by Terhi

Tulevana sunnuntaina on kulunut 90 vuotta Viron ensimmäisestä itsenäisyysjulistuksesta. Toisin sanoen eteläinen naapurimme täyttää pyöreitä vuosia. Se jos mikä on juhlan paikka.

Juhlakalun kunniaksi Helsingin yliopistolla järjestettiin tiistaina juhlaseminaari, jonne kutsun saaneena toki ilmaannuin, avecinani blogissani monesti aiemminkin mainittu ystäväni Liisa. Jakkupuvuissamme kuuntelimme virolaista alkuperää olevaa jousiorkesterisoitantaa sekä puheita, joista yhden piti Viron pääministeri Andrus Ansip. Nyt voin siis tyytyväisenä todeta tavanneeni myös hänet. Hänen edeltäjänsä kanssahan taitoimme taannoin matkaa Helsinkiin sillä kammo-katamaraanilla, joka on niin ikään monesti aiemmin mainittu blogissani. (Edelleen kiitän virolaisia luontaistuotteita, laivan ilmeisen taitavaa kapteenia sekä taivaisia sotajoukkoja.)

Itsenäisyyspäivän tunnelmaan virittäytymisessä on auttanut omalta osaltaan myös Harri Rinteen teos Laulava vallankumous (Johnny Kniga, 2007), jota olen ahnehtinut sellaiseen tahtiin, että moni ehkä tärkeämpi asia on jäänyt toistaiseksi retuperälle. Neuvosto-Eestin vähintäänkin mielenkiintoiseen rock-maailmaan pureuduttaessa sivutaan neuvostoelämää reippaasti myös muutoin, ja eipä tällainen Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin barbeilla leikkinyt tyttönen voi muuta kuin ihmetellä silloista maailman menoa.

Neuvostovallan voidaan sanoa lopulta kaatuneen hyvin pitkälti laulamalla. Rinnettä lainaten: ”Lukuisat noista ajoista kirjoittaneet ovat yhtäpitävästi kertoneet, että niin Neuvostoliiton kuin myöhemmän Itsenäisten valtioiden yhteisön ja Venäjän johtohenkilöiden kanssa neuvoteltaessa tuli esiin näkemys, että ‘Viro oli Neuvostoliiton hajoamisen pääsyyllinen’.”

Neuvostoajoista ja vuoden 1991 uudelleenitsenäistymisestä on Viron juhlavuoteen pidempi matka kuin miltä se kalenterissa näyttää. Se vetää ainakin tämän suomalaisen nöyräksi. Müts maha eestlaste ees! Ainakin minun ikkunalaudallani liehuu ensi sunnuntaina sinimustavalkea lippu.

* Räyh - Viro rulettaa! Tässä vaiheessa juhlaseminaaria alkoi jo jakkupuku kiristää. Kuvagalleriassa voi ihailla liituraitakaverusten asiallisempaa poseerausta. (Kuva: LL) *

Näinä juhlavina aikoina pääsin erään ystäväni luota kotiin autoillessani todistamaan myös sitä ihmettä, että hittipumppu NRJ:n Hitti vai huti -kisan keskiviikon voittajaksi julistettiin ”virolainen The Sun -yhtye” kappaleellaan Hopelesness You. Tanelin ja kavereiden Lootusetushan se! Tänään puolestaan aamun nettilehtikierros paljasti ”Viron seksikkäimmän miehen saapuvan Suomeen”. Tanelhan se! Huhtikuun alussa olisi siis virolaista musiikkia tarjolla, küll inglise keeles. Levykin on tulossa. Go Tanel go!

Muista päivän Viro-aiheisista uutisista ei sitten sen enempää kuin että eräs kymmenottelija lienee lisännyt repertuaariinsa yhdennentoistakin lajin. Eikä suomalaisilla mene sen paremmin – 11-ottelijan palkollisten asiakkaat kun ovat pääasiassa meidän miehiämme.

Älkäämme kuitenkaan antako minkään himmentää juhlatunnelmaa. Eesti ruulib. Palju õnne!

- Kuvitteellisen hattunsa maahan heittänyt Terhi

PS. Liisalle vielä kaunis kiitos paitsi juhlaseurasta myös ylimakeesta sivupalkin Vieraskirja-logosta. Kyllä nyt kelpaa! :)

Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet tyylilleni uskollisesti jälleen kerran hyvin viromaisissa tunnelmissa. Tavanomaisen kotiviroilun lisäksi olen käynyt mm. Oulunkyläinen-lehden juttukeikalla kuuntelemassa “sankarimatkailija” Otso Kantokorven Tallinna-aiheisia mietteitä (kirjoitin Kantokorvesta blogiini viime kesänä, klikkaa tästä) sekä vihdoin taas myös itse pääkallopaikalla eli testaamassa ilmaisine matkalahjakortteineni, kuinka Viron-matkailu sujuu ilman passintarkastusta. Hyvinhän tuo näytti sujuvan. Minä ainakin tervehdin siunattua Schengenin sopimusta palmunlehdin ja muin mukavin tilpehöörein.

