Koirakaruselli

Koirilla on menossa hirvenluu- festarit, kaikenlaista roipettakin saadaan välillä. Tosin keuhkoja ei kai saa koirille antaa, kun niissä on sitä “mitä se nyt olikaan- matoa”. Siinä missä tavis luut ovat yleensä semmoista normaalikokoa, hirven luut ovat kuin dinosauruksesta! Pate oli suorastaan mykistynyt kun se sai puolikkaan suoliluun. Häh, onko tää luu? Mulle vai?

Astilli on ammattilainen, sille on aivan yhdentekevää onko luu/liha/ruoka mistä/miten/ kuinka iso, välillä tuntuu että sen kuppiin/eteen/näkyville voisi laittaa ihan mitä vaan niin se syö sen. Eräänä päivänä ehdin juuri huomata että ulkoportaille oli tipahtanut leivänpala jonka päällä ryömi etana. Samantien sekä leipä että etana katosivat ns. parempiin suihin. Asse oli tyytyväinen, ylimääräinen suupala on vaan plussaa kun talvikin on tulossa.

Tietenkin näin hirvestysaikaan Assen tapaiset koirat ovat seitsemännessä taivaassa, huoli talvirasvan keräämisestä vähenee kun ekstraa tulee vähän niinkuin pyytämättä. Astilille olisi tietenkin aivan sama vaikka hirvenmetsästys olisi kesäkuumalla heinäkuussa, sen ruokahaluun eivät ulkoiset tekijät vaikuta.

Sippehuskeilla on tapana kuljettaa kaikki syötävä koppeihin ja isot hirvenluut aiheuttavat hieman päänvaivaa. Vaikka luu mahtuisi oviaukosta, se vie melko paljon tilaa kopista! Mutta sinne pieneen möksään kaikki vaan katoaa ja koiratkin näyttävät vielä mahtuvan sisälle.