by Terhi

( = Ei-virolainen talouslaman kynsissä)

Välittömästi viimekertaisen kirjoitukseni jälkeen lähdin lenkille. Tungin takkini taskuun päivystyspuhelimen, pankkikortin, Partner-bonuskortin, henkkarin ja palveluskorttini, mikäli tieni veisikin lenkkipolulta todistelemaan henkilöllisyyttäni päivystyspuhelimeen soittaneille poliiseille. Päädyin kuitenkin alkuperäisten suunnitelmieni mukaan kunnon lenkin kautta naapurin Selveriin ostamaan ruokaa itselleni ja luokseni viikonlopuksi saapuvalle Atelle. Ostin myös mm. sellaisia ei-syötäviä hyödykkeitä, kuten miesten deodoranttia (itselleni, mikä aina järkyttää tiettyjä ystäviäni) sekä Pierce Brosnan -voidetta (ei itselleni, mistä samaiset ystäväni osaavat varmaan olla hyvillään).

Kassalla Partner-korttini ei ottanut ensi alkuun toimiakseen, mutta onneksi kassantäti tiesi, mitä tehdä: kortti läpinäkyvään muovipussiin ja koko komeus lukijasta läpi. Hiljaa mielessäni ajattelin, että kortti oli tainnut kastua hikisessä taskussani. Kun maksun aika koitti, työnsin pankkikorttini kuulijaisesti lukijalaitteeseen. Pin-koodi sisään ja… Tehing ei õnnestunud, võtke kaart! Hiljaa mielessäni jatkoin ajatustyötäni: no olipa todellakin ollut hikinen lenkki! Pyyhkäisin sirua ja laitoin kortin uudelleen lukijaan. Pin koodi ja… Tehing ei õnnestunud, võtke kaart! Kolmas kerta toden sanoo, mutta kun totuus oli se, ettei kortti kerta kaikkiaan toiminut, alkoivat olla vitsit vähissä. Ilmoitin myyjälle käyväni pankkiautomaatilla. Jos se ei vaan jotenkin nyt toimi tässä lukijassa, olin lenkillä ja hikoillut jne. Myyjä katsoi minua yllättävän ymmärtäväisesti. Lupasin palata kahden minuutin päästä.

Automaatilla sain vekslata korttia parikin kertaa sisään ja ulos, kunnes totuus paljastui: Tehing ei õnnestunud. Kaardi päevalimiit on ületatud! Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että kortillani oli joku päivälimiitti, mutta ilmeisesti se oli kenkä- ja rintsikkaostoksilla suurista alennusprosenteista huolimatta ylittynyt. Itse asiassa olin maksanut aamulla pari laskuakin, mutta eivät ne kai kortin limiittiin vaikuta?! Ei auttanut muu kuin palata tyhjin käsin kassalle ja selittää tilanne. Kerroin asuvani ihan naapurissa ja palaavani vartin päästä toisen kortin kanssa. Pakkasimme ostokseni kahteen muovikassiin ja aloin askeltaa ripeästi kotia kohti. Lopulta sain ostokset maksettua, vaikka ne pitikin vielä kertaalleen purkaa kassahihnalle - kuitti kun oli lopetettu käteismaksuun minun häivyttyäni automaatille ja nyt en Suomen kortilla voinutkaan nostaa rahaa seinästä (lue: en viitsinyt maksaa toimenpiteestä törkeitä välityspalkkioita, vaikka minun olisikin ehkä oppirahamielessä kuulunut).

