PÄÄSKÜLA
Pääsküla on MINUN (!!) kaupunginosani ja katuni Tallinnan Nõmmella, mutta myös kokoelma lempeän humoristisia, hyväntuulisia ja -tahtoisia huomioita eteläisestä naapurikansastamme ja kaikesta siihen liittyvästä, jota olen saanut Viro-harrastukseni myötä olla näkemässä ja kokemassa.
Juttuihin pääset käsiksi suoraan alla olevista linkeistä.
Tällä hetkellä Pääskülan uusien tarinoiden tuotantolinja on lomalla, sillä blogin ajankohtaiset kuulumiset ovat tallinnalaistumiseni jälkeen varastaneet sen funktion.
Kertomus siitä, kuinka Viro vei minut lopullisesti mukanaan.
Vuonna nolla kaikki muuttui, eikä paluuta entiseen ole näköpiirissä.
On se hankalaa, kun ei sitä osaa suomeksikaan. Silti tuntuu, että virolaiset ovat oivaltaneet oman kielensä mahdin meitä paremmin.
Laktoosivaivaisen, vähäsuolaista suosivan kevytruokailijan kootut seikkailut virolaisen rammusruoan maailmassa.
Hauskuutta piisaa sukulaiskielissämme puolin ja toisin. Mutta välillä on vaan niin vaikeaa ilmaista itseään. Esimerkiksi silloin, kun pitää vaihtaa virosta takaisin äidinkielelle.
Mikä vetää kerta kerran jälkeen takaisin etelänaapuriin? Entä veisinkö saksalaisen ystäväni mieluummin Tallinnaan vai Tampereelle?
Unohtumattomia hetkiä hehkuviinin ja siankorvien parissa.
Mitä tehdä, kun pitäisi palvella asiakasta? Keinot on monet, kuten kärttyisät kiskantädit ja kiltit bussikuskit tietävät.
Mutta miksi he heiluvat itseään huomattavasti nuoremmassa naisseurassa?
Suomalaiset eivät koskaan kyllästy nykimään huojuvia kaljakärryjään Tallinnan kaduilla. Taivastelua ja vinkkejä ilmiön tehokkaaseen välttelyyn.
Aiemmin pitkästyttävänä ja mielikuvituksettomana pitämäni ruutukaava todistaa hyödyllisyytensä aina, kun päädyn epäloogiseen umpikujaan Tallinnan vanhassa kaupungissa.
Vaikka Viro onkin pieni ja väeltään vähäinen, on siellä aika ajoin käsittämättömän hankalaa päästä tien yli. Ratikkapysäkitkin sijaitsevat vuoroin puskassa, vuoroin keskellä valtaväylää.
Virolaiset rakastavat tavuviivaa. Siksi sitä käytetäänkin joka käänteessä.
Virossa kaahataan. Sen seurauksena tieliikenteessä myös kuollaan harmillisen ahkerasti.
Etelänaapurissa vannotaan luontaistuotteiden nimiin. Mustikka, tammenkuori ja inkivääri huumaavat laivamatkustajan ja piparminttuteekin poimitaan omasta puutarhasta.
Tunnistan virolaisen vastaantulijan, mutta kuinka kauan? Entä missä vaiheessa minusta itsestäni tulee virolainen?
Naiset riisuvat, miehet tekevät bisnestä. Mitä nuorempana, sen parempi, vaikkei ikää stressatusta olemuksesta aina uskoisikaan.
Koska suomalaiset saavat oman Playboyn? (Virolaisilla on jo.) Koska virolaiset saavat koko maan kaikki kivijalat kattavan kebabravintolaverkoston? (Suomalaisilla on jo.)
Virolaiset, patrioottiset tunteet valtasivat minut Slovakiassa. Mutta seuraako Schengenin sopimuksesta mitään hyvää?
Ison Een jälkeinen ahdistus on iskenyt hämäläisittäin pienellä viiveellä. Opettaako elämä vai täytyykö minun noudattaa tarttolaisen kosmetologin neuvoja?
Hulljulged kihutajad eli uhkarohkeat kaaharit puhuttavat jälleen. Mukana myös muutama korvia vihlova musiikkimuisto sekä viipale kalliita elintarvikkeita.
Viron euroviisuedustaja laulaa serbokroatiaksi, mutta muuten viron kieli on etelänaapurin musamaailmassa kovaa valuuttaa. Euroteknon luvatussa maassa ainakin yksi VJ tuntuu tietävän, mitä yhteistä on laulaja Nikillä ja miehisellä sukukalleudella, mutta onko hän sittenkään oikeassa?
Taas syödään. Ja välillä ihmetellään, mitä syödään, vai uskalletaanko syödä ollenkaan.
Virossa ei ole tähtiä kuin taivaalla, väitti joku joskus jossain. Mutta mitä pitäisi sitten ajatella vaikkapa Tanel P:stä ja Maire A:sta? Entä onko Terhi P:stä tullut yhtäkkiä tunteeton?
Solo-tunnukset ovat takapajuisuuden huippu, ja aivan kuin siinä ei olisi tarpeeksi, voi Delfissä törmätä tirkisteleviin pervertikkoihin. Jos hyvin käy, voi toisaalta saada myös uusia ystäviä ja kutsuja kivoille kesämökeille!
Vanhempieni, etenkään äitini, ei ehkä kannattaisi lukea tätä juttua. Koska he eivät kuitenkaan voi vastustaa kiusausta, kehotan heitä lukemisen ajan pidättäytymään kaikesta väärään kurkkuun vedettävästä ja siirryn päivystämään puhelimeni ääreen.
Lintubongarien onnenpäivät! Kuinka tunnistat aidon tibin? Mitä tapahtuu, jos makaa 40 minuuttia viikossa solariumissa? Mitä mieltä terveysviranomaiset ovat viisisenttisistä sormenkynsistä?
