Taas on vietetty viikonloppu agikisojen merkeissä, tällä kertaa kotikisoja ja neljä starttia molemmille nasuille.

Viime viikolla Lapuan kisoissa en saanut päätäni toimimaan sitten millään, joten oli suuri helpotus huomata, että kyllä minä vielä pystyn keskittymään, vaikka en ole koko kesän aikana kilpaillut molempien kanssa.

Julia on leikkauksen jälkeen ollut aika hankala lähtötilanteessa. Se ei uskalla hypätä eka hyppyä, veikkaan, että on joskus aika pahasti sattunut, ja tämä on sitten jäänyt mieleen. Eka startti menikin siihen, että se ei ollenkaan suostunut tulemaan, joten kävin hakemaan mukaan ja ohitimme ihan pokkana ensimmäisiä esteitä ja lähdimme suorittamaan aa:ta. Tästä se sitten heräsi ja suoritti loppuradan mallikkaasti. Toinen startti oli taas aika hidas lähdössä, mutta parin hypyn jälkeen lähti tosi hyvin liikkeelle. Muuten hieno rata, mutta ei pysynyt kepeillä vaan tuli pois.

Sunnuntaina eka startti meinasi mennä varalähdöksi, kun hetsasin oikein urakalla. Vähän olin onnellinen. Oli taas todella  hieno rata, mutta ei lähtenyt pujottelemaan, vaan suoritti vieressä oleva hyppy. Loppurata todella hieno. Tokassa startissa taas todella epävarma lähtö, mutta hitsi mikä vauhti, kun päästiin matkalle. Keppien kanssa on nyt jonkunlainen epävarmuus, lähti nimittäin taas viereiselle hypylle, olin kyllä aika pahasti keppien edessä, mutta yleensä se kestää tällaista häiriötä ja lähtee tiukalta mutkalta pujottelemaan. Eli niitä pitää nyt vahvistaa. Lähtötilannekin pitää treenata, kun en ole koskaan aiemmin joutunut lentäviä lähtöjä tekemään, olen kieltämättä myöhässä.

Tarjan eka startti lauantaina oli todella hieno, mutta ensin se tuli ainakin pari metriä eteenpäin lähdössä, enkä taaskaan huomannut, ja sitten tuli aa:lta kontaktivirheitä. Eli muuten puhdas rata, luokan nopein, meni siihen. Tokassa startissa pysyi lähdössä, ja suoritti kaikki kontaktit hyvin, mutta yhdessä kohdassa kuuluu videolta TUU…NEEJ! Eli putkeen mentiin mutta väärään päähän.

Sunnutaina hyppärillä tultiin taas lähdössä reippaasti eteenpäin. Aargh! Tää on saatava loppumaan! Selvittin kuitenkin lähtötilanteesta, ja rata suorittiin ilman virheitä, tästä toinen sija ja hyppsertifikaatti!!

Toinen startti oli agistartti, ja kieltämättä tuli taas sellainen rataa, jota muistan kauan, meni aivan kanalihalle, kun sai nauttia Tarjan menosta. Aa:n alla oleva puomi suorittiin aa:n tilalle, mutta muuten en tiedä mitä olisin voinut tehdä paremmin. No, ihan lopussa oleva valssi oli myöhässä, siinä olisi pitänyt tehdä ennakoivan valssin.

Blogissa on ollut viime aikoina aika hiljaista. Työpaikka on vaihtunut, ja sen myötä vietän niin paljon aikaa koneen ääressä, ettei vapaa-aikana oikein maistuu. Meillä on kuitenkin touhuttu kaikenlaista.

Agikisoissa olemme Tarjan kanssa ahkerasti kiertäneet, vaihtelevalla menestyksellä. Moni rata on ollut todella hieno, ja harmillisia vitosia on tullut moneen menoon. Heinäkuussa on Klagin jälkeen ollut hiljaista, mutta elokuun ensimmäisellä viikonlopulla lähdetään taas liikkeelle. Lähtötilanteessa olen tehnyt muutoksia, en laita Tarja enää istumaan, se saa nyt seisoa. Syy tähän on se, että se siirtää istuessaan paino etutassuihin, ja koko etukroppa on sen takia lukossa, kun se lähtee liikkeelle.

