Syksyn tuulet niin vinhasti vinkuu …
Syksyn sateet ja pimeys on taas riesanamme. Tienpäällä lentää rapa ja on pimeää. Näkyvyys on huono, ainakin pimeällä ajettaessa.
Tuossa on kiinnittänyt huomiota semmonen kummallinen seikka. Kiireellinen kuski ajaa ohi, mutta palaa eteen muutaman auton mitan päähä ja jää siihen roiskuttamaan rapaa. Kun siihen eteen on päästy, niin kiire loppuu siihen ja körötellään sitten siinä tientukkona niin kuin ei mitään olisi tapahtumassa.
Toinen silmiin pistävä piirre moottoritie liikenteessä on koukkaajat. Rajusti tempastaan ohituskaistalle ja taas takaisin omalle kaistalle. Se muuten kostautuu liukkaalla tienpinnalla. Siinä ei auta luistonestot eikä apeeässät eikä muut hienot tekniikat.
Keskipakovoima on tienpäällä voimista suurin ja mahtavin. Tätä voimaa vastaan on turha pullikoija, tai käypi köpelösti. Siinä menee silloin oma ja syyttömän kanssakulkijan henki, kun oikein huonosti käypi.
Siirry siis jouhevasti ja rauhallisesti ohituskaistalle. Kun olet ohittanut, palaa omalle kaistallesi tarpeeksi etäällä ohitettavasta, rauhallisesti ja jouhevasti siirtyen, ilman jyrkkää kanttausta. Näin ei luikkaus ja keskipakovoimat ala viskomaan suottapäiten.
Kokeneen kuljettajan merkki liikenteessä on -jouhevat ajolinjat, kiireetön ja toiset huomioon ottava ajotapa.
Tuossa on merkillepantavaa, että Mersumiehet ovat yleensä liikenteessä arvokkaasti käyttäytyvää väkeä. Bemari- ja Audimiehistä ei aina ole menemistä takuuseen. Tietenkin poikkeusiakin on puoleen jos toiseenkin. Eikä siinä ole silloin kyse vuosimallista eikä auton merkistä.