Karavaanari, kaikkien kaveri.
Siitä on kohta pari kuukautta, kun viimeksi kirjoitin tänne. Sateinen oli kesä ja sekin on kohta peruuttamattomasti takanapäin. Mutta kesä on aina kesä. Näillä leveysasteilla nauttii jopa kesäisestä sateesta.
Tänä kesänä tienpäällä kiinnitti huomion eräs oleellinen seikka. Asuntovaunut puuttuivat liikenteestä lähes tyystin. Eipä sen puoleen, että olisin näitä “tientukkoja” kaivannut, mutta kuitenkin. Loma liikenteestä puuttui jotakin perin tuttua ja turvallista.
Kallis pensa on karsinut näitä kohteliaita reissumies veteraaneja liikenteestä. On perin harmillista, mikäli yksi matkailun ryhmä katoaa kokonaan suomalaiselta tieverkolta. Heitä on tottunut näkemään jo puolen vuosisadan ajan. He ovat kansoittaneet leirintä alueet. He ovat panneet liike elämän rattaisiin vauhtia omalta osaltaan.
Kehitys kehittyy, maailma muuttuu ja me muutumme mukana. Asuntovaunu ihmiset keksivät muita matkailumuotoja jos ei muuten, niin bisnesmiesten avustuksella. Ja taas raha pyörii ja käy pyydykseen.