Uusissa autoissa ilmeneviin häiriöihin olen joskus kuullut korjauskeinona käytetyn akun + navan irrotusta akusta. Tämän oletetaan tyhjentävän tietokoneesta tutun välimuistin ja samalla oletetaan myös käyntihäiriön poistuvan.

Joskus tämä konsti tepsii, mutta yleensä se ei tepsi. Tästä toimenpiteestä seuraa se, että menetetään myös tietokoneelle jäävä vikalista. Tämän jälkeen ei enää saada käyntihäiriön syytä selville edes korjaamon testerilläkään.

Kun uudemmissa autoissa ilmenee häiriöitä niin niitä on turhaa ruveta ominpäin korjailemaan. On otettava ensitöikseen yhtetys asiansa osaavaan korjaamoon ja kysyttävä sieltä neuvoa, mitä saa tehdä ja mitä ei. Saako auton hinata vai onko se vietävä pajalle peräti lavetilla. Lavetti kyyti lienee ohjauksen tehostimella varustetuille autoille ainoa oikea kuljetustapa.

Hyvä konsti on tallentaa känykkään korjaamon, hinausliikkeen ja taksin puhelinnumerot. Pimeällä ja vaikka päivänvalossakin ja vilkasliikenteisellä tiellä on muuten orpo olo, kun auto sammuu. Ei edes erämaassa ole ihminen niin yksin ja eristyksissä, kuin moottoritien poskessa huurtuvassa autossa.

Vielä yksi oleellinen seikka. Koska hinaus on kallista, kannattaa pitää autoplveluvakuutus kunnossa. Se sisältyy yleensä kaikkiin kaskotyyppeihin.

Tässäkin on vielä huomioitava yksi mutta! Autopaveluvakuutus ei korvaa yli 10 vuotta vanhan auton kuljetusta. Lienenkö oikeassa? Voit antaa oikeaa tietoa vaikkapa kommentoinnin kautta. 

Itselläni oli aamulla ovet jäätyneet kiinni. Onneksi sisätilalämmitin sulasi apumiehen oven ja pääsin sitä kautta avaamaan kuskinpuoleisen oven.

Eräs kanssakulkija pähkäili etulokasuojaan jäätyneen sohjolumen kanssa, kun etupyörät eivät meinanneet sopia pyörimään eikä kääntyilemään sijoillaan. Jollakin ryysti maata lokasuojaan jäätynyt sohjolumi. Kolmannen lukot olivat umpijäässä.

Tänä talvena on ollut tavallaan talviautoilun kertausharjoitukset. Jokainen on tahollaan joutunut pähkäilemään, mitä olisi tehtävä tänään, että olisi helpompi tulevana aamuna liikkeelle lähtö. Toivottavasti tämän talven opetukset muistettaisiin vielä ensi talvenakin.

On sitten vielä eräs autoilija tyyppi, joka parkkeeraa vinottain kahden paikan päälle. Ajappa siinä sitten omalle paikalle, vaikka parkkipaikka olisi kuinka kalliisti maksettu ja vielä läpivuoden.

Vielä pännii parkkipaikoissa eräs oleelinen asia. On ihmisiä, jotka seisottaa omalla paikallaan liikennekelvotomia autojaan, jotka töröttävät lumen alla syksystä kevääseen. Sitten heillä on joko sukulaisten tai tuttavien autoja käytössään, jonka he parkkeeraavat kylmästi vieraspaikoille. Näin tulee käytettyä vähät vieraspaikat asukaspysäköintiin. Vieraat joutuvat sitten pysäköimään jopa kilometrin päähän kaduna varteen, kun muuta paikkaa ei ole.

Kuka kertoisi, mikä tepsisi tehokkaasti näihin parkkipaikan valtiaisiin ja talventörröttäjiin?

Autot ainakin on ollut kovilla. Yllättävää on, että uudet ja hintaluokassa arvokkaimmat autot näyttää hyytyvän tien poskeen. Vanhemmat ja hintaluokassa halvimmat näyttävät porskuttelevan kelissä kuin kelissä.

