Jepp, uusi seura on perustettu
Rakasta rengas ry:n osoittautui olevan Tarjalle vallan mainio ratkasiu, kun neiti viime kesänä ei tahdonnut rengasta hyppiä, joten kun huomattiin, että neiti ei edelleenkään tahdo pöydälle kunnolla mennä, vaan pysähtyy ja miettii ennen kuin pomppaa sinne ylös, päätettiin perustaa uuden seuran, eli Parempi pöytä ry.
Parempi pöytä ry. on jo ehtinyt kokoontua peräti neljä kertaa, ja joka kerta on selvästi saatu jotain aikaseksi.
Ensimmäisessä kokouksessa kartotettiin ongelma. Eli Tarja joko ohittaa pöydän, tai juoksee sen eteen, pysähtyy ja hyppii paikaltaan pöydälle, eli selvä kielto. Kokeiltiin myös pari eri palkkausta, kädessä oleva narupallon repiminen oli POP, mutta jos tissikumi tai hanska odotti valmiina pöydällä, neiti meni ihan lukkon ja oli aivan ihmeissään, että MITÄ HITTOA OOTTE TÄNNE PÖYDÄLLE LAITTANEET!
Seuraavassa kokouksessa mietettiin käskyn vaihto. Meillä on ollut “borde”, ja tulimme siihen tulokseen, että käsky olisi hyvä vaihtaa, jos jo pelkkä käsky herättää Tarjassa huonoja muistikuvia. Joten käsky uusiksi. Suunnitelmissa oli myös kokeilla namipalkkaa, mutta se ei oikein neidin mielestä ollut kiva ratkaisu. Siinä minä seisoin ja yritin tyrkytä namia Tarjan naamaan, ja Tarja yritti koko ajan kurkistaa käteni ohi, että missä se pallo oikein viipyy…
Kolmantena kertana tehtiin sitten läpimurron. Olen alusta lähtien opettanut Tarjalle kontaktit siten, että itse kontaktissa pysähtyminen ei ole tavoite, vaan tavoite on aina ollut vapauttaminen, eli meidän tapauksessa tule-käsky. Napakymppi-palkka on aina tullut vapauttamisen jälkeen, ja jos kontaktilta on lähdetty ennen vapauttamista, palkka on jäänyt pois, tai ratatreeneissä olemme lopettaneet siihen. Olen sanomatta Tarjalle mitään kävellyt radalta pois. Eli pysähtymisen palkka on tavallaan ollut tule-käsky. No, päätin laittaa tule-käsky pöydällekin, eli kun tarpeeksi kauan pöydän päällä on seisottu vapautan tule-käskyllä ja sitten vasta tulee narupallo palkkana. Ja vaude, kun Tarja syttyi. Hitsi, kun toi pöytä on nasta paikka, siellä saa kuulla tule-käskyä!
Eilen olimme kokouksessa päässeet seravaan vaiheeseen. Eli meillä oli ratatreenit ilman pöytä, mutta sillä aika kun odotimme vuoroamme, Tarja livahti pöydälle ja jäi siihen tuijottamaan minua, sano jo se SANA! Ja uudestaan, ja uudestaan. Tämä tarkoittaa Tarjan tapauksessa, että se alkaa hyväksymään estettä, samaa kehitystä huomasin, kun opetin sille keinun (se säikähti keinua oikein kunnolla, eikä moneen viikkoon vapaaehtoisesti tullut radalle jos keinu oli siinä, mutta sinnikkäästi treenattiin, ja voi sitä riemua kun Tarja eka kertaa varasti keinua kesken rataa
) Pieni pysähdys on edelleen havaittavissa ennen ponnistusta, mutta uskon kyllä, että tämä häviää, kun neiti pääsee kisoissakin pöytää suorittamaan. Eli ei muuta kun lisää treeniä, niin pöytäkin rupee sujumaan.
Ai, mainitsinko jo, että olemme lähdössä Kemiin, ja siellä tuomaroi Anne Huittinen uudella lelullaan varustettuna?