Reissun aikana tuli katsastettua paitsi paikallisen ystäväni upouusi talo Kiilissä Tallinnan eteläpuolella ja Kannu Kõrts -niminen kapakka Tallinnan Mustamäellä, myös aikaisemmilla matkoillani tuntemattomiksi jääneet Kohila ja Rapla. Ensin mainitun niin kutsutussa keskustassa ei ollut juuri mitään nähtävää upeaa punatiilistä ortodoksikirkkoa lukuun ottamatta, mutta jälleen kerran tuli todistettua, ettei se suinkaan estä mieleenjäävien matkakokemusten syntymistä. Elämysmatkailuun kuuluikin mm. paikallisen keskeneräisen ja varsin kuraisen omakotialueen tutkailua. Kenkäparat kärsivät kovia, mutta pienen tointumistauon jälkeen ne kuljettavat minua jälleen puhtaan kiiltävinä paikasta toiseen.

Rapla sen sijaan oli jo ihan kunnon pieni kaupunki, josta sai ostaa kivoja ystävänpäiväkortteja ja syödä herkullista kana-herkkusienivarrasta. Meie Pubi -nimisessä, varsin suositeltavassa ravintolassa join myös ehkä elämäni makoisimman hõõgveinilasillisen, ainakin se maistui ihan siirapilta. Raplassa oli muuten viettänyt nuoruusvuosiaan Saarenmaan valssin säveltäjä Raimond Valgre. Ja Kohilassa asustelee kuulemma nykymuusikko Vaiko Eplik, puhumattakaan siitä, että paikkakunta on Viron ensimmäisen Idolin, sittemmin Tallinnaan muuttaneen Birgit Õigemeelen vanha kotikaupunki. :)

* Sateiset terveiset helmikuisesta Raplasta! *

Edellisestä Viron-reissustani olikin jo ehtinyt vierähtää varsinainen tovi - tule taevas appi, silloin elettiin marraskuuta! Saksalaisen ystäväni tuotapikaiset Suomeentulosuunnitelmat kuitenkin takaavat sen, että seuraavaan etelänaapurinmatkaan on aikaa enää naurettavat pari viikkoa. Ensi alkuun haaveilimme pikapyrähdyksestä Pietariin, mutta olosuhteiden pakosta (pitkät junamatkat, viisumit, lyhyt perilläoloaika suhteessa kaupungin kokoon…) Tallinna osoittautui sopivammaksi vaihtoehdoksi. Ystäväni kyllä oli kovin huolissaan siitä, sopisiko minulle alkuunkaan lähteä näin pian uudelleen kyseiseen kaupunkiin, mutta voin vakuuttaa, että hänen huolensa on turha. Jokainen minut tuntevahan tietää, ettei Virossa voi koskaan käydä liian usein… Sitä paitsi nyt pääsen esittelemään ystävälleni juuri niitä paikkoja, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä.

Pääskülaa on muistettu jälleen uudella tekstillä, samoin Viro-artikkeleista löytyy uutta ihmeteltävää. Älkääkä unohtako kuvagalleriaa, sielläkin on pari ensi-iltansa juuri saanutta otosta.

- Viron-matkaaja Terhi

Aivan alkuun tuhat tulimmaista tänkjuuta aina niin viitseliäälle Blogituksen ylläpidon Tompalle, jonka suosiollisella avustuksella blogiremontti on ollut jo jokusen hetken valmiina kaikkine toivomineni loogisuuksineen ja persoonallisuuksineen. Jopa kaksoispisteet ovat siellä, missä pitääkin! ;)

Helmikuussa kun eletään, lähestyy ystävänpäiväkin jo kovaa vauhtia. Amerikkalaista hapatusta tai ei, samaisena päivänä ilmestyy vuoden ensimmäinen viro.nyt -lehti, jossa on myös artikkelini upouudesta, virolaista rockia, punkia ja poppia Suomeen lanseeraavasta yhdistyksestä nimeltä ViroRock ry. Suunnitelmissa on ainakin keikkamatkoja, levynostoreissuja ja samanhenkistä porukkaa kaikille virolaisesta nykymusiikista kiinnostuneille.

Liitän jutun blogiini heti lehden ilmestyttyä, mutta sitä odotellessa lisätietoa antaa yhdistyksen pj Pia Ruuskanen, jota voi lähestyä sähköpostitse osoitteessa pia.ruuskanen (at) luukku.com. Samalla voit sitoumuksetta liittyä yhdistyksen postituslistalle. Yhdistykseen ovat tervetulleita kaikki virolaisesta rockista, punkista ja popista kiinnostuneet!

Sunnuntai-iltapäivän askareet vievät nyt tämän tytön mukanaan, mutta tuskinpa tämä ihan viimeiseksi blogituskerrakseni jää…

- Itsekin ViroRockaava Terhi