AUTOMIES

Talven kovat kelit jatkuvat. Välillä pakkastaa, sataa lunta ja liukastaa. Tästä kaikesta seuraa vaikeat keliolosuhteet.

Tässä päivänä muutamana moottoritiellä ohitti 80-luvun bemari. Ratissa työskenteli todella ansiokkaasti  nuorehko mieshenkilö. Palaaminen takaisin omalle kaistalle tapahtui ehkä hieman nykäisten, jolloin bemarimme perä lähti lievään sivuluisuun. Aloin vaistomaisesti hiljentää vauhtia ja aloin myös laskea sekunteja, joka luisu kesti -1, 2, 3, 4, 5. Viisi sekuntia tuo luisu kesti jolloin kuski sai oikaistua autonsa ja matka jatkui turvallisesti.

Siinä tuli mieleen, että moottoritiellä henkilöautossa on 5 sekuntia odotettavissa oleva elin aika, mikäli auto alkaa vatkata ja tentterehtää pysty, pituus ja sivuttais akselinsa ympäri. Tuona aikana 100 km/h ajava auto ehtii kulkea n. 150 metriä ja tuossa ajassa ehtii tapahtua tosi paljon. Siinä tulee melko nopeasti eläkeikä täyteen, mikäli huonosti käy.

Toisen maailmansodan aikana etulinjassa tähystävällä tulenjohtajalla oli keskimääräinen elinikä odote muistaakseni n. 3 vuorokautta. Nykyisillä liikenne virroilla se on moottoritiellä noin paljon lyhyempi. Puhumattakaan tavallisesta kaksikaista tiestä.

Ajetaan maltillisesti liikenteessä. Ei ajeta ainakaan tappituntumalla pöllyävän lumipilven sisällä, sillä eihän voi tietää mitä edessä on. Siellä voi olla yllättäen hyvinkin kova vastus.

Talven kelit ovat vihdoin ja viimein saapuneet tänne pohjolaan. Tuiskuaa lunta ja on pakkasta. Siinäpä sitä on keliä kerrakseen. Näkyvyys on huono ja ikkunat jäätyy. Lisäksi tienpinta on jäässä. Siinä sitä on ajokokemusta kerrakseen, varsinkin uusille kuskeille. Näkyy se tekevän joskus tenän myös vanhemmillekkin parroille.

Kohta alkaa joululiikenne. Kuka on menossa maalle, kuka kaupunkiin päin. Jokaisen on tavallaan päästävä jonnekkin tavallisista ympyröistä pois. Se on tavallaan joulun perinne. Hyvä niin. Jokaiselle on pieni lomanen tarpeen näin talven keskellä.

Mutta kun lähdette matkalle autolla, niin on tankattava tankki täyteen menovettä. Pissapoikaan on laitettava -20 astetta kestävää tuulilasinpesunestettä. On tarkistettava jäähdytinnesteen määrä ja pakkasen kestävyys. Tietenkin on katsottava moottoriöljyn määrä ja tarpeen tullen sitä on lisättävä. On tarkistettava renkaiden ilmanpaineet ja myös vararenkaasta. Ajovalopolttimoista ei kait tarvitse puhua mitään? Vai miten on?

Kotiympäristössä nämä toimenpiteet ovat helppo suorittaa. Tienpäällä tuulessa ja tuiskussa ja kovan liikenteen seassa näistä huoltotoimenpiteistä on leikki kaukana ja hengenlähtö lähellä.

Turvallista joulumatkaa kaikille teille!

Viikko sitten maisema oli jo jouluinen. Puissa ja maassa oli lunta. Luonto oli valkea. Päivät olivat valosammat kuin nyt.

Nyt ovat lumet poissa ja keli on loskaisaa. Pimeän aikana on tummiin pukeutunutta jalankulkijaa suorastaan mahdoton huomata ratin takaa, mikäli hänellä ei ole heijastinta.

Tänä aamuna erään tumiin pukeutuneen ja ilman heijastinta kävelleen naisen pelasti kädessä killuva tupakan natsa, muuta ei hänestä näkynyt. Tupakka kerrankin pelasti hengen. Yleensä se tappaa ennen aikojaan, mutta nyt ei. Laittakaapa arvoisat jalankulkijat haeijastimet heilumaan.

Toinen erikoinen piirre on autot, joista on palanut kummatkin ajovalopolttimot. Edestäpäin näkyy vain parkkivalot, jos ne ovat kunnossa. Muuten ei näy mitään. Tarkastakaapa autollakulkijat ajovalot aina ajoon lähtiessänne, se on vähin mitä kassakulkijan turvallisuuden eteen voi tehdä.

