Tallinna takana, toinen painos edessä
Taas kerran terveiset Tallinnasta – johan edelliskerrasta olikin jo vierähtänyt kuukauden päivät! Takana on kulttuuriviikonloppu, jonka aikana tuli paikallisen ystäväni seurassa tutustuttua paitsi Linnahallin upeaan Fantoom-musikaaliin ja maankuulun pintaliitoklubin yöelämään (Miksi kaikki julkkikset ovat livenä aina lyhyempiä ja kaikin puolin pienempiä kuin lehtien palstoilla?) myös Tallinnan kaoottiseen liikennekulttuuriin, jota olen suominut blogissani aiemminkin. On se silti vaan kumma, että yksisuuntaisten katujen tai muiden vielä omituisempien liikennejärjestelyjen vuoksi tulee kiertää korttelikaupalla täysin väärään suuntaan päästäkseen määränpäähänsä, johon olisi aloituskohdasta ollut suorinta reittiä pitkin matkaa noin 50 metriä…
No, muutama eloonjäämistemppu tuli ainakin opittua. Nyt tiedän, miten tehdään kamikaze-uukkari (sillä eihän kaikkialla ole liikenneympyröitä, joissa voi käydä kääntämässä…) ja miten käytetään vierellä kurvaavan auton matkustajia elävinä ihmiskilpinä omassa nk. naapurin varjossa -käännöksessä. Parkkipaikan etsiminenkin on aivan oma taiteenlajinsa, mutta onneksi neuvova puhelin auttaa ongelmassa kuin ongelmassa.
Sunnuntai-iltani iloksi tarkastin vielä paikallisen kuntokeskuskulttuurinkin. Jalat olivat aamuviiteen jatkuneen juhlinnan jäljiltä pelkkää spagettia, eivätkä latinotanssit meinanneet sujua. Ehkäpä lenkkarit olisi sittenkin pitänyt korvata edellisiltaisilla koroilla – ja johan olisi taas alkanut pelittää!
Viimeisen kuukauden sisällä olenkin nautiskellut oman kirjakulttuurini ohella myös aimo annoksesta virolaista kulttuuria. Edellinen Tallinnan-reissu elokuvaelämyksineen on vielä hyvin muistissa, ja koti-Helsingissä on käyty katsomassa Sofi Oksasen Puhdistus-näytelmä, samoin Andrus Kivirähkin menestyksekkääseen Rehepapp-romaaniin perustuva hulvaton Riihiukko. Georg-elokuva jäi männä viikonloppuna lukuisista yrityksistä huolimatta kuitenkin näkemättä, joten täytynee suunnata sopivan hetken tullen bussilla taas kohti Stadia.
Missatun Georgin riensi ystäväni suosituksesta korvaamaan suomalainen, viroksi tekstitetty Miehen työ. Suomalaisen filmin katsominen Tallinnassa oli toki jännä kokemus, mutta kulttuuriero ei sentään ollut aivan yhtä käsinkosketeltava kuin pari vuotta sitten Saksassa, jossa eksyin paikallisen ystäväni seurassa Kaurismäen Juha-elokuvan näytökseen. Leffan jälkeen kuluikin sitten hetki selitellessä, että emme me suomalaiset kuitenkaan ihan joka päivä syö puuroa puulusikalla, saati nuku lattialla mattoon kietoutuneina…
Loppuun myös kaunis kiitos kaikille tähän mennessä Silminnäkijän hankkineille. Teitä on ollut siinä määrin reilusti, että toinen painos laitettiin tilaukseen eilen! Pienistä painosmääristähän tässä puhutaan, mutta hienoa se on joka tapauksessa! :) Ensimmäinen kirjanesittelykeikkakin on tehty ja markkinointia puuhattu sen verran, ettei toisenkaan painoksen pitäisi jäädä varastontäytteeksi. Uusi painos on tänä digiaikana valmis jo tuota pikaa, joten ei kun tilailemaan. Jouluunkaan ei ole enää aikaa kuin kuukauden päivät…
- Terhi the Tonttu