Julian etujalka on parantunut hyvin. Liikkeessä voi vielä havaita pieni epäsäännöllisyys, mutta ei voi enää sanoa, että se ontuisi. Agitreeneihin se on jo pari kertaa päässyt, mutta hyppää jostain syystä kummallisesti. Eli Julialle tehdään nyt hyppysarjoja.

Sirrah täytti viime sunnuntaina 13 vuotta, ja ikä rupee kyllä vaikuttamaan neitiin monella eri tavalla. Se ei enää oikein halua tulla mukaan, kun lähdemme autolla ajamaan, ja on muuten jotenkin alakuloinen. Kuumuus vaikuttaa, sillä iltaisin on parempi olo, ja silloin se monesti leikkii hetken. Sen takajalat ovat nyt kyllä todella jäykät.

Kävimme ottamassa pienet agitreenit Tarjan kanssa ennekuin suunnamme huomenna kohti Vantaa ja SM-kisoja. Julia pääsi seuraneitinä mukaan. Ennen Tarjan treenit tokoilin Julian kanssa ja kävin uittamassa sitä. Tarjan treenien aikana Julia odotti autossa. Päätin ottaa sen mukaan jäähdyttelylenkille, ja kun päästin sen autosta, se venytteli ja otti suuntaa kohti agikenttä, aivan sen näköinen, että no niin, nyt on mun vuoro. Kun Julia tajusi, että ei pääsekään agikentälle, se tuli niin surullisen näköiseksi, että mun teki oikein pahaa. Ei tunnu kovin hyvältä jättää sitä huomenna kotiin ja lähteä Tarjan kanssa kisailemaan. Toivottavasti Julia paranee leikkauksen jälkeen sen verran, että edes jotain agilityä pystymme tekemään.

Metallikapula on edelleen “hyi kauheeta”!. Julialle en ole sitä edes näyttänyt. Nyt aamulla sain kuitenkin Tarjan huiattua, ja johan rupesi kapula maistumaan. Leikin itse kapulan kanssa, heitin sen, hetsasin Tarjan ja juoksi kisaa kapulan luo. Kun neiti epäröi, eikä ottanut suuhun, nappasin kapulan sen nenän edessä, ja leikin ja juhlin ihan hulluna. En tarvinnut kun pari kertaa napata kiinni, kolmannella yrityksellä Tarja nappasi kapulan ihan sen näköisenä, että älä ihminen mun kapulani vie . Höpönasu

Kyllä me jossain vaiheessa opimme tulemaan toimeen. Siis minä, Tarja ja agility. Eilen kävimme Kokkolassa kisaamassa, molemmille kaksi starttia. Julia ensin, todella hieno rata, mutta olin yhdessä valssissa myöhässä, hukkasin koiran ja seurauksena värään putkeen ihan lopussa. Tämä oli sellainen paikka, missä Julian ja Tarjan erot korostuvat. Tarjan reagointi ohjaamiseen on aivan eri luokka kuin Julian. Tarjan kanssa sitten seuravaksi, ja pikkumusta teki todella hienosti, vähän oli kontakteilla hidas, mutta muuten ihan hieno rata. Tulos -7,81, 2. sija ja agilitysert.

Toinen rata Julian kanssa aivan uskomattoman kamala, en edes jaksanut loppuun asti ohjata. Saimme jotain kolme hylkyä, kontaktivirheen ja kepitkin meni ihan pieleen. Niin ne muuten meni Tarjallakin, kun en suoristanut tarpeeksi. Sinne meni se tuplanolla. Olen muuten todella tyytyväinen Tarjan toiseen rataa. Ensimmäisellä radalla tuntui siltä, että minä vaan juoksen enkä ohjaa ollenkaan. Toisella radalla jouduin ohjaamaan, ja tein sen vielä oikein mallikkaasti. Puomin jälkeinen elämä ihan aa:lle asti oli varsin hienoa. En ole aiemmin osannut ajoittaa välistävedon Tarjan kanssa kisoissa oikein, joten edistystä, edistystä.

Aika oli kiellosta huolimatta -5,98, joten voitte varmaan arvata, mihin nollatulos olisi riittänyt.

Sain eilen postin kautta mukavan kirjeen. Minut oli hyväksytty Tampereen urheiluhierojakoulun koirahierojakoulutukseen. Joten vaikka työt yliopistolla näillä näkymin loppuvat, saan kuitenkin jatkaa matkustelua Tampereen ja Vaasan välillä. Eipä haittaa, aihe on niin mielenkiintoista, ja koulu vaikutti todella mukavalta.

