by Terhi

Viisipäiväinen Viron-visiitti on takana päin ja samalla suunnalla sijaitsevassa taskussa on nyt myös kerrassaan kateutta herättävä Eesti Kunstiakadeemian eli EKA:n todistus. Kyseistä aanelosta heilauttamalla voin todistaa Photoshop-osaamiseni tai ainakin sen, ettei ohjelma ole minulle enää aivan yhtä vieras kuin kurssin alkaessa. Vähintäänkin tiedän, mitä ohjelmalla voi tehdä sitten, kun sitä osaa käyttää.

Mutta vitsit sikseen. Onnistuin sentään perjantaina lähettämään ystävälleni kuvan tallinnalaisen tehtaanpiipun päällä istuvasta Photoshopin sample-kumiankasta. Miehenikin sai lähetyksen mulkosilmäisestä, pottunokkaisesta ja turpeahuulisesta vaimokkeestaan, jota viikon sisällä tapahtuneista vähemmän mairittelevista muutoksista huolimatta lupasi vastakin rakastaa. Blogini lukijoille lupaan sen sijaan photoshopata pienen galleriallisen verran taidekuvia, kunhan saan ohjelman harjoitusversion ensin käsiini. Huomaatte kyllä, kun se tapahtuu.

Perjantai oli muuten Virossa meidän juhannusaattomme sijaan vielä tuiki tavallinen arkipäivä, juhannusaatto kun sijaitsee virolaisessa kalenterissa siellä, missä se aikanaan sijaitsi meilläkin: 23. kesäkuuta. Perjantaisella paluumatkallani Suomen juhannus näkyi kyllä paremmin kuin hyvin: sain matkustaa miltei yksityisellä pika-aluksella.

Iltapainotteisen kurssin ohella ehdin nauttia myös jos jonkinmoisesta ajanvietosta. Tapasin ystäviäni, kävin Rocca al Maren ulkoilmamuseossa, jouduin Patarein vankilaan ja löysin itseni sukellusvene Lembitistä. Smilersin ja The Sunin yhteiskonserttiinkin kerkesin, mutta rullaluistelemaan en. Jälkimmäisestä pitivät huolen kilometrien taittamiseen tuskastuneet jalkapohjani, jotka tuskastuttivat minutkin siinä määrin, että suuntasin Piritan pitkien, suorien ja ihanan houkuttelevalla asfaltilla päällystettyjen pyöräteiden sijaan jalkahierontaan.

Onneksi sain sentään ihailla kyseisiä pyöräteitä bussin ikkunasta matkalla konserttipaikkana toimineille Piritan luostarin raunioille. Tai no, menomatkalla tunnelma oli täyteläinen kuin Tokion metro, joten keskityin lähinnä vain olemaan putoamatta takanani mahdollisesti pettävän oven läpi kadulle. Paluumatkalla näin vähän maisemiakin, mutta tunnustan matkustaneeni silloinkin pummilla, koska Hendrik Sal-Saller oli kaksi tuntia aiemmin sanonut sen olevan luvallista.

Kurssittomana keskiviikkona tutustuin myös keskivirolaisiin Paiden ja Türin kaupunkeihin, joista ensimmäisessä opin lähes kuoliaaksi nälkiintyneenä arvostamaan kiluvõileibaa niin, että tilasin toisenkin. Myöhemmin ostin paketin kiluja kotiinviemisiksikin. Pelästyin hieman, kun paketin päällä luki anjovis, mutta suljin siltä silmäni, sillä anjovis on pahaa, kilu hyvää. Voileipien lisäksi suosittelen Paidea ja Türiä lämpimästi kaikille muillekin. Paiden ordulinnus (ritarilinna) ympäristöineen on kerrassaan mainio, kevätpääkaupunki Türi taas hurmaa vehreydellään ja kukkaloistollaan.

Ainoaksi miinukseksi voisi ehkä vetää vaihtelevan sään, jonka ansiosta kuivatin uusia, yön yli kosteuden tiukasti sisuksissaan pitäneitä tennareitani kahdestikin ilmakihartimellani, tuolla monitoimikoneiden kruununjalokivellä. Kas näin:

Kiitoksella mainittakoon myös ahkerasti matkustelleen mummuni perintökalu, mukiin asetettava vedenkeittovastus. Teenautinto oli taattu ainakin niin kauan, kunnes laktoositon maitojuomani mystisesti hävisi respan tiskin takana sijainneesta jääkaapista.

Erikoiskunniamaininta kuuluu myös nerokkaille silikonikorvatulpilleni, joita en tarvinnut konsertissa, mutta hostellihuoneessani sitäkin enemmän. Believe you me, hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä niin ylä- kuin alamäkeenkin. Torstai-iltana en soittanut ikkunalaudalla enää edes kännykkäradiotani – miksi suotta, kun saatoin kuulla alakerrassa sijaitsevan yökerhon musiikkitarjonnan kuin kaksi kerrosta eivät olisi lattioita ja kattoja nähneetkään. Halutessani olisin varmasti voinut molemminpuolisitta ongelmitta osallistua myös sänkyni jalkopäässä käytävään keskusteluun.

Kuvagalleriaan on tulossa taidekuvien lisäksi myös muuta todistusaineistoa. Odotellessanne voitte käväistä vaikka Pääskülassa, jonne runosuoni on taas pulputtanut muutaman rivillisen luettavaa.

