Tuulinen syystanssi Lasnamäellä
Syyskuun puolivälistä alkaen Viron elokuvateattereissa pyörinyt Veiko Õunpuun ensimmäinen täyspitkä ohjaustyö Sügisball on elokuvan kotisivujen mukaan ”filmi kaikille, jotka seisovat yksin yössä alushoususillaan”. Mati Untin samannimiseen klassikkoromaaniin (1979, suom. Syystanssi) pohjautuva elokuva on tarina joukosta yksinäisiä lasnamäkeläisiä, joiden kohtalot kietoutuvat yhteen tavalla tai toisella.
Nuori kirjailija Mati (Rain Tolk) luottaa viinan henkeen yrittäessään toipua ahdistavasta erosta. Eläkeikäinen parturi (suomalaisväriä elokuvaan tuova Sulevi Peltola) puolestaan tahtoisi solmia ystävyyssuhteen pieneen tyttöön, mutta joutuu syyllistetyksi pedofiliasta. Miehiin pettyneellä yksinhuoltajaäiti Lauralla (Maarja Jakobson) on ongelmia puskissa väijyvän juopon ex-miehensä kanssa, ja modernissa huoneistossa asuva idealisti-arkkitehti Maurer (Juhan Ulfsak) menettää itkuisen vaimonsa (Tiina Tauraite) ainakin hetkellisesti narikanhoitaja Theolle (Taavi Eelmaa), joka kirjaa seksikumppaneidensa horoskooppimerkit tunnollisesti pieneen mustaan muistikirjaan.
Sügisball on tummasävyinen, melankolinen, osin epätoivoinenkin tarina yksinäisyydestä kolossaalisella Lasnamäen asuinalueella, jolla riittää kyllä väkeä, mutta jolla kukaan ei tunne ketään, saati päästä toista ihmistä itsensä lähelle. Kuin pisteenä i:n päällä Lasnamäellä sataa ja tuulee taukoamatta. Kenelläkään ei mene hyvin – paitsi katsojalla, joka todennäköisesti tajuaa oman elämänsä olevan varsin mallikkaassa kuosissa.
* Rain Tolk (Kuva: www.sygisball.ee) *
Untin romaania vielä lukemattomana on vaikea sanoa, kuinka uskollisesti elokuva peilaa kirjan tapahtumia. Se kuitenkin on varmaa, että yhtymäkohtia löytyy ainakin Õunpuun arvostaman Aki Kaurismäen elokuviin. Hiljaisuus on kultaa ja ahdistus käsinkosketeltavaa. Huumori on mustaa ja yllättävää, mutta panee harvakseltaan esiintyvänä nauramaan niin, että vedet valuvat silmistä. Mielenkiintoisen säväyksen elokuvan maailmaan tuo myös kirjan julkaisuajankohtaan jämähtänyt sisustus ja päähenkilöiden vaatetus. Toisaalta samanaikaisesti käytetään kannettavia tietokoneita, ja Lasnamäkeä halkovan Laagna teen ruuhkissa kaahaavat epäilemättä myös tuliterät BMW:t.
Kaurismäen elokuvien tavoin myös Sügisball on herättänyt paljon huomiota ulkomailla. Venetsian filmifestivaaleilta on tuotu ylistävien kommenttien kera kotiin jo yksi kirkkain palkinto – merkittävin virolaisen elokuvan koskaan saama tunnustus. Vieraskielisen elokuvan Oscariakin tavoitellaan. Toisin kuin monet kriitikoiden ylistämät elokuvat, Sügisball vetoaa myös tavallisiin virolaisiin. Kotimainen elokuva on nousukiidossa, on todennut jo paikallinen juorulehdistökin.
Sügisball ei tarjoile helppoja, valmiiksi pureskeltuja vastauksia. Ensimmäinen ajatus lopputekstien ilmestyessä valkokankaalle onkin helposti se, ettei ajatuksia ole. Pienen sulattelun jälkeen on aika ryhtyä tulkitsemaan nähtyä. Mielipiteitä ja näkemyksiä on varmasti yhtä monta kuin katsojiakin.
Teksti: Terhi Pääskylä
Juttu on julkaistu viro.nyt -lehden numerossa 4/2007.