Seuraavan päivän aloitukseksi poikkesin nettipankissa. Kaikki kunnossa, totesin tyytyväisenä. Työpäivän jälkeen tapasin ystäväni S:n ja hänen pienen poikansa J:n, joiden kanssa kävimme kastastamassa Eesti nägu -nimisen taidenäyttelyn. S. kirjoittaa blogissaan näyttelystä kaiken, joten minun ei tarvitse. Klikkaa siis sinäkin tästä. S:n tapaan minäkin sain näyttelystä ei-virolaisuudestani todistavan aanelosen, joka perustui 19 erilaiseen kasvonpiirteen tai muun ominaisuuden mittaukseen. Julkenen kuitenkin epäillä mittauksen todenmukaisuutta, sillä todistukseni mukaan hiukseni ovat ruskeat, silmäni siniset tai harmaat. Toisaalta silmapilude asetus eli silmänreikien asettelu (anteeksi anteeksi hoono soomi, tänään kutsuin myös viinirypäleitä suomalaisvirolaissekakielellä viinimarjoiksi…) on 2,17 eli jotakuinkin horisontaalinen ja siten tismalleen sama kuin keskivertovirolaisella. Todistuksen mukaan minulla on myös pienempi pää sekä korkeampi ja kapeampi nenä kuin keskivertovirolaisella, mutta poskipääni taasen eivät ulkone virolaisiin verrattuna ihan riittävästi. Skeptisyyteni kuitenkin säilyy, kiitos täysin pieleen menneiden silmä- ja hiusarvioiden sekä kenties sen, että olisin kuitenkin halunnut olla virolainen.

Mutta palatakseni vielä lopuksi rahahuoliini, vei matkamme näyttelystä käsityökauppaan ostamaan edelliskerralla mainitsemaani kivaa kevätlaukkua. (En koskaan ehtinyt ruokiksella sinne saakka, vaan minulla oli vähän kiireitä valuttaessani evässalaattini etikkaista salaattikastiketta kalenteripäiväkirjani väliin.) Laukku jäi kuitenkin edelleen kauppaan odottamaan (onneksi sentään nimelleni varattuna), sillä tarvittavaa käteissummaa nostaessani selvisi, että tilini oli lähes tyhjä. Ei sitten ollut tullut huomattua aamulla nettipankissa käydessäni… Onneksi tilisiirto Suomen tililtä kestää vain 3-4 pankkipäivää, joten saatan juuri ja juuri ehtiä lunastamaan laukun ennen ensi viikon torstaita, jolloin lupasin ilmaantua uudelleen paikalle. Voi tätä kahden maan elämän ihanuutta ja maiden väliä viuhuvien tilisiirtojen autuutta. Eikä sitä varten tarvitsekaan kuin vain kolme pankkitiliä. Jes!

Lopuksi toivotetaan kaikille blogini lukijoille mukavaa alkavaa viikkoa kera kuivuvan kalenterini sekä vihdoin täydennetyn kuvagalleria kakkosen.

- Etikkainen Lama-Terhi, joka ei ole virolainen

Viime viikonloppuni kului Helsingissä TT-rumbaa viimeistellen. Urakan loppumetreillä tunsin suurta huojennusta tajutessani, että jään seuraaviksi kahdeksi viikoksi Tallinnaan. Hieman etäisyyttä asiaan, ja toipuisin alta aikayksikön sekä loppurutistuksen aiheuttamasta henkisestä traumasta että olohuoneen lattialta saadusta fyysisestä polvikivusta.

Kului kaksi päivää, ja aloin saada kiitosviestejä kirjan tilanneilta ystäviltäni. TT:n saapuminen postilaatikkoon näytti aiheuttaneen yllättävän monelle flunssa- tai muita sairausoireita. “Kyllä nyt kelpaa potea”, totesi muutama. “Hyvällä omallatunnolla sohvannurkkaan!” Hetken pohdin, oliko joku jossakin vaiheessa ehtinyt saastuttaa kirjat viheliäisillä viruksilla, mutta unohdin pian pähkäilyni huomatessani, että viikonlopun itkut ja hampaankiristelyt olivat yhtäkkiä pyyhkiytyneet pois, eikä harmittanut yhtään, etten saanutkaan unohtaa koko projektia pariksi viikoksi. Kiitokset siis kaikille ihanille kirjatilaajille ja viihdyttäviä lukuhetkiä Stinan seurassa!