- Tätä nykyä jo kuivajalkainen, taas vaihteeksi yökyöpelöivä Terhi

Taas se on lehdessä. (Klik.)

Taas se on julkaissut mielipiteitään siellä juttukokoelmassaan. (Klik.)

Taas se lähtee Viroon. (Klik.)

Syynä viimeksi mainittuun on Eesti Kunstiakadeemiassa eli EKA:ssa järjestettävä kuvankäsittelykurssi, josta saattaa myöhemmissä elämänvaiheissa olla peräti hyötyä. Jos ei, niin kyllähän se on ihan kiva kuitenkin päästä kyseisen syyn varjolla viikoksi Tallinnaan.

- Kamppeitaan pakkaava Terhi

Suositusta by Terhi -blogistaan tutun Terhin syyssuunnitelmat kokivat kovan kolauksen Helsingin yliopiston kieltäydyttyä myöntämästä hänelle hänen hakemaansa viron kielen ja kulttuurin erillistä opinto-oikeutta.

- Hinku koulun penkille olisi ollut kova, reilut kaksi vuotta sitten maisteriksi valmistunut Terhi, 28, harmittelee. - Tunsin kaipaavani viron kielestä ja kulttuurista vahvaa sivuainetta jo suorittamani tutkinnon rinnalle, joten päätin hakea erillistä opinto-oikeutta kahdelle seuraavalle lukuvuodelle. Olisin halunnut suorittaa työn ohella sekä perus- että aineopinnot ja jatkaa myöhemmin aina syventäviin opintoihin saakka.

Huolellisesti laaditusta hakemuksesta huolimatta postiluukusta tipahti toukokuun alussa kielteinen päätös. - Päätöksen mukaan en kuulemma ollut perustellut hakemustani riittävästi, Terhi tuhahtaa. - Olin kuitenkin vedonnut mm. opintojen sisällön hyödyntämiseen työelämässä, mikä hakuohjeiden perusteella vaikutti erittäin pätevältä ja hyväksyttävältä perustelulta. Siksi hieman ihmettelinkin saamaani päätöstä.

Valituskaan ei auttanut

Tyytymätön Terhi otti saman tien yhteyttä viron kielen lehtoriin ja kysyi, mitkä syyt kielteiseen päätökseen mahdollisesti olivat johtaneet. - Lehtori ja hänen seurassaan ollut professori olivat yhtä kummissaan kuin minäkin. Lehtori oli jo aiemmin suhtautunut asiaan suopeasti, professori oli puoltanut opinto-oikeuteni hyväksymistä tiedekunnan lähetettyä hänelle hakemukseni.

Terhi valitti päätöksestä, joka kuitenkin pysyi ennallaan. - Humanistisen tiedekunnan valintalautakunta on todennut oikaisupyyntöni aiheettomaksi, Terhi hämmästelee viime viikolla saapunut päätös kädessään, mutta myöntää, ettei oikaisupyynnön toimitettuaan enää juuri elätellyt toiveita opinto-oikeuden saamisen suhteen. - Harvoinpa tällaiset päätökset valittamisesta muuttuvat, vedottiin sitten millaisiin asianhaaroihin hyvänsä.

Lisävalituksia Terhi ei enää aio ryhtyä kirjoittamaan, vaikka sellaistakin mahdollisuutta on tarjottu. - Tiedekunta voi minun puolestani pitää opinto-oikeutensa, jos ei kerran halua sitä motivoituneiden opiskelijoiden kanssa jakaa. Ihmettelen vain, miksi tällaista mahdollisuutta ylipäänsä tarjotaan ja herätellään siten turhia toiveita lisäkouluttautumisesta kiinnostuneissa hakijoissa.

- En voi ymmärtää sitäkään, miksi tällaiset päätökset tekee tiedekunta, eikä laitos, joka vastaisi opintojen käytännön toteutuksesta. He sentään toivottivat minut avosylin tervetulleeksi, Terhi huomauttaa. - Huvittavinta on se, että olisin kaiken kukkuraksi vielä maksanut opinto-oikeudestani. Opiskelijan etuuksia, kuten opiskelijakorttia en kuitenkaan olisi saanut. En olisi siis ollut kuluerä millekään osapuolelle – päinvastoin. Ja jos se siitä on kiinni, olisin voinut tarpeen vaatiessa ostaa tentteihin vaikka omat konseptinikin!

Helsingin sijasta Tallinnaan

- Ilmeisesti tämä vain todistaa sen, ettei minun katsota enää tarvitsevan minkäänlaista viron kielen ja kulttuurin opetusta. Elu õpetab, kuten minulle on aiemminkin jo todettu, Terhi hymähtää. - Opinto-oikeudesta olisi ollut minulle taatusti paljon hyötyä, mutta muitakin mahdollisuuksia on. Viroonkin on Helsingistä vain parin tunnin matka.

Tulevaisuudensuunnitelmiensa suhteen Terhi pysyy kuitenkin vielä vaitonaisena. - Kaikenlaista on mielessä, hän hymyilee salaperäisesti ja suostuu paljastamaan suuntaavansa taas pian Tallinnaan. - Helsinkiin minua ei haluta, mutta muualle kyllä. Odottelen parit vahvistukset ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, opiskelen Tallinnassa vielä tämän kuun puolella!