Turvallisia ajokilometrejä!

Tämä aamu on yllättänyt monen autolla matkaavan. Tiellä on paikkapaikoin mustaa jäätä ja se tulee yllättäen. Jarruttaissa vain renkaat suhisee ja vauhti kiihtyy. Ollaan tänään varovaisia liikenteessä.

Tuota minä en lakkaa ihmettelemästä, että ruuhkaliikenteessä rynnitään ja kiilataan niin paljon. Eikä se ole ainoastaan meidän miesten ominaisuus -kylläne naisetkin osaavat rynnistää ja kiilata.

Pari iltaa sitten eräs neitokainen meinasi työntää minut metsän puolelle ravakan kaistan vaihdon seurauksena. Mikäli en ehtinyt jarruttaa salaman nopeasti ja väistää, niin en tätä ilmeisesti olisi kirjoittamassa. Väliimme ei jäänyt juuri sanomalehteä enemmän tilaa.

Minnekkähän ihmisillä on kiire. Töihin vai opiskelemaan; harrastuksiin vaiko hakemaan lapsia päivähoidosta. Mutta kyllä on monella kiivas ja agressiivinen ajotapa. Eikä rynnimisellä valttämättä voita aikaa.

Nyt kun talven kelit saapuu, niin on erikoisen tärkeää ennakoiva ja jouheva ajotapa. Rauhallinen liikenne käyttäytyminen tarttuu myös kanssamatkaajiin. Kaikilla on silloin hyvä ja kohtelias mielenlaatu -toivotaan ainakin niin.

Siis, rauhallisia liikeitä liikenteeseen!

Tänä aamuna on taas kerran Kuopion ohittavalla moottoritiellä rytissyt ketjukolari. On ylipäätänsä pieni ihme, ettei rytise useammin. On kyllä joskus meno niin villiä kuin lännessä aikoinaan.

Moottoritiellä ajetaan tappituntumalla tuhatta ja sataa. Ohitellaan ennen poistumis ramppia ja kun on päästy ohi, niin puskureita ja liikenteen jakajaa hipoen pois moottoritieltä, niin että sora pölähtää.

Sitten vielä näyttää oleva enemmän sääntö kuin poikkeus, että kun edessä on pienempi auto, niin ohi on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Vaikka tämä pienmpi auto ajaa nopusrajoitusten sallimaa nopeutta, eikä siis köröttele missään nimessä alinopeutta.

Mutta kun pienempi auto on ikään kuin punainen vaate, niin taistelu henki viriää oitis. Minkäpäs sille teet. On vain laitettava kädet ristiin, kun pääsee ehjänä perille. Ei siinä voi muuta enää tehä. Kaikki voitava on tehty!

Muuten, jos saisi automaattisen nopeuden valvonta-kameratutkan pienempään autoon, vaikkapa auton käyttömaksua vastaan, niin olisi valtion rahahuolet pian pois -ja kävelymiehiä tien varret täynnä.

Muistetaampa olla tien päällä hötkyilemätä ja jätetään riittävät turvavälit.

Kevät on jo pitkällä. Lämpötilat alkavat asettua plussan puolelle. Siitä huolimatta monessa autossa kahisee vielä nastat alla. Nyt on jo kesärenkaiden aika. Lopultakin. Enää ei ole tälle keväälle odotettavissa lumikelejä, kuin ehkä tilapäisesti, jos silloinkaan. Lumet ovat ensi syksyn asioita.

Tuommonen asia on myös kiinittänyt huomiota kuin pöly. Moni autoilija ajaa tien reunassa joko muita ärsyttääksen tai ajattelemattomuuttaan ja nostaa valtavan pölypilven. Pöly tunkeutuu perässä ajavien ilmastoinnin kautta matkustamoon ja sitä kautta hengitysilmaan.

Runsaita ja puhdistavia vesisateita odotellessa ajatellaan myös perässä ajavia.

Siitä on jo pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin tänne. On tässä ollut muuta tohinaa, etten ole ehtinyt perehtyä autoilu asioihin, vaikka aihetta olisi.

Tuossa olen kiinnittänyt huomiota semmoseen seikkaan, kun nykyisin tuulilasi ei meinaa kestää, ei sitten millään. Vähän väliä napsahtaa tuulilasiin kivi ja tekee särön. Alkuviikosta tuli isompi kivi, joka teki syvän lommon että iskemän kohdalta aivankuin olisi sujahtanut ikkuna sisään päin. Hyvä että kivi ei tullut läpi. Oli se melkomoinen pamahus. Hyvä että en ajanut ojaan.

