AUTOMIES

Joissakin esim. parkkihalleissa ja kauppakeskuksissa ovat parkkiruudut mitattu liian kapeiksi. On myös eräs vuokra-asuntoyhtiö, jonka parkkiruutuun ei saa rehellisesti parkeerattua ei sitten millään, varsinkin jos on liikkeellä isomahasta porukkaa, joka vaatii ulostullakseen reilumman välin edelliseen autoon.

On sitten vielä eräs autoilija tyyppi, joka parkkeeraa vinottain kahden paikan päälle. Ajappa siinä sitten omalle paikalle, vaikka parkkipaikka olisi kuinka kalliisti maksettu ja vielä läpivuoden.

Vielä pännii parkkipaikoissa eräs oleelinen asia. On ihmisiä, jotka seisottaa omalla paikallaan liikennekelvotomia autojaan, jotka töröttävät lumen alla syksystä kevääseen. Sitten heillä on joko sukulaisten tai tuttavien autoja käytössään, jonka he parkkeeraavat kylmästi vieraspaikoille. Näin tulee käytettyä vähät vieraspaikat asukaspysäköintiin. Vieraat joutuvat sitten pysäköimään jopa kilometrin päähän kaduna varteen, kun muuta paikkaa ei ole.

Kuka kertoisi, mikä tepsisi tehokkaasti näihin parkkipaikan valtiaisiin ja talventörröttäjiin?

Vuosi on alkanut pakkasten merkeissä. Tuntuu kuin kasvihuoneilmiöstä ei olisi tietoakaan. Ainakin vieraat ötökät kuolee tämmösessä pakkasessa. Toivottavasti myös hirvikärpäset.

Autot ainakin on ollut kovilla. Yllättävää on, että uudet ja hintaluokassa arvokkaimmat autot näyttää hyytyvän tien poskeen. Vanhemmat ja hintaluokassa halvimmat näyttävät porskuttelevan kelissä kuin kelissä.

Näin vuoden alussa on kiitoksen sana paikallaan. Täällä Automiehessä on ollut kävijöitä jo reilusti yli 2 miljoonaa. Kiitos kaikille kävijöille luottamuksesta!

Kommentoinnin kautta on tullut asiallista asiaa. Kommentit ovat edelleen tervetulleita! Myös vastauksia vikatiedusteluihin myös toivotaan.

Hyvää alkanutta vuotta 2010 kaikille teille!

Pakkaskausi on tullut näköjään pysyväksi säätilaksi tänne pohjoisille leveysasteille. Näyttääpä se ravistelevan jo Keski-Euroopan maitakin. Siellä on vitsit vähissä, kun asunnot eivät ole varustettu lämmityksellä, eikä ihmiset muulla kuin hortseilla. Autoissa ei näytä olevan kuin kesärenkaat ja aurauskalustokin on mitä sattuu.

Täällä meilläkin kannattaa kännykkään tallentaa hinausliikkeen ja taksin numerot. Ne ovat kultaakin kalliimmat jos kulkupeli hyytyy vaikkapa vikasliikenteiselle moottoritielle. Missään ei muuten ihminen ole niin yksin ja keskellä erämaata kuin moottoritien poskeen hyytyneessä autossa. Siellä tulee muuten äkkiä holotna, ellei apua ole kohtuullisessa ajassa saatavilla.

Kännykkä on syytä pitää täydessä latauksessa. Eihän tyhjällä akulla saa mitään apua, vaikka taskussa olisi minkälainen kommunikaattori tahansa.

Lämpimiä kelejä ja kesää odotellessa laitetaan lämmintä päälle ja mukaan matkalle. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!

Talven kovat kelit jatkuvat. Välillä pakkastaa, sataa lunta ja liukastaa. Tästä kaikesta seuraa vaikeat keliolosuhteet.

Tässä päivänä muutamana moottoritiellä ohitti 80-luvun bemari. Ratissa työskenteli todella ansiokkaasti  nuorehko mieshenkilö. Palaaminen takaisin omalle kaistalle tapahtui ehkä hieman nykäisten, jolloin bemarimme perä lähti lievään sivuluisuun. Aloin vaistomaisesti hiljentää vauhtia ja aloin myös laskea sekunteja, joka luisu kesti -1, 2, 3, 4, 5. Viisi sekuntia tuo luisu kesti jolloin kuski sai oikaistua autonsa ja matka jatkui turvallisesti.

Siinä tuli mieleen, että moottoritiellä henkilöautossa on 5 sekuntia odotettavissa oleva elin aika, mikäli auto alkaa vatkata ja tentterehtää pysty, pituus ja sivuttais akselinsa ympäri. Tuona aikana 100 km/h ajava auto ehtii kulkea n. 150 metriä ja tuossa ajassa ehtii tapahtua tosi paljon. Siinä tulee melko nopeasti eläkeikä täyteen, mikäli huonosti käy.