Näin vuoden alussa on kiitoksen sana paikallaan. Täällä Automiehessä on ollut kävijöitä jo reilusti yli 2 miljoonaa. Kiitos kaikille kävijöille luottamuksesta!

Kommentoinnin kautta on tullut asiallista asiaa. Kommentit ovat edelleen tervetulleita! Myös vastauksia vikatiedusteluihin myös toivotaan.

Hyvää alkanutta vuotta 2010 kaikille teille!

Täällä meilläkin kannattaa kännykkään tallentaa hinausliikkeen ja taksin numerot. Ne ovat kultaakin kalliimmat jos kulkupeli hyytyy vaikkapa vikasliikenteiselle moottoritielle. Missään ei muuten ihminen ole niin yksin ja keskellä erämaata kuin moottoritien poskeen hyytyneessä autossa. Siellä tulee muuten äkkiä holotna, ellei apua ole kohtuullisessa ajassa saatavilla.

Kännykkä on syytä pitää täydessä latauksessa. Eihän tyhjällä akulla saa mitään apua, vaikka taskussa olisi minkälainen kommunikaattori tahansa.

Lämpimiä kelejä ja kesää odotellessa laitetaan lämmintä päälle ja mukaan matkalle. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!

Tässä päivänä muutamana moottoritiellä ohitti 80-luvun bemari. Ratissa työskenteli todella ansiokkaasti  nuorehko mieshenkilö. Palaaminen takaisin omalle kaistalle tapahtui ehkä hieman nykäisten, jolloin bemarimme perä lähti lievään sivuluisuun. Aloin vaistomaisesti hiljentää vauhtia ja aloin myös laskea sekunteja, joka luisu kesti -1, 2, 3, 4, 5. Viisi sekuntia tuo luisu kesti jolloin kuski sai oikaistua autonsa ja matka jatkui turvallisesti.

Siinä tuli mieleen, että moottoritiellä henkilöautossa on 5 sekuntia odotettavissa oleva elin aika, mikäli auto alkaa vatkata ja tentterehtää pysty, pituus ja sivuttais akselinsa ympäri. Tuona aikana 100 km/h ajava auto ehtii kulkea n. 150 metriä ja tuossa ajassa ehtii tapahtua tosi paljon. Siinä tulee melko nopeasti eläkeikä täyteen, mikäli huonosti käy.

Toisen maailmansodan aikana etulinjassa tähystävällä tulenjohtajalla oli keskimääräinen elinikä odote muistaakseni n. 3 vuorokautta. Nykyisillä liikenne virroilla se on moottoritiellä noin paljon lyhyempi. Puhumattakaan tavallisesta kaksikaista tiestä.

Ajetaan maltillisesti liikenteessä. Ei ajeta ainakaan tappituntumalla pöllyävän lumipilven sisällä, sillä eihän voi tietää mitä edessä on. Siellä voi olla yllättäen hyvinkin kova vastus.

Kohta alkaa joululiikenne. Kuka on menossa maalle, kuka kaupunkiin päin. Jokaisen on tavallaan päästävä jonnekkin tavallisista ympyröistä pois. Se on tavallaan joulun perinne. Hyvä niin. Jokaiselle on pieni lomanen tarpeen näin talven keskellä.

Mutta kun lähdette matkalle autolla, niin on tankattava tankki täyteen menovettä. Pissapoikaan on laitettava -20 astetta kestävää tuulilasinpesunestettä. On tarkistettava jäähdytinnesteen määrä ja pakkasen kestävyys. Tietenkin on katsottava moottoriöljyn määrä ja tarpeen tullen sitä on lisättävä. On tarkistettava renkaiden ilmanpaineet ja myös vararenkaasta. Ajovalopolttimoista ei kait tarvitse puhua mitään? Vai miten on?