Mikähän näihin kiveniskemiin lienee syynä? Arvaanpa tuossa, enkä liene kovinkaan väärässä. Ennen särki tuulilasin vastaan tulijan renkaista singonnut kivi, nyt edellä ajavan. Eroopan Unioni poisti kaikessa viisaudessaan roiskeläppä pakon. Nyt ollaan kaikki autoilijat niin eurooppalaisia että. Ei enää kenenkään autossa ole roiskeläppiä, joka estäsi sinkoilevia kiviä.

Mutta onhan perässätulevalla sentään tuulilasi, joka on mainio kiven toppari.

Joulun menoliikenne on juuri alkamassa. Kelit ovat olleet viimeaikoina melko vaihtelevat. Päätiet ovat sulat, mutta sivuteillä on lipsakka keli. Väliin pakastaa, väliin sataa vettä. On siinä tien päällä taiteilemista kerrakseen.

Matkalle lähtiessä on syytä laittaa pissapoika täyteen -20 asteen pesunestettä. Takakonttiin pesunestettä varakannu mukaan. Polttoaine tankki on syytä pitää täynnä, sillä Suomi on pitkä maa ja huoltoasemia yllättävän harvassa, silloin kun niitä kipeimmin tarvitsisi.

Tienpäällä on syytä olla maltti matkassa. Kiireellä ei saavuta ajallista eikä muutakaan säästöä. Turhaan vain hatunalus hikoaa. Tuossapa sananlasku matkaan lähteville: -Aja hitaasti, olet ennemmin perillä.

Turvallista joululiikennettä ja verkkaisia liikkeitä ratin taakse!

Nyt on vuoden pimein aika. Vettä sataa lähes joka päivä. Kaikki valo imeytyy pimeällä märkään asfalttiin, mikä haittaa näkemistä ja näkymistä. Siihen kun vielä lisätää katuvalojen heijastukset, niin jopa on oltava kaupunkiliikenteessä tarkkana kuin porkkana.

Ihmetystä aiheuttaa valottomat polkupyörät ja mopot. Ei minkään valtakunnan tuikkua eteen eikä taakse näy hurjaa vauhtia kiitävistä polkupyöristä. Pyörämihet ja naiset ajavat hurjaa vauhtia mistään piittaamatta ja sivuilleen vilkuilematta suojatietä pitkin risteyksen yli. Ne ajaa päälle kymästi, eivätkä varmasti hipase jarruja risteystä lähestyessään. Puuttuukohan näiltä maantiekiitäjiltä kokonaan itsesuojeluvaisto?

Sama tyyli on mopoilijoilla. Huippuunsa trimmatut mopot vain hujahtelevat kuin tyhjästä, ilman minkäälaista valolaitetta. Yritäppä siinä sitten ratin takana huomata muut liikkujat ja estää kolareita. 

Eipä sen puoleen, että olisiko jalankulkijoilla heijastimia, -heijastin puuttuu melkein pääsääntöisesti. Ainoastaan pienimmillä koululaisilla heijastimet heiluu, mikä on sentään positiivinen asia.

Ennen vanhaan oli jokaisessa pyörässä edes pinnaheijastimet, jotka autonvaloissa näkyivät hyvin. Hommatkaa edes semmoiset polkupyöriinne ja mopoihinne, niin näytte edes sivulle paremmin.

Siitä on kohta pari kuukautta, kun viimeksi kirjoitin tänne. Sateinen oli kesä ja sekin on kohta peruuttamattomasti takanapäin. Mutta kesä on aina kesä. Näillä leveysasteilla nauttii jopa kesäisestä sateesta.

Tänä kesänä tienpäällä kiinnitti huomion eräs oleellinen seikka. Asuntovaunut puuttuivat liikenteestä lähes tyystin. Eipä sen puoleen, että olisin näitä “tientukkoja” kaivannut, mutta kuitenkin. Loma liikenteestä puuttui jotakin perin tuttua ja turvallista.

Kallis pensa on karsinut näitä kohteliaita reissumies veteraaneja liikenteestä. On perin harmillista, mikäli yksi matkailun ryhmä katoaa kokonaan suomalaiselta tieverkolta. Heitä on tottunut näkemään jo puolen vuosisadan ajan. He ovat kansoittaneet leirintä alueet. He ovat panneet liike elämän rattaisiin vauhtia omalta osaltaan.

Kehitys kehittyy, maailma muuttuu ja me muutumme mukana. Asuntovaunu ihmiset keksivät muita matkailumuotoja jos ei muuten, niin bisnesmiesten avustuksella. Ja taas raha pyörii ja käy pyydykseen.