla 30 uutta ydinvoimalaa vuoteen 2020 mennessä. Tämän suunnitelman toteuttajaksi on pantu entinen pääministeri Sergei Kirienko, jota pidetään aikaansaapana miehenä. Venäjä suunnittelee myös ydinjätteen tuonnin ja ydinjätteen käsittelykapasiteetin lisäämistä. Suomea Venäjän uudet ydinvoimahankkeet koskettavat läheisesti, kun Suomenlahden eteläpuolella Sosnovyi Boria suunnitellaan uusien ydinvoimaloiden sijoituskohteeksi.

Venäjän ympäristöongelmat eivät kuitenkaan rajoitu vain ydinkysymyksiin, vaan suuriin kaivostoiminnan ja savupiipputeollisuuden aikaansaamiin saastuneisiin alueisiin. Öljyn- ja kaasuntuotannon ympäristöongelat Venäjän arktisilla alueilla ovat valtavat. Näillä alueilla myös alkuperäiskansojen elinolosuhteet ovat uhattuina.

Itämeren suojelun haasteet kasvavat kun Venäjä-Saksa maakaasuputken rakentaminen käynnistyy, ja samalla lisätään öljykuljetuksia ja öljysatamien kapasiteettia Suomenlahden pohjukassa. Olematta liian pessimistinen voi kai sanoa, että suuronnettomuuden vaara näillä lähialueillamme on kasvamassa. Kun kuvaan lisätään vielä puutteellinen teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien puhdistus Pietarin alueella, ja koko Venäjällä joitakin vuosia sitten romutettu ympäristöhallinto, ei kuva ole ruusuinen.
 
Terrorismin vastainen taistelu

Anna Politovskayan murha herätti maailman huomaamaan, että meidän naapurimaassamme käydään terrorismin vastaisen taistelun nimikkeen alla sotaa, josta pelisäännöt ovat jo kauan sitten hukkuneet. Molemmat osapuolet ovat syyllistyneet tekoihin, joita ei voi hyväksyä.

Tsetsenia ja Kaukasus mainitaan myös Venäjä 2017 –raportissa – mutta melkein kohtalonomaisesti ajatellen, että konfliktit aina vain jatkuvat. Emmekö voisi tehdä tälle asialle jotakin niillä keinoilla, joita on käytettävissä ETYJ:n, Euroopan Neuvoston ja YK:n puitteissa? Muuallakin maailmassa neuvotellaan aselevoista, rauhansopimuksista ja sovitteluista. Miksei Venäjällä?

Miten Venäjään voi vaikuttaa?

Venäjä on edelleen suurvalta, ja sellaisena tulee säilymään. Sen omanarvotunto on talouskehityksen myötä kasvamassa, eikä länsimielisten joukko ole Venäjällä tällä hetkellä enemmistönä. Autoritaarinen hallintomalli yhdistyy nopeasti lisääntyviin öljytuloihin.

Miten tähän maahan voi sitten vaikuttaa? Tulevaisuusvaliokunta suosittaa muun muassa venäjänkielen lisäopetusta ja pk-sektorin yhteistyötä. Niitäkin varmaan tarvitaan, mutta ei Venäjän yhtälö niillä ratkea.

Eurooppalaisessa mittakaavassa Puolan esiinnostama huoltovarmuusongelma energian suhteen on todellinen, kun EU:n riippuvuus Venäjän öljystä ja maakaasusta edelleen kasvaa. Puolaa on pidetty hankalana, mutta huoli on todellinen. Putkessa on aina myös hana josta sen voi kääntää kiinni. Tämän hanan turvallisuuspoliittista merkitystä EU:lle ei kannata vähätellä.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta esittää lopuksi, että seuraavan hallituskauden aikana laaditaan poikkihallinnollinen Venäjä-politiikkaohjelma. Se pitääkin tehdä, ja siihen on saatava tulevaisuusvaliokunnan Venäjä-raporttia keskeisemmin esille ympäristökysymykset, Venäjän ydinsektorin monet riskit, energian huoltovarmuus sekä Suomenlahteen ja Itämereen kohdistuvat uudet uhat.

Tämä artikkeli kirjoitettiin Torstaina Tammikuun 25. 2007 klo 20.32 ja se on kategoriassa Venäjä. Voit seurata kommentteja RSS 2.0 feedillä. Voit jättää kommentin, tai jäljittää artikkelin omasta blogistasi.