Tammikuu kulkee vääjäämättä kohti loppuaan.
Siitä on jo pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin tänne. On tässä ollut muuta tohinaa, etten ole ehtinyt perehtyä autoilu asioihin, vaikka aihetta olisi.
Tuossa olen kiinnittänyt huomiota semmoseen seikkaan, kun nykyisin tuulilasi ei meinaa kestää, ei sitten millään. Vähän väliä napsahtaa tuulilasiin kivi ja tekee särön. Alkuviikosta tuli isompi kivi, joka teki syvän lommon että iskemän kohdalta aivankuin olisi sujahtanut ikkuna sisään päin. Hyvä että kivi ei tullut läpi. Oli se melkomoinen pamahus. Hyvä että en ajanut ojaan.
Mikähän näihin kiveniskemiin lienee syynä? Arvaanpa tuossa, enkä liene kovinkaan väärässä. Ennen särki tuulilasin vastaan tulijan renkaista singonnut kivi, nyt edellä ajavan. Eroopan Unioni poisti kaikessa viisaudessaan roiskeläppä pakon. Nyt ollaan kaikki autoilijat niin eurooppalaisia että. Ei enää kenenkään autossa ole roiskeläppiä, joka estäsi sinkoilevia kiviä.
Mutta onhan perässätulevalla sentään tuulilasi, joka on mainio kiven toppari.