by Terhi

Työvelvoitteet ovat pitäneet tämän tytön niin kiireisenä, että edellisestä Viron-reissusta on päässyt vierähtämään jo pelottavat pari kuukautta ynnä rapiat päälle. Asian iskostuttua tajuntaani ja työstressin otettua ylivallan lähtikin lounastauolla hätääkärsivä tekstiviesti lahden toisella puolella majailevalle ystävälleni. Lopputulos: kahden ja puolen viikon päästä tulee laiva ja vie minut pois. Tiedossa on ainakin kiitellyn, Venetsiassakin jo palkitun uuden Sügisball-leffan ihmettelemistä ja epäilemättä myös jonkin sortin musikaalista illanviettoa. Ehkäpä elokuvan myötä myös Mati Untin Sügisball-kirja löytäisi vihdoin tiensä omistukseeni. Käänsin taannoin Tallinnan divarit ja kirjakaupat ylösalaisin sitä esseemateriaalikseni etsiessäni, mutta tuloksetta. Jännitetään siis, olisiko onni näin syssyn tullen paremmin myötä.

Enää ei kuitenkaan tarvitse jännittää mitään viron kielen ja kirjallisuuden opintokokonaisuuteen liittyvää. Lopulta toisista kirjoista kuin Sügisballista kirjoitettu essee on vihdoin saanut arvionsa ja avoimen yliopiston kurssipläjäys täten virallisestikin suoritettu – kurssitoveriani lainaten ”kiitettävällä, osin jopa erinomaisella menestyksellä”. Enää puuttuu vain todistus, jonka hankkiminen sitten aiheuttikin ainakin kyseiselle kurssitoverilleni vähintään yhden ylimääräisen puhelinsoiton verran harmaita hiuksia. Saas nähdä, kuinka käy. Eli piisaa niitä jännitysmomentteja sittenkin.

Tulevalla Tallinnan-matkalla voin ensi lauantaina saapuvien synttäreitteni lisäksi juhlia myös ilmiömäistä menestystäni kirjamaailmassa. Silminnäkijä on nyt virallisesti viety kirjapainoon, ja ylihuomenna kansikuvan taiteillut ystäväni Liisa (joka juhli kanssani mm. Euroviisuissa; kurkkaa vasemmalle puolelleni) kiikuttaa seurassani paikalle myös tarvittavat kuvatiedostot. Sitten vaan oikovedosta odottelemaan ja vot! Päivityksiä on siis tulossa hieman Viroa sivuavistakin aiheista. Ja sanomattakin lienee selvää, että jänskättää ihan tolkuttomasti! :)

Jännittävä ilmiö on myös nuorten tyttösten helmoissa heiluvat iäkkäämmät sedät, joista olen jo aiemmin blogini Pääsküla-osiossa kynäillyt. Sen verran virolaiseksi lienen jo tullut, ettei 10-15 vuoden ikäero enää hetkauta (Onnea muuten Smilersin Henkalle perheenlisäyksen johdosta!!), mutta eilen ostamani Kroonika oli jälleen loistoesimerkki ilmiön räikeimmistä ääripäistä. Toki lehden sivuilla komeilivat tuttuun tapaan Liis & Elmar sekä Urmas & Kätlin, mutta he ovat ikäeronsa suhteen jo yesterday’s news – kaikkeen nimittäin tottuu, ja ovathan he sentään kaiken kaikkiaan varsin tasapainoisen ja toisiaan täydentävän oloisia pariskuntia.

Liikemies Jaan Toots, jonka elämää värittänyttä kolmiodraamaa koko juorulehtiä lukeva Viro (plus minä) on herkeämättä seurannut viimeiset kolme vuotta, on kuitenkin 50-vuotispäivänsä kunniaksi päättänyt palata ex-vaimonsa Kerstin luo, jonka kanssa hän on kaikesta huolimatta ollut koko ajan virallisesti naimisissa. Tämä kerrottiin jo edellisessä numerossa, mutta nyt juhlittiin Jaanin synttäreitä. Seuraavalla aukeamalla puheenvuoron sai nykyinen exä, ikä 26 vee, jolla ei kuulemma vielä ole uutta rakkautta. Muutaman sivun päässä kerrottiin 60-vuotiaasta julkkiskokista ja hänen 25-vuotiaasta vaimostaan. Julkkiskokin puolustukseksi mainittakoon, että hän näytti kuvissa itse asiassa nuoremmalta kuin herra Toots. Juorupalstoilla törmäsin vielä isoisältä näyttävään liikemieheen, jonka punaperuukkinen lapsivaimo oli pukeutunut mustaan nahkaan, rimpsuiseen minihameeseen ja polven yli ulottuviin saapikkaisiin, sekä toiseen liikemieheen, jonka rinnalla poseerasi hänen vaimonsa sijaan hänelle juuri lapsen synnyttänyt rakastajattarensa. Hei kamoon, jo uusimmassa Kroonikassa on riittävä syy opiskella viron kieli, joten nyt kaikki joukolla kursseille! (Ja sitten joku vielä ihmettelee, miksi ostan lehden joka viikko…)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Jännittävää syksyä kaikille toivottelee

- Terhi