Muuten viime postauksen jälkeinen elämäni on ollut suhteellisen tavanomaista. Tosin olen saanut kaksi uutta ystävää ja käynyt kahdesti teatterissa. Ylioppilasteatteri Üllarin Tuhkatriinumängun lisäksi nautiskelin oikein olan takaa Draamateatterin Jõgi voolab läbi linna -näytelmästä. Jaksan edelleen huomautella päinvastaista olettaville tuttavilleni, että minähän en tullut tänne katselemaan suomalaista telkkaria. En kai sitten suomalaista teatteriakaan, mutta Antti Tuurin näytelmää katsomasta itseni kuitenkin suomalaisystäväni S:n kanssa löysin. Väliaikaliköörillä ihmettelimme yhteistuumin, miten suomalaisilta näyttelijät näyttivät ja miten suomalaisia tilanteita (esim. känni-istuminen, saunanlämmitys ja sotajuttuja kertova pappa) saimme lavalta seurata. Tuli melkein kansallisylpeys ja koti-ikävä. Siinä vaiheessa, kun viroksi lauletut Leevi-klassikot maanteiden kuningas Teuvosta ja kotiseudusta Pohjois-Karjalassa kajahtivat ilmoille tulin ajatelleeksi, että jos olisin kauempana kotoa, saattaisin hyvinkin ruveta vaikka itkemään. Mutta ei itketty, ei. Sen sijaan naurettiin, usein kyllä vähän eri kohdissa kuin virolaiset.

Kulttuurielämysten välillä olen ehtinyt huomata myös sen, että Tallinnaan on melkein tullut kevät. Tähän asti olen taivaltanut täällä pääosin pimeydessä, nyt pääsen sekä töihin että sieltä kotiin niin, etteivät katuvalot pala. Jiihaa! (Kyllä voi ihminen olla pienestä onnellinen.) Eräänä päivänä innostuin asiasta niin, että tein kotiin palatessani peräti pienen mutkan. Sieltä mutkasta löysin synagogan ja Moses-nimisen kosherravintolan.

Ja koska on jo melkein kevät ja lempikenkäkaupassani on ale, päätin olla ruokkimatta lamaa ja ostaa uudet kevätpopot. Sitten menin rintsikkakauppaan ja ostin kahdet uudet kevätrintsikat. Alkuviikosta törmäsin kivaan kevätlaukkuun ja pelkään pahoin, että minun on pakko mennä huomenna ruokiksella ostamaan sekin. Kyllä sitten taas passaa kuunnella uutisista, että talous on kuralla. Muusta sieltä ei tätä nykyä oikein kuulekaan.

Eilen sain muuten kirjeen Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaarelta. Hän kysyi, mitä mieltä olen Tallinnan hallintoreformista.  Ilmeisesti sen pitäisi siivittää Tallinna uuteen loistoon ja kukoistukseen. Olisivatkohan uutisetkin sitten vähemmän masentavia?

- Ihan kohta Lasnakan suuntaan lenkkeilevä Terhi

Toissa kerralla mainittu virolainen tv-debyyttini on vihdoin ilmestynyt ETV:n arkistoon seuraaviksi ilmeisesti n. 30 päiväksi. Hyvää musaa voi kuunnella tunnin verran klikkaamalla tästä. Jos kyllästyy seuraamaan, mitä lavalla tapahtuu, voi yrittää paikallistaa minut yleisön joukosta tai juontajan taustalta. (Vihjeet puuhaan löytyvät toissakertaisesta postauksesta nimeltä Karu ja kanneton, pian virolaisen jouluruokalautasen alapuolelta.)

Mitään muuta erikoista ei sitten oikeastaan olekaan tapahtunut, paitsi että olin eilen juhlimassa venäläisbaarissa ja sen jälkeen laulamassa karaokea Viru-hotellissa aamukolmeen. Ainoa syy, miksi olen pitkän illan jälkeen hereillä näin aikaisin, on luokseni kello 9.30:n laivalla saapunut ystäväni P…

- Täna õhtul-Terhi a.k.a. The Karaoke Star