Vuosi kallistuu kohti loppuaan.
Taas on kohtapuoliin yksi vuosi takanapäin. Paljon on maailmassa tapahtunut asioita, niin hyviä kuin pahoja. Mutta maailma menee eteenpäin joka tapauksessa, eikä menneeseen kannata haikailla. Joku viisas on sanonut aikoinaan: -Mikäli kehitys ei mene eteen päin, niin se ei suinkaan pysy paikallaan, vaan kehitys menee hurjaa vauhtia takse päin. Eikä kehitystä tule pelätä, kuten ei kuolemaakaan. Nimittäin, kuolemaakin saa pelätä syntymästään saakka, mikäli sitä asioikseen alkaa pelätä.
Tuossa on taannoin kommentoitu asiallisesta asiasta, nimittäin yhdyssanoista. Olen syyllistynyt ydyssana rääkkäykseen ja pätkinyt omavaltaisesti pitkiä sanahirviöitä yksittäisiksi sanoiksi. Mielestäni pitkät yhdyssanat on hankalaa lukea näytöltä, eri asia on paperille painetun sanana kohdalla.
Samoin on tullut palautetta kirjoitusvirheistä. Niitä sattuu, kun leikkaa ja liittää sanoja muka parempaan järjestykseen. Siinä silmä tavallaan turtuu omaan tekstiin, eikä itse huomaa selvääkään virhettä kirjoituksen joukosta.
Onhan sitä tietenkin vaikka hieman lukihäiriönkin vikaa. Sen tietenkin päättää ulkopuoliset, en minä. Tuossa en malta olla kertomatta leipurisisaruksista, joilla oli selvä lukihäiriö, ainakin ympäristön mielestä.
Eräänä aamuna vastapäisen talon asukas ihmetteli, kun ohikulkijat pysähtyivät leipomon ulkopuolella olevan mainoskyltin luo ja puhkesivat kaikki raikuvaan nauruun. Asukkaan kiinnostus heräsi ja hän meni katsomaan kylttiä, että mikä siinä niin hauskaa mahtoikaan olla. Kyltissä luki mainosteksti: -Tuoretta pullaa saatana!