Nyt on tiedossa myös (lisää) sivuston otsikossa luvattua viihdettä! Kurkkaa oikeaan sivupalkkiin - siellä on uusi otsikko nimeltä Silminnäkijä.
Jänskättää. Paras lähteä Viroon piiloon. :)
- Terhi, josta paljastuu aina jotakin uutta
PS. Myös Mikä by Terhi? on vihdoin pienen unohduksen jälkeen päivitetty…
Käsileikkauksen jälkeisestä sairaslomasta on yksi viikko takana ja kolme edessä. Koska hetkellisesti yksikätisenä tekemiskirjoni ei ole niin laaja kuin normaalitilassa, olen – sen lisäksi, että olen siirrellyt tavaroita uudessa kodissamme yhdellä kädellä paikasta A paikkaan B – lojunut ihanan upottavalla uudella kulmasohvallamme tahi ihanissa uusissa parvekelaiskanlinnoissamme ja ottanut takaisin sen, mistä remontti- ja muuttokiireissä jäin paitsi. Lyhyesti: olen lukenut ja paljon.
Tietenkään en kelpuuta lukulistalleni ihan mitä vaan. Tällä hetkellä on menossa ihastuttavan hyväntuulinen Friedebert Tuglaksen Väike Illimar, viimeinen Viron kirjallisuuskurssimme esseekirjoista, joka kaiken hässäkän keskellä oli kerran aloitettuna jäänyt epämääräisesti odottamaan parempia aikoja. Totta puhuen en olisi vielä viime maanantaina tähän aikaan uskonut sanovani, että paremmat ajat ovat nyt. Sairastuin silloin nimittäin viime hetken jännitykseen tajutessani, etten poistu sairaalarakennuksesta kuin vasta käsi paketissa. Onneksi minut huumattiin kuitenkin niin tehokkaasti, että leikkauspöydällä vain nuokahtelin mistään tietämätön hymy suupielilläni Smilersia kuunnellen…
Piskuisen Illimarin seikkailujen lisäksi voin erittäin positiivisina lukukokemuksina suositella myös Otso Kantokorven kahta Tallinna-aiheista Sankarimatkailija-opusta, Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa ja Sankarimatkailijan Neuvosto-Tallinna (Like, 2005-2006). Molemmat tarttuivat matkaani kirjakaupasta jo kevään korvalla ja kovasti olisin ollut niitä jo lukemassakin, mutta aika, tuo vihulainen, ei antanut myöten. Siis siunattu jännetupen ahtauma! Sen ansiosta pääsin virtuaalimatkalle Tallinnaan heti leikkausta seuraavana päivänä. Näky oli varmasti koominen, kun silottelin toimivalla kädelläni lakanankokoisen Tallinnan kartan sohvannurkkaan ja seurasin siitä katu kadulta Kantokorven raitiovaunu- ja myöhemmin neuvostoseikkailuja. Vaikken olekaan kirjailijan itsensä tapaan baari-ihmisiä, huomasin ilahduttavan paljon yhteneväisyyksiä siinä, mitä olemme nähneet ja kokeneet. Kirjojen sivuilla vilahteli tuttu paikka toisensa perään – ehkä voin siis jo sanoa tuntevani Tallinnaa?
* Nämä kirjat ovat ehdoton lukukokemus kaikille Tallinna-faneille! *
Paljon kiinnostavaa jäi kuitenkin myös tulevien reissujen ohjelmistoon, joten kirjat todennäköisesti kuluvat käytössä. Yksi Kantokorven kiehtovimmista ehdotuksista oli päivämatka junalla Paldiskiin, josta innostuin välittömästi. Onneksi hyvä ystäväni on kesälomalla ja lupautui oitis kaitsemaan minua käsipuolta Harjumaan maisemiin. Jälkiraportti on epäilemättä tiedossa tännekin.
Myös kaikenlaista muuta on tiedossa, joten pysykää kuulolla. Ja ehkä olettekin jo huomanneet uuden kirjoituksen Pääsküla-osiossa?
- Paldiski tüdruk
