Viro tuli kylään Helsingin Narinkkatorille perjantaiksi ja lauantaiksi. Erinäisten Viro-tahojen organisoimaa ohjelmaa oli vaikka muille jakaa, ja kaksipäiväisen karnevaalihumun keskeltä kotiuduttuani heräsikin kysymys, olinko viettänyt kuluneet päivät Virossa vai Suomessa. Päivien kivuus ja askeleen sunnuntaiaamuinen raskaus viittasivat ensimmäiseen, sijaintini kartalla toiseen vaihtoehtoon.
Oli miten oli, havaittavissa olivat jo ensimmäiset merkit runsaan viron puhumisen aiheuttamista häiriöistä äidinkieliseen ilmaisuuni. Lisäksi opin ilmapalloja jakavien tätien ja setien kuuluvan kaikkien lasten ja lapsenmielisten lempi-ihmisiin. Taannoista (ja okei, myönnettäköön, että myös nykyistä) suosikkiani Scooteria mukaillen: It’s nice to be important, but it’s more important to be nice. Ilmapalloa narun päässä pitelevän ihmisen on pakko olla kiva. Miettikääpä siis kukin tykönänne, mitä tapahtuu, kun se kerrotaan muutaman metrin korkeuteen ulottuvalla ilmapallotertulla ja vielä monen monta kertaa päivän aikana. Minä olin kerta kaikkiaan ihan überkiva ja aivan kuin se karavaanari-karavaanari, joka on kaikkien kaveri.
Perjantaina sain olla myös important, kun vietin aikaa Eurooppa-päivän kunniaksi Esplanadin puistoon pystytetyllä Eurooppa-torilla ja jaoin suurlähetystön tiskin takana Viro-tietoutta kaikille sitä halajaville. Olin kamalan ylpeä itsestäni osattuani vastata kaikkiin, paitsi poliittisiin kysymyksiin, mutta niistä ei kai olekaan niin väliksi. Olennaisempaa kuin Viron kanta Turkin mahdolliseen EU-jäsenyyteen (jonka senkin nyt tiedän, kiitos kojulla päivystäneen väliaikaiskollegani) ovat tietysti mm. majoitusmahdollisuudet Märjamaalla sekä se, miksi Viroa sanotaan suomessa Viroksi, eikä virolaisittain Eestiksi. Ilta huipentui Kaupungintalolla järjestettyyn juhlavastaanottoon, jonka erinomaisista tarjoiluista nauttiessani minulla meni pippuria kurkkuun. Se huuhtoutui viimeistään jatkoilla hyvässä seurassa nautitun skumpan kuohuihin.
* Tärkeä Terhi Espan puistossa. *
Lauantaina aurinko helli koko Helsingin seutua, sain paljon pisamia ja kuten alussa mainitsin, kaikki rakastivat minua. Raskaan (?) työntekoni ohessa ihailin myös tanssiesityksiä ja beatboxaaja Rayta sekä panin jalalla koreasti Untsakad-yhtyeen tahdissa ilmapallot vyötäisilleni sidottuina. Ilmeisesti olin kuitenkin syönyt liian paljon Kalevin suklaata, koska en sadankaan ilmapallon kanssa pystynyt siihen, mihin Nalle Puh tarvitsi vain yhden. (Täten lienee aiheellista pohtia Herra Kontiolan väitetyn lihavuuden todenperäisyyttä.) Kellon lyötyä puoli kahdeksan jatkoin edustustehtäviäni Tanel Padar & The Sunin liverokin tahdissa. Heja Estland!
Toivottavasti Viron rantautuminen Helsinkiin toi naapureillemme paljon uusia ystäviä ja innosti vanhojakin Viron-kävijöitä tutustumaan tarkemmin siihen, mistä Suomenlahden toisella puolella tätä nykyä oikein tuulee. Ohjelmassa oli huomioitu ilahduttavasti myös nuoret: oli showtanssia ja breikkausta, rokkia ja mitä vielä. Viro on oikeasti aika cool! Itse taas huomasin olevani sen verran loistelias myyntitykki, että minut saa oikopäätä palkata vastaaviin tehtäviin. On meinaan kumma, jos takiani ei ostettu ainakin muutamaa laivalippua heti arjen alkaessa. Appiukkoni ainakin ryntäsi oitis lippuluukulle, vaikkei tapahtumassa käynytkään, ja hommasi meille menopaluun heti huomiseksi, jotta pääsen käyttelemään viikonloppuna huippuunsa viritettyä viron-taitoani prismajohtajien pehmeäksi puhumiseen.
Blogin osastot ovat taas täynnä uutta materiaalia. Julkaistuissa Viro-artikkeleissa ovat uusimman viro.nyt -lehden juttuni, kuvagalleriassa otoksia juhlahumusta ja koska olen kirjailijajulkkis, on täydennystä saanut osakseen myös Silminnäkijästä julkaistujen lehtijuttujen arkisto!
- Keväisesti tervehtivä Terhi
