by Terhi

( = Ei-virolainen talouslaman kynsissä)

Välittömästi viimekertaisen kirjoitukseni jälkeen lähdin lenkille. Tungin takkini taskuun päivystyspuhelimen, pankkikortin, Partner-bonuskortin, henkkarin ja palveluskorttini, mikäli tieni veisikin lenkkipolulta todistelemaan henkilöllisyyttäni päivystyspuhelimeen soittaneille poliiseille. Päädyin kuitenkin alkuperäisten suunnitelmieni mukaan kunnon lenkin kautta naapurin Selveriin ostamaan ruokaa itselleni ja luokseni viikonlopuksi saapuvalle Atelle. Ostin myös mm. sellaisia ei-syötäviä hyödykkeitä, kuten miesten deodoranttia (itselleni, mikä aina järkyttää tiettyjä ystäviäni) sekä Pierce Brosnan -voidetta (ei itselleni, mistä samaiset ystäväni osaavat varmaan olla hyvillään).

Kassalla Partner-korttini ei ottanut ensi alkuun toimiakseen, mutta onneksi kassantäti tiesi, mitä tehdä: kortti läpinäkyvään muovipussiin ja koko komeus lukijasta läpi. Hiljaa mielessäni ajattelin, että kortti oli tainnut kastua hikisessä taskussani. Kun maksun aika koitti, työnsin pankkikorttini kuulijaisesti lukijalaitteeseen. Pin-koodi sisään ja… Tehing ei õnnestunud, võtke kaart! Hiljaa mielessäni jatkoin ajatustyötäni: no olipa todellakin ollut hikinen lenkki! Pyyhkäisin sirua ja laitoin kortin uudelleen lukijaan. Pin koodi ja… Tehing ei õnnestunud, võtke kaart! Kolmas kerta toden sanoo, mutta kun totuus oli se, ettei kortti kerta kaikkiaan toiminut, alkoivat olla vitsit vähissä. Ilmoitin myyjälle käyväni pankkiautomaatilla. Jos se ei vaan jotenkin nyt toimi tässä lukijassa, olin lenkillä ja hikoillut jne. Myyjä katsoi minua yllättävän ymmärtäväisesti. Lupasin palata kahden minuutin päästä.

Automaatilla sain vekslata korttia parikin kertaa sisään ja ulos, kunnes totuus paljastui: Tehing ei õnnestunud. Kaardi päevalimiit on ületatud! Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että kortillani oli joku päivälimiitti, mutta ilmeisesti se oli kenkä- ja rintsikkaostoksilla suurista alennusprosenteista huolimatta ylittynyt. Itse asiassa olin maksanut aamulla pari laskuakin, mutta eivät ne kai kortin limiittiin vaikuta?! Ei auttanut muu kuin palata tyhjin käsin kassalle ja selittää tilanne. Kerroin asuvani ihan naapurissa ja palaavani vartin päästä toisen kortin kanssa. Pakkasimme ostokseni kahteen muovikassiin ja aloin askeltaa ripeästi kotia kohti. Lopulta sain ostokset maksettua, vaikka ne pitikin vielä kertaalleen purkaa kassahihnalle - kuitti kun oli lopetettu käteismaksuun minun häivyttyäni automaatille ja nyt en Suomen kortilla voinutkaan nostaa rahaa seinästä (lue: en viitsinyt maksaa toimenpiteestä törkeitä välityspalkkioita, vaikka minun olisikin ehkä oppirahamielessä kuulunut).

Seuraavan päivän aloitukseksi poikkesin nettipankissa. Kaikki kunnossa, totesin tyytyväisenä. Työpäivän jälkeen tapasin ystäväni S:n ja hänen pienen poikansa J:n, joiden kanssa kävimme kastastamassa Eesti nägu -nimisen taidenäyttelyn. S. kirjoittaa blogissaan näyttelystä kaiken, joten minun ei tarvitse. Klikkaa siis sinäkin tästä. S:n tapaan minäkin sain näyttelystä ei-virolaisuudestani todistavan aanelosen, joka perustui 19 erilaiseen kasvonpiirteen tai muun ominaisuuden mittaukseen. Julkenen kuitenkin epäillä mittauksen todenmukaisuutta, sillä todistukseni mukaan hiukseni ovat ruskeat, silmäni siniset tai harmaat. Toisaalta silmapilude asetus eli silmänreikien asettelu (anteeksi anteeksi hoono soomi, tänään kutsuin myös viinirypäleitä suomalaisvirolaissekakielellä viinimarjoiksi…) on 2,17 eli jotakuinkin horisontaalinen ja siten tismalleen sama kuin keskivertovirolaisella. Todistuksen mukaan minulla on myös pienempi pää sekä korkeampi ja kapeampi nenä kuin keskivertovirolaisella, mutta poskipääni taasen eivät ulkone virolaisiin verrattuna ihan riittävästi. Skeptisyyteni kuitenkin säilyy, kiitos täysin pieleen menneiden silmä- ja hiusarvioiden sekä kenties sen, että olisin kuitenkin halunnut olla virolainen.

Mutta palatakseni vielä lopuksi rahahuoliini, vei matkamme näyttelystä käsityökauppaan ostamaan edelliskerralla mainitsemaani kivaa kevätlaukkua. (En koskaan ehtinyt ruokiksella sinne saakka, vaan minulla oli vähän kiireitä valuttaessani evässalaattini etikkaista salaattikastiketta kalenteripäiväkirjani väliin.) Laukku jäi kuitenkin edelleen kauppaan odottamaan (onneksi sentään nimelleni varattuna), sillä tarvittavaa käteissummaa nostaessani selvisi, että tilini oli lähes tyhjä. Ei sitten ollut tullut huomattua aamulla nettipankissa käydessäni… Onneksi tilisiirto Suomen tililtä kestää vain 3-4 pankkipäivää, joten saatan juuri ja juuri ehtiä lunastamaan laukun ennen ensi viikon torstaita, jolloin lupasin ilmaantua uudelleen paikalle. Voi tätä kahden maan elämän ihanuutta ja maiden väliä viuhuvien tilisiirtojen autuutta. Eikä sitä varten tarvitsekaan kuin vain kolme pankkitiliä. Jes!

Lopuksi toivotetaan kaikille blogini lukijoille mukavaa alkavaa viikkoa kera kuivuvan kalenterini sekä vihdoin täydennetyn kuvagalleria kakkosen.

- Etikkainen Lama-Terhi, joka ei ole virolainen