Tallsinkiin on saapunut joulu. Viikko sitten maanantaina näin, kuinka Raekoja platsille kuljetettiin oranssien vilkkuvaloautojen saattueessa oikeaa ennätyskuusta: 100 vuotta Virumaan metsissä kasvamaan ehtinyt kuusi oli saavuttanut kunnioitettavan 28 metrin lakikorkeuden. Kuljetus uutisoitiin näyttävästi, sillä kuusen edellisvuosista yläkanttiin poikkeavien strategisten mittojen pelättiin olevan kaikkea muuta kuin sopusoinnussa tämänvuotisten, tavanomaista kapeampien kuljetusväylien kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin: tiistaina kävin jo omin silmin todistamassa, että kuusi oli löytänyt paikkansa raatihuoneen edestä. Torstaihin mennessä sen ympärille oli noussut puolivalmiita myyntikojuja, perjantaina kuusessa paloivat valot ja minusta alkoi tuntua joululta. Tänään pyörähdin ruokiksella toteamassa, että perinteinen jõuluturg oli jälleen täydessä toiminnassa. Ja millaisissa puitteissa!
Tallsinkiin on nimittäin saapunut myös talvi. Koko viikonlopun on satanut lunta, yhtä kaikki missä olen ollut. Perjantaina se alkoi Tallinnassa. Työpäivän päättyessä vanhankaupungin aina yhtä tunnelmalliset kadut olivat lumivaipan peitossa, eikä minun olisi hetkellisesti tehnyt yhtään mieli mennä Helsinkiin. Paluushokki olikin melkoinen: Helsingissä maa oli paljas!
Mutta ei kauaa. Se alkoi sunnuntaina ja Tallinnassa se ei ollut tainnut siihen mennessä edes tauota. Lunta tuli tupaan ja kaikkialle muuallekin niin, että minä jäin lopulta jumiin Helsinkiin. Noin puolet työyhteisöstämme oli kuka mistäkin syystä päättänyt viettää viikonlopun Suomessa. He olivat lähteneet paluumatkoilleen minua aikaisemmilla laivoilla ja jääneet kellumaan tuntikausiksi myrskyävälle avomerelle, koska laivat eivät voineet rantautua. Minun laivani piti lähteä kello 22.00, mutta kuultavasti se oli saapunut Helsinkiin vasta aamuneljän aikoihin. Puolitoista tuntia myöhemmin minä heräsin, herätin pyöreitä vuosia juhlivan rakkaani ja aivan kuin hänen syntymäpäivänsä kunniaksi me kaivoimme auton yhdessä lumikinoksesta. Ehdin juuri ja juuri laivaan.
Kaikkien normien ja ruotujen mukaisen merimatkan jälkeen yritin paikallistaa satamasta luotettavan taksifirman edustajan, joka kuljettaisi minut ja matkatavarani asunnolleni, jottei minun tarvitsisi raahata vetolaukkua perässäni loppupäivää. Paikallistamiseni osoittautui täysin turhanpäiväiseksi, joten päätin taittaa matkan jalan. Trööt, väärin! Pieneen päähäni ei pälkähtänytkään, että syy taksilla matkustamiseen voisi olla jotain muutakin kuin silkka ajan säästäminen. Sanotaan nyt vaikka näin, että ensi kerralla tiedän, ettei vetolaukun raahaaminen umpihangessa ole kovin mieltä ylentävää puuhaa - vielä vähemmän silloin, kun päällä on paksu toppatakki, kaulassa pörröinen villahuivi ja jalassa niinkin matalat kuin viisisenttiset korot. (Koska nilkkani muljahti muutaman kerran, on sitä näin illan tullen alkanut pakottaa.) Toisaalta, taksijonot olivat kuulemma tuntien mittaisia, joten säästin aikaa JA sain päivän hikitreenin suoritettua ja ennen aamukymmentä. Positiivinen ajattelu ennen kaikkea!
Lopulta olin töissä hieman ennen yhtätoista - vain kaksi ja puoli tuntia miinusta! Työmatkallani opin vielä sen, että auraaminen todellakin on virolaisten mielestä aivan yliarvostettua puuhastelua. Suolaa, suolaa, enemmän suolaa, ja ananasakäämä – valkoinen lumipeite on muuttunut ruskeaksi sohjoksi! Siellä, mihin ei viitsitä viskoa sitä suolaakaan, kuljetaan hoippuen lapionlevyisiä polkuja pitkin ja kammetaan itseään kaiteen avulla ylös puhdistamattomia portaita.
Illan uutiset tosin juuri kertoivat, että minun koettelemukseni olivat loppujen lopuksi melko vähäisiä. Onneksi sentään sain hieman aiemmin tietää, että saan pian ilokseni taas runsaan määrän remonttimiehiä. Se ehkä piristää sittenkin, kun lumi loppuviikosta ennustusten mukaisesti sulaa ja oivallan, että olisi kannattanut maahantuoda sen toppatakin sijasta kunnon kumpparit
Ai niin, se kirja. Kurkkaa oikeaan sivupalkkiin. :)
- Sohjo-Terhi ja muutama otos lumisesta Tallinnasta
Klikkaa kuvia nähdäksesi ne suurempina.
^ Perjantaina juuri ennen Helsinkiin lähtöä.
^ Maanantaiaamuna minun nurkillani (huomaa huono-onninen puuparka).
^ Jostakin syystä tallinnalaiset olivat intoutuneet rakentamaan lumiukkoja…
