Terveiset Tallinnasta!
Korkeimman tason valtiollinen kielikoe on nyt virallisesti suoritettu, ja tunne on hea ja tuju on mega, kuten Smilerskin koetta edeltävänä yönä lopulta kello 1.15 Parlamentin lavalle päästyään totesi. Ilmeisesti ilmassa oli paljon positiivista energiaa, sillä heräsin itselläni puoli tuntia ennen herätyskelloa (mitä ei tapahdu koskaan - varsinkaan silloin, kun olen nukkunut vain neljä ja puoli tuntia), enkä alkanut haukotella kuin vasta puoli vuorokautta myöhemmin paluumatkalla Nordlandian airseats-osastolla. Seuraavana päivänä jouduinkin sitten unipöhnässäni aivan vääriin raitiovaunuihin ja vaakasuoraan räntäsateeseen, josta armas Atteni minut lopulta pikku Fiestallamme uhrautuvaisesti pelasti. Kiitos hänelle siitä.

* Kas näin vietetään iltaa/yötä ennen tärkeitä koitoksia! (Totuuden nimissä myönnettäköön, että kerta oli ensimmäinen.) *
Keikka- ja koetunnelmien lisäksi männä viikonloppuun kuului laajamittainen shoppamistuur Viru-keskuksen Seppälän pikkupyykkiosastolla, kiitos taloyhtiömme pesutupaan keskiviikon ja torstain välisinä tunteina iskeneiden varkaiden, joiden matkaan lähti pyykkinarulta noin puolet siellä poikkeuksellisesti kuivumassa olleista vaatteistamme. On se kumma, että pitkäkyntiset löytävät paikalle sen ainoan kerran, kun oma pyykkikoneemme on rikki ja kämppä remontin vuoksi sellaisessa kaaoksessa, etteivät pyykit enää mahdu sekaan kuivumaan. Ja sekin on kumma, miten ventovieraiden hikiset kalsarit ja pinttyneet keittiöpyyhkeet vetävät puoleensa lukitussa tilassa, johon on pääsy vain kahden portaan asukkailla. Siinä ei paljon järki päätä pakota. Toivoa saattaa, etten kohtaa ulkosalla ketään, joka minun paidassani ja mieheni housuissa tutunnäköiset pikkarit vyötärönauhan alta vilkkuen ravistelee mummu-vainaan kirppikseltä haalimia punaraidallisia pyyhkeitä. Pitänee pyytää iskältä varmuuden vuoksi lainaksi se haljennut kirveenvarsi, jolla hän noin vuosikymmen sitten uhkasi hätistellä sopimattomat vävyehdokkaat pakosalle.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :)




