by Terhi

Tanssijatyttö eli tuttavallisemmin TT on vihdoin saatu uunista ulos! Koska aikani on tätä nykyä aina rajallista (ja ehkä koska haluan ihailla aikaansaamiani kirjavuoria Helsingin-kodissani vielä hetken…), voivat kirjan tilanneet odottaa lähetystä kotiinsa parin viikon kuluttua. Samalla vaivannäöllä leviää TT-ilosanoma tuolloin myös kirjastoihin ja kirjakauppoihin. Erinomainen pohjatyö on kuitenkin tänään jo tehty, joten sen pidempiä viivytyksiä ei enää ole tiedossa. Malttakaa siis vielä hetki! (Kerrankin minusta tuntuu, että EN haluaisi viettää ensi viikonloppua Tallinnassa…)

Kirjoja järjestellessäni, niitä tarroittaessani ja laskutusta hoitaessani olen paininut tyypilliseen tapaani taas hyvin ristiriitaisten tuntemusten kanssa. Kun on se vaan niin mahtavan hienoa ja upeeta, että eteisessä voi pistää kätensä mihin tahansa pahvilaatikkoon ja noukkia sieltä sormiinsa ihan oikean, ihan itse kirjoittamansa kirjan! Mutta se sitten ei olekaan niin jees, että vielä oikoluvunkin jälkeen röntgenkatseeni paljastaa kirjan sivuilta neljä ihan väärän mittaista viivaa, kaksi puuttuvaa siennystä, yhden ylimääräisen pisteen ja yhden ison alkukirjaimen, jonka piti olla pieni. SIIS APUA! (Puhdistaakseni maineeni ja sälyttääkseni syyn toisten niskoille ilmoitan näiden vääryyksien tapahtuneen kirjapainossa oikoluvun jälkeen ilman omaa osallisuutani asiaan. Ja tämä on taivahan tosi.)

Päiviteltyäni noin kaksi tuntia tätä hirvittävää virheiden määrää 380-sivuisessa luomuksessani, vakuuteltuani itselleni seuraavat kaksi tuntia, että kaikissa maailman kirjoissa on vastaavia virheitä ja päädyttyäni lopulta siihen tulokseen, ettei kukaan lue kirjaani välimerkin tarkkuudella, päätin olla oikein tyytyväinen siihen, että olen nyt kaksinkertainen kirjailija. Jihuu!

* TT has landed. Eteiseemme. *

Muutoin uutiseni viimeisen parin viikon ajalta ovat maltillisia. Olen kokenut suuria kauhunhetkiä huomatessani, ettei koti-Selverini ehkä enää myykään erikoismaitojuomaani, ja vaeltanut tämän vuoksi reppu selässä Prismaan vain huomatakseni, että aiemmin peräti lehdessä hehkuttamani, sittemmin konkurssiin ajautuneet soijatuotteet ovat heränneet uudelleen henkiin uuden valmistajan taianomaisesta kosketuksesta. Koska erikoismaitojuomanikin palautui sittemmin Selverin hyllyyn, en voi kuin hymyillä. (Toivottavasti hammasväleihini ei ole jäänyt soijaa.)

Viime viikonlopun vietimme Oman Rakkaan kanssa kaksisteen Tallinnassa. Eräässä vaiheessa seuraamme tosin liittyi noin x tuhatta muuta, jotka - ihan kuten mekin - halusivat nähdä rotan vuoden vaihtuvan keltaisen maapuhvelin (suomalaisittain tylsästi härän) vuodeksi. Kiinalainen uudenvuodenjuhla upeine esityksineen oli vertaansa vailla, mutta varpaathan siellä jäätyivät. Kuuman suihkun jälkeen ensiavuksi otettiin hõõgveiniä, joka olikin tyhjään mahaan nautittuna sen verran stydiä, että matka uudenvuodenteemaa jatkavaan kiinalaiseen ravintolaan saattoi kulua hienoisesti hoippuen. Sittemmin olemme molemmat kaikesta huolimatta kärsineet kylmettymisen oireista.

Tiesittekö muuten, että vuohien, kuten minun, on suorastaan vaarallista hoitaa raha-asioita? Tästä syystä heitä kehotetaan keskittymään mieluummin luovaan toimintaan.

- Neuvosta vaarin ottanut kirjailija-Terhi, jonka olikin tosi hankalaa hoitaa sitä laskutusta

Tanssijatytön oikovedos on täällä. Siinä ei ole kansia, mutta teksti on siellä, missä pitääkin. Omaa tekstiä lukiessaan joutuu kuitenkin jatkuvasti hirvittävän hämmennyksen valtaan. No kun välimerkit vihoittelevat: niitä on joko liikaa tai liian vähän tai ne ovat yhtäkkiä jotenkin ihan sopimattomissa paikoissa. Ja kun tuon sanan voisi korjata täksi, tämän lauseen tuoksi ja jos ihan tarkkoja ollaan, voisi koko tarinan kirjoittaa vielä kerran uusiksi. Siis ihan sama juttu kuin viimeksi (rullaa toiseen postaukseen).

* Uusi kanneton päällä, viime kerta alla. *

Kaksi iltaa sitä on kestänyt ja yksi on vielä edessä. Onneksi osasin tällä kertaa jo odottaa tuttuja reaktioita, mutta siitä huolimatta olen tainnut jo ainakin kertaalleen ilmoittaa kotiin, että haluan ehkä sittenkin perua koko jutun.

