Suppiloita!
Suppilovahveroaikaan innostun sienestämisestä, se on ainoa sieni jonka keräämistä kohtaan tunnen jotakin joka voisi olla lähellä intohimoa. Ja tietenkin käytännöllisenä koiraihmisenä raahaan metsään koko koiraroikan, onhan niittenkin päästävä juoksemaan! Mitä jos opettaisi jonkun koirista etsimään suppilovahveroita..? Ei mikään tavallinen kantarelli-piski vaan ihan oikea suppilovahverokoira..
Ensimmäisen puolen tunnin ajan sienten keräämisen hurttalauman kanssa voi unohtaa täysin. Tuohon näennäisesti lyhyeen pätkään ihmisen elämässä voi mahtua paljon asioita! Valo löysi puolikkaan oravan raadon ( Ihmetyksen vallassa katselin kun se ei ainoastaan tyytynyt syömään varsinaista oravan kroppaa, vaan suuhun hujahti koko pitkä pörrö-häntäkin..) Muut tuijottavat odottavina että anna nyt jumankauta meillekin tommonen elukka eikä vaan Valolle. Alku on siis ympäröivään alueeseen tutustumista ja alueen hahmottamista. Ja mahdollisimman kovalla tempolla. Kesäkuosissa olevien koirien pää toimii täysin talviteholla. Kiitollisena ajattelin että on se hyvä että ne tosiaan ovat vielä hieman tylsässä terässä, että takana on vasta pari treenilenkkiä.
Suppilovahverot eivät antaudu kerääjän hyppysiin mitenkään helposti, maastoutuminen on mestarillista. Hyvä keino on tietämättään seisoa suoraan suppiloiden päällä ja hokea “ei täällä oo mitään”-ja kuin taikaiskusta ne ilmestyvät esiin. Avulias kanssa- kerääjä (”Siinähän niitä on ***tin ****ootti vaikka kuinka paljon!”) on hyödyllinen. Mutta kuten sanottua apulaiseni olivat tällä kertaa hieman tavallista yhteistyökyvyttömämpiä, neljällä jalalla sinkoilevia raadonsyöjiä. Ihme kyllä sitten kun sieniä (vihdoin tunnin etsimisen jälkeen) löytyy ja niitä aletaan keräämään,myös koirien kiinnostus herää. Juostaan innolla ees taas löytöpaikan yli, kaivetaan ja kieritään (no mitä kaikkea koira nyt osaa tehdä..)
Keräämisvaiheessa siis testataan ohjaajan auktoriteettia. Sienien tuhoutumisaste korreloi suoraan johtajuusongelmien kanssa. Tai sitten sidotaan eläimet puuhun kiinni. Suosittelen jälkimmäistä lämpimästi erityisesti köyhänä sieni-vuonna. Yhdistelmä siperianhusky & sieniveitsi ei ainoastaan kuullosta muinaisessa Lepakkoluolassa esiintyneeltä punk- bändiltä vaan on myös melko haastava tilanne. Koirathan eivät suinkaan ymmärrä varoa teräasetta. Ja sehän johtuu vain ja ainoastaan siitä ettei niillä ole geneettisessä muistissaan mielikuvaa puukottavasta sienestäjästä.
Lopputulos: pussillinen suppilovahveroita, onnellisia, väsyneitä koiria ja 0 vammautumista. Hyvä loppusaldo siis.