Keskiviikkona, Heinäkuun 29. 2009

Kesän labyrintit ovat takanapäin.

Kesäiset automatkat ovat nyt pääosin takana päin. Tuli käytyä vieraissa kaupungeissa. Joissakin olin käynyt ehkä parikymmentä vuotta sitten. Liikennejärjestelyt olivat muuttuneet radikaalisti.

Kaupunkien keskustoista on pyritty tekemään autottomia, mikä hankaloittaa etenkin turistin liikennöimistä. On vaikka minkälaista kävelykatua, koroketta, kavennusta ja yksisuuntaista katua.

Onko sitten monenkaan kaupungin keskusta kehittämis hankkeilla mitään merkitystä. Turistit ainakaan eivät jaksa pukseerautua erilaisissa labyrinteissa, jipoissa ja ansoissa, mitä autolla liikkujille on järjestetty.

Tämä ei ole ainoastaa yhden kaupungin ongelma. Se on järkejään kaikkien kaupunkien keskustoissa silmiin pistävä trendi. Kävin kuudessa eri kaupungissa ja kaikki olivat yhtä tukkoisia. Turistin näkökulmasta jopa vaarallisia. Ennen näissä kaupungeissa liikenne soljui jouhevaan tahtiin.

Onko niin, että on paljon kouluja käyneitä liikenne suunnittelijoita, jotka on päästetty mellastamaan suunnittelu pöydän ääreen vapaasti. Aikoinaan eräällä isäntämiehellä oli kaikenlaiset työkalut ja vimpaimet. Kun hän alkoi rakentaa jotakin, oli hänen käytettävä kaikkia työkaluja, kun ne kerran oli tullut osteuksi. Siksipä isäntämiehen vaatimattomatkin tekeleet vaativat viikkojen työn. Onko nykyisessä liikenne suunnittelussa kyseessä sama ilmiö?

Eikö ne autoilevien turistien tuomat eurot ole sittenkään kauppiaille tarpeellisia? Kysyn vaan!