Ehkä kuitenkaan en. :)

Muuten viikko on sujunut ilman suurempia tunnekuohuja, vaikka kiirettä onkin pitänyt. Haapsalu makasi täsmälleen siellä, minne sen viime reissullani olin jättänyt. Sen ihmeellisempää ohjelmaa viimeviikkoinen Haapsalu-päiväni ei pitänyt sisällään - kunhan kävelin pikkukaupunkia ristiin rastiin ja ihmettelin kaikkea näkemääni, esimerkiksi Tallinnan-residenssini täsmällistä osoitekaimaa Haapsalun vanhan kaupungin ytimessä. Poikkesinpa välillä jonnekin sisällekin, kuten nauttimaan loppiaisen kunniaksi virolaista jouluruokaa sekä hakemaan jälkkäriksi setumaalaista katajanmarjasuklaata. Jälkimmäinen oli sikakallista, mutta sikahyvää. Jouluruokakin oli sikaa (ynnä verimakkaroita, paistettua hapankaalia ja muita “herkkuja”), mutta suoraan sanoen minulle ei tullut suurtakaan mielitekoa vaihtaa ensi vuoden joululaatikoita niiden virolaisiin vastineisiin. Sori vaan.

* Virolainen loppiaislautanen haapsalulaiseen tapaan. (Se siinä keskellä ON ketsuppia, mutta vain siksi, etten estyvyyksiltäni voinut nautiskella spessukastiketta.) *

Kulttuuririntamallekin kuuluu vilkasta. Teatteri NO99:n näyttelijöitä fanittavan ystäväni T:n kanssa olemme viettäneet kaksi kulturellia tiistai-iltaa ensin miehekkään räiskintä-Rambon, sitten värikkään ja aika ajoin jopa räppäävän Bollywood-Perikleksen seurassa. Lisäksi olen tehnyt debyyttini virolaisessa TV:ssä (vaikkakaan unohtaa ei sovi virolaista DVD-debyyttiäni vuodelta 2006).

TV-esiintymiseni ilmestynee ETV:n arkistoon tuota pikaa ja linkki ilmestyy tänne ilman muuta saman tien tai ainakin lähiaikoina. Mainittakoon, että kyseessä on Täna õhtul Smilers -niminen musiikkiohjelma, jossa heilun edestä päin katsottuna lavan vasemmalla reunalla yhdessä ystäväni I:n kanssa. Ihan spotlighteihinkin pääsen muutaman kerran juontaja Vahur Kersnan siivellä. Ja silloin, kun spotlighteissa en ole minä, on siellä sentään tukkani ja musta hiuspantani. :)

Tallinna vaikenee hetkeksi ja keskittyy karunviehättävän ja niin ikään kulturellin oikoluku-urakan viimeiseen rutistukseen.

- T.

Vuosi vaihtui Tallinnassa Russalkan kupeessa, jossa on nyt ihailtu upeaa ilotulitusta ja maisteltu – ei kuohujuomaa, vaan viiman rantaviivalta lennättämää hiekkaa. (Ja sehän narskui mukavasti hampaissa vielä noin tunti kotiinpaluun jälkeenkin…) Muutenkin on syöty hyvin (mm. japanilaisittain, kiinalaisittain ja italialaisittain), samoin levätty. Ja huomenna on taas vapaata, koska Suomessa loppiainen on pyhä. Bussin nokka osoittaakin aamulla kohti Haapsalua siihen aikaan, kun ratikannokka tavallisesti osoittaisi kohti työpaikkaani. Jihuu ja kohti uusia seikkailuja!

Uudenvuodenaattona oli muuten onni matkassa, että saimme tyhjien vatsaparkojemme täytteeksi muutakin kuin Itämeren hiekkaa. Tallinna on nimittäin 31.12. kiinni. Toivottomalta tuntuneella ravintolanetsintämatkalla oli sentään mitä ilmeisimmin oma tarkoituksensa: sen lisäksi, että saimme liikuntaa, suoritimme myös vuoden viimeisen päivän hyvän teon informoimalla paikallisia lainvalvojia hyvin humalaisesta/pöllyisestä kansalaisesta, joka ryhtyi vetelemään sikeitä keskellä jalkakäytävää ja joka sittemmin todistetusti korjattiin putkan lämpöön. Vatsamme pelastukseksi koitui puolestaan siunattu Viru-hotelli suomalaiskansallisine ketjuravintoloineen, josta sai vielä bonuksetkin kaupan päälle. Uudestaan jihuu!

Päivittäiset ulkoiluretkemme sisälsivät mm. tutkimusmatkan kummityttömme Lasnamäellä sijaitsevalle nimikkokadulle sekä viime postauksessa mainitsemalleni sorsalammelle, jonka ympäristö oli kertakaikkisen täynnä pulleita lintuja ja niitä innokkaasti ruokkivia kaupunkilaisia. Hiiteen siis kieltokyltit! Yhtäläinen auktoriteetti (tai paremminkin auktoriteetittomuus), joka oli lintujen ruokkimisen kieltävällä plakaatilla, oli myös sillä, joka kielsi menemästä lammen jäälle: arvatkaa-mikä oli mustanaan luistelun riemusta nauttivia ulkoilijoita. Kyllä se kantoi. Tuli testattua itsekin, tosin ilman teriä. Jestas ja vielä kerran jihuu, mitä kansalaistottelemattomuutta!

* Eräiden kummitytöllä on oma katu ja näin hieno talokin. Kyllä kelpaa. *

- Haapsalua, teatteria, musaelämyksiä ja Tanssijatytön oikovedosta odotteleva Terhi