Sirrah, Julia & Tarja

…että lunta on liikaa. Tarjan mielestä sitä saisi vaan sataa, ja sataa, ja sataa . Lumisade tarkoitaa lumitöitä, ja sellaiset hommat ovat aivan superkivoja. Lumiharja pitää tappaa, ja lumikola ajaa takaa, sitten pitää välillä saada hepulia, ja kaivata itsensä niin syvälle lumipenkkaan, ettei näy muuta kuin häntähuisku, joka vimmatusti heiluu  

Lenkeistä puhumattakaan. Eihän nyt lumimonsteri voi tällaisena päivänä mitenkään hillitysti lähteä kävelemään, edestakaisin pitää painaa tuhatta ja sataa, ja on AIVAN MIELETÖN HAUSKA juosta täysillä lumipenkaan kohti ja katsoa, kuinka syvälle uppoo. Juliankin pitää leikityttää, ja vähän tytöt nauttii, kun saa juosta ihan täysillä, eikä tartte kauheasti vauhdin kanssa varoa, koska tietää sen, että aina on pehmeä lasku

Tarjan elämässä on paljon asioita, jotka ovat Hyi, kauheeta! . Tänään keksittiin taas yhden: metallinoutokapula. Netistä tilattu, aivan uusi superhieno kapula saapui tänään postitse, ja parin minuutin jälkeen Tarja totesi, että tämä jutska lähetetään takaisin sinne, mistä tuli.

Julia taas, meidän noutoanarkisti, joka ei suostu noutamaan muuta kuin flexin ja hanskat oli aivan onnessaan. Miksei mulle aiemmin ole hankittu tällaisen ?

On mullakin aivan yli-ihania karvakuonoja

Taidamme Tarjan kanssa ansaita tällaisen tittelin . Oulussa onnistuimme jälleen tekemään nollaan, mutta tässäkin nollassa on paranemisen varaa. Tyylipisteitä ei vieläkään jaettu, joten tuloksella -10,86 s voitimme ylivoimasesti ja siirsimme täten kolmosluokkaan.

Viikonlopussa oli myös tavoitteena, ettei tulisi yhtäkään kontaktivirhettä kenellekään. Suureksi ilokseni onnistuimme tässäkin asiassa . Julialla oli muuten hienot radat, mutta minulla oli ohjauksen kanssa vähän asenneongelmia, odottelin ja varmistelin turhissa paikoissa, ja kiirehdin missä en olisi saanut. Ohjaajalle päivitetyt aivot, please !

Kävimme eilen pakkasesta huolimatta pikaisissa tokotreeneissä. Tuulelta suojasi kyllä kasvihuoneen seinät, mutta ei pakkaselta, joten vilukissa Julia jätettiin kotiin :-). Tomera Tarja pisti pusakka päälle ja tuli mukaan. Ohjelmassa oli luoksetulo ja seuraaminen. Tarjalla on aiemmin ollut todella hieno luoksetulo, mutta on nyt ruvennut hidastamaan ihan loppusuoralla. Tähän lääkkeeksi saatiin käskyn harjoitella todella lyhyeitä pätkiä, ja välimatkaa vaihdellen pikkuhiljaa lisätä etäisyyttä. Kokeillaan, jos näin helposti pääsisimme ongelmasta eroon. Päätettiinkin jättää lelupalkan kokonaan pois liikkeen yhteydessä, koska näyttää siltä, että Tarja loppumetreillä lähtee vaanimaan tulevaa palkkaa.

Seuraamisessa tehtiin todella hienoja pätkiä. Kontakti oli hyvä, ja käännökset toimivat vihdoinkin . Tarjahan osaa todella hienosti kääntyä, mutta voi, voi sen ohjaaja… Mun täytyy keskittyä sen verran mun jalkoihin käännöksissä, että en ehdi ollenkaan kiinnittää koiraan huomiota. Nyt olen noin kuukauden verran kuivaharjoitellut lähes päivittäin, ja näyttää siltä, että tuloksia on saatu aikaseksi. Kyllä oli ilo tehdä, kun Tarjakin sai rentoutua kun se pystyi paremmin ennakoimaan miten päin oltiin menossa. Koko koira oli paljon iloisempi, ja kuulemma kasvoi pari sentti joka kerta kun käännöksen yhteydessä sai suullista kehua, enhän ole aiemmin sellaista ehtinyt tehdä .