Toisen maailmansodan aikana etulinjassa tähystävällä tulenjohtajalla oli keskimääräinen elinikä odote muistaakseni n. 3 vuorokautta. Nykyisillä liikenne virroilla se on moottoritiellä noin paljon lyhyempi. Puhumattakaan tavallisesta kaksikaista tiestä.

Ajetaan maltillisesti liikenteessä. Ei ajeta ainakaan tappituntumalla pöllyävän lumipilven sisällä, sillä eihän voi tietää mitä edessä on. Siellä voi olla yllättäen hyvinkin kova vastus.

Talven kelit ovat vihdoin ja viimein saapuneet tänne pohjolaan. Tuiskuaa lunta ja on pakkasta. Siinäpä sitä on keliä kerrakseen. Näkyvyys on huono ja ikkunat jäätyy. Lisäksi tienpinta on jäässä. Siinä sitä on ajokokemusta kerrakseen, varsinkin uusille kuskeille. Näkyy se tekevän joskus tenän myös vanhemmillekkin parroille.

Kohta alkaa joululiikenne. Kuka on menossa maalle, kuka kaupunkiin päin. Jokaisen on tavallaan päästävä jonnekkin tavallisista ympyröistä pois. Se on tavallaan joulun perinne. Hyvä niin. Jokaiselle on pieni lomanen tarpeen näin talven keskellä.

Mutta kun lähdette matkalle autolla, niin on tankattava tankki täyteen menovettä. Pissapoikaan on laitettava -20 astetta kestävää tuulilasinpesunestettä. On tarkistettava jäähdytinnesteen määrä ja pakkasen kestävyys. Tietenkin on katsottava moottoriöljyn määrä ja tarpeen tullen sitä on lisättävä. On tarkistettava renkaiden ilmanpaineet ja myös vararenkaasta. Ajovalopolttimoista ei kait tarvitse puhua mitään? Vai miten on?

Kotiympäristössä nämä toimenpiteet ovat helppo suorittaa. Tienpäällä tuulessa ja tuiskussa ja kovan liikenteen seassa näistä huoltotoimenpiteistä on leikki kaukana ja hengenlähtö lähellä.

Turvallista joulumatkaa kaikille teille!

Taas on kohtapuoliin yksi vuosi takanapäin. Paljon on maailmassa tapahtunut asioita, niin hyviä kuin pahoja. Mutta maailma menee eteenpäin joka tapauksessa, eikä menneeseen kannata haikailla. Joku viisas on sanonut aikoinaan: -Mikäli kehitys ei mene eteen päin, niin se ei suinkaan pysy paikallaan, vaan kehitys menee hurjaa vauhtia takse päin. Eikä kehitystä tule pelätä, kuten ei kuolemaakaan. Nimittäin, kuolemaakin saa pelätä syntymästään saakka, mikäli sitä asioikseen alkaa pelätä.

Tuossa on taannoin kommentoitu asiallisesta asiasta, nimittäin yhdyssanoista. Olen syyllistynyt ydyssana rääkkäykseen ja pätkinyt omavaltaisesti pitkiä sanahirviöitä yksittäisiksi sanoiksi. Mielestäni pitkät yhdyssanat on hankalaa lukea näytöltä, eri asia on paperille painetun sanana kohdalla.

Samoin on tullut palautetta kirjoitusvirheistä. Niitä sattuu, kun leikkaa ja liittää sanoja muka parempaan järjestykseen. Siinä silmä tavallaan turtuu omaan tekstiin, eikä itse huomaa selvääkään virhettä kirjoituksen joukosta.

Onhan sitä tietenkin vaikka hieman lukihäiriönkin vikaa. Sen tietenkin päättää ulkopuoliset, en minä. Tuossa en malta olla kertomatta leipurisisaruksista, joilla oli selvä lukihäiriö, ainakin ympäristön mielestä.

Eräänä aamuna vastapäisen talon asukas ihmetteli, kun ohikulkijat pysähtyivät leipomon ulkopuolella olevan mainoskyltin luo ja puhkesivat kaikki raikuvaan nauruun. Asukkaan kiinnostus heräsi ja hän meni katsomaan kylttiä, että mikä siinä niin hauskaa mahtoikaan olla. Kyltissä luki mainosteksti: -Tuoretta pullaa saatana!

Viikko sitten maisema oli jo jouluinen. Puissa ja maassa oli lunta. Luonto oli valkea. Päivät olivat valosammat kuin nyt.

Nyt ovat lumet poissa ja keli on loskaisaa. Pimeän aikana on tummiin pukeutunutta jalankulkijaa suorastaan mahdoton huomata ratin takaa, mikäli hänellä ei ole heijastinta.

Tänä aamuna erään tumiin pukeutuneen ja ilman heijastinta kävelleen naisen pelasti kädessä killuva tupakan natsa, muuta ei hänestä näkynyt. Tupakka kerrankin pelasti hengen. Yleensä se tappaa ennen aikojaan, mutta nyt ei. Laittakaapa arvoisat jalankulkijat haeijastimet heilumaan.

