Maanantaina, Tammikuun 25. 2010
Vuosi on alkanut pakkasten merkeissä. Tuntuu kuin kasvihuoneilmiöstä ei olisi tietoakaan. Ainakin vieraat ötökät kuolee tämmösessä pakkasessa. Toivottavasti myös hirvikärpäset.
Autot ainakin on ollut kovilla. Yllättävää on, että uudet ja hintaluokassa arvokkaimmat autot näyttää hyytyvän tien poskeen. Vanhemmat ja hintaluokassa halvimmat näyttävät porskuttelevan kelissä kuin kelissä.
Näin vuoden alussa on kiitoksen sana paikallaan. Täällä Automiehessä on ollut kävijöitä jo reilusti yli 2 miljoonaa. Kiitos kaikille kävijöille luottamuksesta!
Kommentoinnin kautta on tullut asiallista asiaa. Kommentit ovat edelleen tervetulleita! Myös vastauksia vikatiedusteluihin myös toivotaan.
Hyvää alkanutta vuotta 2010 kaikille teille!
Torstaina, Tammikuun 7. 2010
Pakkaskausi on tullut näköjään pysyväksi säätilaksi tänne pohjoisille leveysasteille. Näyttääpä se ravistelevan jo Keski-Euroopan maitakin. Siellä on vitsit vähissä, kun asunnot eivät ole varustettu lämmityksellä, eikä ihmiset muulla kuin hortseilla. Autoissa ei näytä olevan kuin kesärenkaat ja aurauskalustokin on mitä sattuu.
Täällä meilläkin kannattaa kännykkään tallentaa hinausliikkeen ja taksin numerot. Ne ovat kultaakin kalliimmat jos kulkupeli hyytyy vaikkapa vikasliikenteiselle moottoritielle. Missään ei muuten ihminen ole niin yksin ja keskellä erämaata kuin moottoritien poskeen hyytyneessä autossa. Siellä tulee muuten äkkiä holotna, ellei apua ole kohtuullisessa ajassa saatavilla.
Kännykkä on syytä pitää täydessä latauksessa. Eihän tyhjällä akulla saa mitään apua, vaikka taskussa olisi minkälainen kommunikaattori tahansa.
Lämpimiä kelejä ja kesää odotellessa laitetaan lämmintä päälle ja mukaan matkalle. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!
Tiistaina, Tammikuun 5. 2010
Talven kovat kelit jatkuvat. Välillä pakkastaa, sataa lunta ja liukastaa. Tästä kaikesta seuraa vaikeat keliolosuhteet.
Tässä päivänä muutamana moottoritiellä ohitti 80-luvun bemari. Ratissa työskenteli todella ansiokkaasti nuorehko mieshenkilö. Palaaminen takaisin omalle kaistalle tapahtui ehkä hieman nykäisten, jolloin bemarimme perä lähti lievään sivuluisuun. Aloin vaistomaisesti hiljentää vauhtia ja aloin myös laskea sekunteja, joka luisu kesti -1, 2, 3, 4, 5. Viisi sekuntia tuo luisu kesti jolloin kuski sai oikaistua autonsa ja matka jatkui turvallisesti.
Siinä tuli mieleen, että moottoritiellä henkilöautossa on 5 sekuntia odotettavissa oleva elin aika, mikäli auto alkaa vatkata ja tentterehtää pysty, pituus ja sivuttais akselinsa ympäri. Tuona aikana 100 km/h ajava auto ehtii kulkea n. 150 metriä ja tuossa ajassa ehtii tapahtua tosi paljon. Siinä tulee melko nopeasti eläkeikä täyteen, mikäli huonosti käy.
Toisen maailmansodan aikana etulinjassa tähystävällä tulenjohtajalla oli keskimääräinen elinikä odote muistaakseni n. 3 vuorokautta. Nykyisillä liikenne virroilla se on moottoritiellä noin paljon lyhyempi. Puhumattakaan tavallisesta kaksikaista tiestä.
Ajetaan maltillisesti liikenteessä. Ei ajeta ainakaan tappituntumalla pöllyävän lumipilven sisällä, sillä eihän voi tietää mitä edessä on. Siellä voi olla yllättäen hyvinkin kova vastus.