Vaikka koville otti. Oli rataa sen verran kökkö, ettei kehtaa edes itse katsoa. Eli Tarjan kanssa onnistuimme väsäämään nolla, joka ajalla -12,93 riitti toiseen sijaan. Sanotaan, että voitto meni sille, jolle kuuluikin mennä . Rata oli ihan kiva, aika sujuva, mutta joissain paikoissa pitikin saada hyvin haltuun. Tarjan kanssa meillä oli tiukka paikka: muuri ja täyskäännös takaisin puomille, ja koska muuri ei ole Tarjan paras estettä annoin suorittaa muurin ennenkuin käänsin -> Tarja valui. Puomin alastulo aivan yliruma, joten siellä jäin miettimään, lähdetäänkö pois, eli pysähdin. Kiltti tuomari, kun ei antanut kieltoa. Päätin kuitenkin jatkaa ja heitin Tarjan putkelle. Ihan loppusuorassa tultiin kepeiltä renkaaseen ja sieltä 90 astetta vasemmalle, missä suora putki, ja tämän jälkeen loppusuora jatkoi putken oikealla puolella. Julian kanssa tämä kohta oli aivan sikahieno, heitin putkeen ja tein leikkauksen ennenkuin tuli putkelta ulos. Kun Tarja tuli putkelta olinkin ihan myöhässä, enkä ehtinyt toiselle puolelle, joten heitin paniikissa sylkkärillä eteenpäin. Nimenomaan heitin, oli kyllä kiltti Tarja kun ei mennyt suoraan väärällä hypylle, vaan jäi ihmettelemään korkea C:tä ja tuli pois. niin, alussa oleva valssikin oli aivan myöhässä.

No, ei se mitään, tehtiin me viikonlopun aikana muitakin ratoja, ja pari niistä olivat aivan superhienoja. Ertiyisen ylpeä olen siitä, että sain välistävedon onnistumaan, siihen olemme aina kisoissa jääneet, kun olen panikoinut enkä vienyt ohjaus loppuun asti.

Eikä muuten ollut pöytää kertaakaan .

Jepp, uusi seura on perustettu

Rakasta rengas ry:n osoittautui olevan Tarjalle vallan mainio ratkasiu, kun neiti viime kesänä ei tahdonnut rengasta hyppiä, joten kun huomattiin, että neiti ei edelleenkään tahdo pöydälle kunnolla mennä, vaan pysähtyy ja miettii ennen kuin pomppaa sinne ylös, päätettiin perustaa uuden seuran, eli Parempi pöytä ry.

Parempi pöytä ry. on jo ehtinyt kokoontua peräti neljä kertaa, ja joka kerta on selvästi saatu jotain aikaseksi.

Ensimmäisessä kokouksessa kartotettiin ongelma. Eli Tarja joko ohittaa pöydän, tai juoksee sen eteen, pysähtyy ja hyppii paikaltaan pöydälle, eli selvä kielto. Kokeiltiin myös pari eri palkkausta, kädessä oleva narupallon repiminen oli POP, mutta jos tissikumi tai hanska odotti valmiina pöydällä, neiti meni ihan lukkon ja oli aivan ihmeissään, että MITÄ HITTOA OOTTE TÄNNE PÖYDÄLLE LAITTANEET!

Seuraavassa kokouksessa mietettiin käskyn vaihto. Meillä on ollut “borde”, ja tulimme siihen tulokseen, että käsky olisi hyvä vaihtaa, jos jo pelkkä käsky herättää Tarjassa huonoja muistikuvia. Joten käsky uusiksi. Suunnitelmissa oli myös kokeilla namipalkkaa, mutta se ei oikein neidin mielestä ollut kiva ratkaisu. Siinä minä seisoin ja yritin tyrkytä namia Tarjan naamaan, ja Tarja yritti koko ajan kurkistaa käteni ohi, että missä se pallo oikein viipyy…

Kolmantena kertana tehtiin sitten läpimurron. Olen alusta lähtien opettanut Tarjalle kontaktit siten, että itse kontaktissa pysähtyminen ei ole tavoite, vaan tavoite on aina ollut vapauttaminen, eli meidän tapauksessa tule-käsky. Napakymppi-palkka on aina tullut vapauttamisen jälkeen, ja jos kontaktilta on lähdetty ennen vapauttamista, palkka on jäänyt pois, tai ratatreeneissä olemme lopettaneet siihen. Olen sanomatta Tarjalle mitään kävellyt radalta pois. Eli pysähtymisen palkka on tavallaan ollut tule-käsky. No, päätin laittaa tule-käsky pöydällekin, eli kun tarpeeksi kauan pöydän päällä on seisottu vapautan tule-käskyllä ja sitten vasta tulee narupallo palkkana. Ja vaude, kun Tarja syttyi. Hitsi, kun toi pöytä on nasta paikka, siellä saa kuulla tule-käskyä!