Toinen erikoinen piirre on autot, joista on palanut kummatkin ajovalopolttimot. Edestäpäin näkyy vain parkkivalot, jos ne ovat kunnossa. Muuten ei näy mitään. Tarkastakaapa autollakulkijat ajovalot aina ajoon lähtiessänne, se on vähin mitä kassakulkijan turvallisuuden eteen voi tehdä.

Turvallisia ajokilometrejä!

Tämä aamu on yllättänyt monen autolla matkaavan. Tiellä on paikkapaikoin mustaa jäätä ja se tulee yllättäen. Jarruttaissa vain renkaat suhisee ja vauhti kiihtyy. Ollaan tänään varovaisia liikenteessä.

Tuota minä en lakkaa ihmettelemästä, että ruuhkaliikenteessä rynnitään ja kiilataan niin paljon. Eikä se ole ainoastaan meidän miesten ominaisuus -kylläne naisetkin osaavat rynnistää ja kiilata.

Pari iltaa sitten eräs neitokainen meinasi työntää minut metsän puolelle ravakan kaistan vaihdon seurauksena. Mikäli en ehtinyt jarruttaa salaman nopeasti ja väistää, niin en tätä ilmeisesti olisi kirjoittamassa. Väliimme ei jäänyt juuri sanomalehteä enemmän tilaa.

Minnekkähän ihmisillä on kiire. Töihin vai opiskelemaan; harrastuksiin vaiko hakemaan lapsia päivähoidosta. Mutta kyllä on monella kiivas ja agressiivinen ajotapa. Eikä rynnimisellä valttämättä voita aikaa.

Nyt kun talven kelit saapuu, niin on erikoisen tärkeää ennakoiva ja jouheva ajotapa. Rauhallinen liikenne käyttäytyminen tarttuu myös kanssamatkaajiin. Kaikilla on silloin hyvä ja kohtelias mielenlaatu -toivotaan ainakin niin.

Siis, rauhallisia liikeitä liikenteeseen!

Kesän kelit alkavat väistyä ja saavumme syksyn pimeisiin keleihin. Aamulla auton ikkunat ovat kohtapuoliin kuurassa. On siis varauduttava kohtalaisen hyväkuntoisella jääraapalla.

Auto kannattaa laittaa käyntiin ja puhallin puhaltamaan ikunalle jään raappauksen ajaksi. Silloin tuulilasin sisäpinnasta poistuu kosteus ja huuru, mikä haittaa näkyvyyttä alkumatkasta.

Kun lämpötila laskee yöllä pakkasen puolelle, voi kadun pinnalla olla mustaa jäätä. Se ei yleensä varoita millään tavalla. Alussa on asfaltti kuivaa ja hetken päästä jäässä. Jään ja kuivan kelin vaihtelu voi olla hyvinkin nopeaa.

Näin syksyllä ovat myös hirvet liikkeellä. Hirvi myös yllättää aina. Se ei noudata liikennesääntöjä eikä se varo tiellä kulkevaa autoa eikä moottoripyörää millään tavalla. Se on maanteiden kuningas, niin kuin se on metsässäkin ja kuningas olettaa olevan kaiken huomion kohteena. Sitä on kumarrettava ja se on otettava huomioon kaikissa tilanteissa. Muuten piru nokkii!

Ollaan varovaisia pimeän aikana liikkuttaessa. Erikoisesti ilman heijastinta kulkevat jalankulkijat ovat näkymättömiä näin pimeällä ja erikoisesti kun asfaltti on märkää.

Turvallisia ja hitaitaa liikkeitä liikenteeseen!

Tänä aamuna on taas kerran Kuopion ohittavalla moottoritiellä rytissyt ketjukolari. On ylipäätänsä pieni ihme, ettei rytise useammin. On kyllä joskus meno niin villiä kuin lännessä aikoinaan.

Moottoritiellä ajetaan tappituntumalla tuhatta ja sataa. Ohitellaan ennen poistumis ramppia ja kun on päästy ohi, niin puskureita ja liikenteen jakajaa hipoen pois moottoritieltä, niin että sora pölähtää.

Sitten vielä näyttää oleva enemmän sääntö kuin poikkeus, että kun edessä on pienempi auto, niin ohi on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Vaikka tämä pienmpi auto ajaa nopusrajoitusten sallimaa nopeutta, eikä siis köröttele missään nimessä alinopeutta.

Mutta kun pienempi auto on ikään kuin punainen vaate, niin taistelu henki viriää oitis. Minkäpäs sille teet. On vain laitettava kädet ristiin, kun pääsee ehjänä perille. Ei siinä voi muuta enää tehä. Kaikki voitava on tehty!

Muuten, jos saisi automaattisen nopeuden valvonta-kameratutkan pienempään autoon, vaikkapa auton käyttömaksua vastaan, niin olisi valtion rahahuolet pian pois -ja kävelymiehiä tien varret täynnä.

Muistetaampa olla tien päällä hötkyilemätä ja jätetään riittävät turvavälit.