Tarjan tokoilu rupee olla siinä mallissa, että tänä kesänä lähdetään kokeilemaan onneamme. Taitaa kuitenkin olla pieni ongelma. Neidin luoksetulo on mennyt rikki.

Tarjalla oli todella hieno luoksetulo suoraan eteen, mutta sitten menin ja tein jotain, en tiedä mitään, ja nyt see tulee hitaaasti laukaten, vaihtaa raviin, ja kolme metriä musta pysähtyy ja jää kyttäämään. Jos en sano tai tee mitään, tulee hetken kulutta kävellen mun luo.

Kokeiltu on:

Viretason nostaminen –> jää kyttäämään jo parin askelen jälkeen.
Loppuasennon vahvistaminen, olen ottanut ihan lyhyeitä pätkiä, nopea palkka ja paljon toistoja.

Loppuasennon vaihtelu. Olen opettanut Tarjan tulemaan eteen-sivulle-eteen. Tällä tavalla loppui sen ennakointi loppuasennossa, ja varmuutta tuli lisää.

Luoksetulo niin, että otetaan kisaanomainen alku, ja lähden juoksemaan, kun Tarja tulee reippaasti laukaten. Tästä se tykkää, se on superkiva, mutta heti kun en lähde liikkeelle, alkaa taas hidastamaan.

Luoksetuloja metsässä, ja nämä ovat kauniita. Juliahan tunnetusti pyörii vähän kauempana, ja Tarja lähtee perään. Yhtäkkiä Tarja muistaa, että mäkin olen mukana, ja tulee satakuuttakymppiä mua kohti. Tulee todella lujaa perille asti, ja pysähtyy kuin seinään mun eteen.

Palaaminen lähtöruutuun. Olen tehnyt ihan samlla tavalla kuin silloin kun opetin Tarjalle luoksetulon. Tämä ei oikein ole tuottanut tulosta, jää kyttäämään heti kun matka on yli 5 metriä.
Olen nyt meittinyt seuraavat vaihtoehdot:

Jätämme kisanomaiset suoritukset sikseen ja tehdään vaan ne lenkkiluoksetulot ja ne, joissa itse lähden juoksemaan. Kokeilen kisanomaista taas joskus vuonna 2015…
Vaihdetaan suoritustapa, Tarja tulee suoraan sivulle eikä mun eteen. Tämäkin kannaatta harkita, sillä se luovuttaa kapula mielummin perusansennossa kuin mun eteen, ei tykkää kun kumarrun sen yli, kun otan kapulasta kiinni (siirtää paino taaksepäin ja yrittää väistä, ei ole kaunista).

Tarja ja Julia kävi kahden tunnin metsä/peltolenkillä. Tulivat kotiin ja Julia meni tyytyväisenä nukkumaan. Tarja taas tuli istumaan mun eteen. Mitä, piip, piip, me nyt tehdään piip, piip, kun minä, piip, piip kävin jo lämmittelemässä…

Tässä vielä video Julian nollaradasta.

Teimme Julian kanssa viime sunnuntaina ensimmäisissä kolmosluokan kisoissa hienon nollan. Sijoitusta ei kuitenkaan tullut, kun kisat pidettiin Helsingissä, ja kaiken maamilman huippuborderit tekivät nollia ennätystahdilla.

Julian kanssa teimme koko viikonlopun todella hienoja ratoja, ja olen todella tyytyväinen meidän menoon. Tarjan kanssa ei mennyt yhtä hyvin, ensimmäisellä kisapäivällä en pystynyt itse kisaamaan sen kanssa, ja tämä aiheutti neidille vaikeuksia, vaikka lainaohjaaja teki hienosti töitä. Seuraavana kisapäivänä sain ohjauksen toimimaan niin, että linjat menivät oikein, mutta ajoitus oli aivan kamalaa, joten rimoja lensi ja kieltoja tuli. Olen kuitenkin myös Tarjaan ratoihin tyytyväinen, koska keppivirheitä ei tullut kuudessa startissa yhtäkään, ja kepithän ovat viime aikoina olleet niin vaikeita, että huh, huh. Nyt meille tuli sitten kontaktivirheitä taas. Voi apua, kun en saa pidettyä Tarjan kanssa ohjaus käsissä, aina jotain ylimääräistä pitää keksiä