Eilen olimme kokouksessa päässeet seravaan vaiheeseen. Eli meillä oli ratatreenit ilman pöytä, mutta sillä aika kun odotimme vuoroamme, Tarja livahti pöydälle ja jäi siihen tuijottamaan minua, sano jo se SANA! Ja uudestaan, ja uudestaan. Tämä tarkoittaa Tarjan tapauksessa, että se alkaa hyväksymään estettä, samaa kehitystä huomasin, kun opetin sille keinun (se säikähti keinua oikein kunnolla, eikä moneen viikkoon vapaaehtoisesti tullut radalle jos keinu oli siinä, mutta sinnikkäästi treenattiin, ja voi sitä riemua kun Tarja eka kertaa varasti keinua kesken rataa ) Pieni pysähdys on edelleen havaittavissa ennen ponnistusta, mutta uskon kyllä, että tämä häviää, kun neiti pääsee kisoissakin pöytää suorittamaan. Eli ei muuta kun lisää treeniä, niin pöytäkin rupee sujumaan.

Ai, mainitsinko jo, että olemme lähdössä Kemiin, ja siellä tuomaroi Anne Huittinen uudella lelullaan varustettuna?

Meillä taitaa olla laumajärjestyksen kanssa hieman epäselvyyttä tällä hetkellä, ja Julia ja Tarja ovat keksineet siihen oman ratkaisun. Kohteliaat tytöt eivät tappele hampaat kilisten, vaan he ratkaisevat ongelmat leikkimällä. Jokaisen lenkin aikana on leikittävä, ja muutos huomaa siitä, että Julia, joka aiemmin antoi Tarjan voittaa ja auttoi menemällä itse makaamaan, on nyt hyvin tarkka siinä, että Tarja joutuu aina alemmaksi. Aika raju meno on välillä, mutta jos leikistä tulee liian raju, kääntyvät molemmat neidit poispäin ja joko ravistelevat tai rupevat syömään lunta.

Molemmat jättävät kuitenkin Sirrah rauhaan, ja toivottavasti meidän uusi laumajärjestys saadaan näin hienolla tavalla laitettu uuteen uskoon. Vaikuttaa siltä, että vaikka Sirrah on huonommassa kunnossa, sitä kunnioitetaan ja pidetään lauman luonnollisena johtajana. 

Siis Jussen uusi kapula. Muutaman päivän aikana olemme harjoitelleet kapulan nostamista lattialta ja tuomista mun käteen, ja kapulassa ei ole kuin pieniä, pieniä naarmuja Tarjakin kokeili uutta kapulaa, ja sanoi “hyi kauheeta”. Tämmönen on Tarja, uusiin juttuihin pitää vähitellen totutella. Eihän se nyt oikeasti koskaan kisoissa varmaan noin isoa kapulaa tartte kantaa, mutta kokeilimme silti.

Sirrah voi jälleen paremmin, en tiedä oliko kuitenkin matoja, vai onko suurempi antepsiini-annos auttanut.

Sirrahlta otettiin ell:n luona todella laajat verikokeet, jotka lähetettiin ruotsiksi tutkittavaksi. Verikokeet tarkastivat kaikki sisäelinten ja monien rauhasten toiminta. Tämän lisäksi katsotiin kaiken maailman vasta-aineita ja veri-arvoja. Kaikki näytti hyvältä, paitsi eosofiili-taso, joka oli hiukan kohonnut. Tämä viittaa allergian aiheuttamaan suolistotulhehdukseen tai sisäloisiin. Eli seuravvaksi loishäätö, jonka kanssa olen ollut vähän varoivainen, kun en ole tiennyt kestääkö Sirrahn keho. Tulosten mukaan kestää, joten siitä lähdetään liikkeelle. Verikokeista ei kuitenkaan selvinnyt syy Sirrahn kaatumisille tai kummalliseen hajuun, joten katsotaan nyt.

Muuten olemme viime aikoina ahkerasti trennanneet noutoa, ja eilen kyllästyin Julian jatkuvaan pureskelemiseen, joten tänään kävin ostaa 650 gramman kapulan, jos neiti joutuisi keskittymään enemmän kiinnipitoon. En tiedä auttaako, mutta kokeilla kannattaa aina.

Eilen ja tänään kävimme Tarjan Liinu-siskon kanssa lenkillä, ja eilen tytöt todella nauttivat olostaan, mutta tänään oli vissiin molemmilla väsy, koska yksi kerrallaan esitti kauhukakaraa. Onneksi ovat siskoja, muuten saisi jo ihmetellä mitä heihin on mennyt Juliakin yhdessä vaiheessa puuttui rähinään, mutta silloin mun mielestäni sai riittää, joten leikki loppui siihen.

Taisi Sirrahn oksenatmiseen olla muitakin syitä kuin pelkästään muovinauhan syömisen. Se on viime päivinä haissut todella kummallisesti, jotenkin todella vahvasti koiraa, ja kotona se tärisee todella usein. Ulos se ei pahemmin suostu tulla Tänä aamuna se sitten oksensi jotain tummanruskea mömmöä taas.

Ell:lle on soitettu, ja heti aamusta 29.12 saimme ajan. Ei hyvä, ei.