Kotiympäristössä nämä toimenpiteet ovat helppo suorittaa. Tienpäällä tuulessa ja tuiskussa ja kovan liikenteen seassa näistä huoltotoimenpiteistä on leikki kaukana ja hengenlähtö lähellä.

Turvallista joulumatkaa kaikille teille!

Tuossa on taannoin kommentoitu asiallisesta asiasta, nimittäin yhdyssanoista. Olen syyllistynyt ydyssana rääkkäykseen ja pätkinyt omavaltaisesti pitkiä sanahirviöitä yksittäisiksi sanoiksi. Mielestäni pitkät yhdyssanat on hankalaa lukea näytöltä, eri asia on paperille painetun sanana kohdalla.

Samoin on tullut palautetta kirjoitusvirheistä. Niitä sattuu, kun leikkaa ja liittää sanoja muka parempaan järjestykseen. Siinä silmä tavallaan turtuu omaan tekstiin, eikä itse huomaa selvääkään virhettä kirjoituksen joukosta.

Onhan sitä tietenkin vaikka hieman lukihäiriönkin vikaa. Sen tietenkin päättää ulkopuoliset, en minä. Tuossa en malta olla kertomatta leipurisisaruksista, joilla oli selvä lukihäiriö, ainakin ympäristön mielestä.

Eräänä aamuna vastapäisen talon asukas ihmetteli, kun ohikulkijat pysähtyivät leipomon ulkopuolella olevan mainoskyltin luo ja puhkesivat kaikki raikuvaan nauruun. Asukkaan kiinnostus heräsi ja hän meni katsomaan kylttiä, että mikä siinä niin hauskaa mahtoikaan olla. Kyltissä luki mainosteksti: -Tuoretta pullaa saatana!

Nyt ovat lumet poissa ja keli on loskaisaa. Pimeän aikana on tummiin pukeutunutta jalankulkijaa suorastaan mahdoton huomata ratin takaa, mikäli hänellä ei ole heijastinta.

Tänä aamuna erään tumiin pukeutuneen ja ilman heijastinta kävelleen naisen pelasti kädessä killuva tupakan natsa, muuta ei hänestä näkynyt. Tupakka kerrankin pelasti hengen. Yleensä se tappaa ennen aikojaan, mutta nyt ei. Laittakaapa arvoisat jalankulkijat haeijastimet heilumaan.

Toinen erikoinen piirre on autot, joista on palanut kummatkin ajovalopolttimot. Edestäpäin näkyy vain parkkivalot, jos ne ovat kunnossa. Muuten ei näy mitään. Tarkastakaapa autollakulkijat ajovalot aina ajoon lähtiessänne, se on vähin mitä kassakulkijan turvallisuuden eteen voi tehdä.

Turvallisia ajokilometrejä!

Tuota minä en lakkaa ihmettelemästä, että ruuhkaliikenteessä rynnitään ja kiilataan niin paljon. Eikä se ole ainoastaan meidän miesten ominaisuus -kylläne naisetkin osaavat rynnistää ja kiilata.

Pari iltaa sitten eräs neitokainen meinasi työntää minut metsän puolelle ravakan kaistan vaihdon seurauksena. Mikäli en ehtinyt jarruttaa salaman nopeasti ja väistää, niin en tätä ilmeisesti olisi kirjoittamassa. Väliimme ei jäänyt juuri sanomalehteä enemmän tilaa.

Minnekkähän ihmisillä on kiire. Töihin vai opiskelemaan; harrastuksiin vaiko hakemaan lapsia päivähoidosta. Mutta kyllä on monella kiivas ja agressiivinen ajotapa. Eikä rynnimisellä valttämättä voita aikaa.

Nyt kun talven kelit saapuu, niin on erikoisen tärkeää ennakoiva ja jouheva ajotapa. Rauhallinen liikenne käyttäytyminen tarttuu myös kanssamatkaajiin. Kaikilla on silloin hyvä ja kohtelias mielenlaatu -toivotaan ainakin niin.

Siis, rauhallisia liikeitä liikenteeseen!