20:09 Tiistaina, Elokuun 12. 2008 @ A-E
Kyllä vain. Ensimmäinen päivä uudessa koulussa pulkassa. Olo oli kuin eläintarhan eläimellä - luonnollisesti vanhemmat oppilaat tuijottivat uusia tulijoita ja saattoivat nauraa päälle.
No ei, tänään ei kerennyt vielä paljoa sitä kokemaan. Ryhmänohjaaja otti meidän huostaansa kahdeksi ensimmäiseksi tunniksi, ja sen jälkeen opo kolmeksi viimeiseksi tunniksi. Ja siinä se päivä sitten olikin. Huomenna alkavat “tositoimet”, opiskelu. Koulua neljään asti. Huoh.
En ollut ikinä ennen stressannut näin paljon koulunalusta. Sitä se teettää kun pitää itse hankkia vihot ja kirjat ja kaikki. Miten pärjään, kun ei ole enää omaa turvallista luokkaa? Miten selviän koeviikoista?
Yksi hyvä puoli koulunalussa kuitenkin on. Pilke silmäkulmassa sanon, että näen J:a joka päivä.
-AE
Kategoriassa Yleistä löpinää, Ihastuminen | Ei kommentteja »
9:36 Torstaina, Elokuun 7. 2008 @ A-E
Sekin on jo puolessa välissä. Meni muuten kesä nopeaan. Ihan älyttömän nopeaan. Vastahan surkuttelin, kun on enää puolet jäljellä!
Viime viikonloppuna oltiin kaverin kanssa kaverin luona Helsingissä. Yeppa. Oli kivaa.
Toissapäivänä olin pitkästä aikaa A:n ja K:n kanssa. Meidän piti mennä puntille A:n kanssa, mutta sitten se olikin varattu, ja päädyttiin katsomaan K:n harkkoja. J pelaa samassa joukkueessa! Hitsi ku en ole nähnyt J:a pitkään aikaan… Ah. Sainpa nyt sitten hyvän syyn katsella.
Harkkojen jälkeen mentiin A:lle. Syötiin ja katsottiin telkkaria ja puhuttiin kaikenäköistä. Esim. siitä, kuinka kolmen vuoden päästä kaikkien tiet eroavat lukion loputtua… Huokaus. Noh turhaa kai murehtia sitä vielä.
Eilen oli serkut kylässä. Toinen menee neloselle ja toinen on kai neljä vuotta. V (4-vuotias) oli kyllä niin söpö… Yhdessä vaiheessa, kun leikittiin nukkekodilla, hän vaan tuli halaamaan ja sanoi, että hänelle tulee ikävä mua. Ja vielä kun olivat lähdössä, hän tuli halaamaan. Vooi… Hih. Pikkuset on kyllä söpöjä.
-AE
Kategoriassa Yleistä löpinää | Ei kommentteja »
13:16 Tiistaina, Elokuun 5. 2008 @ A-E
N muutti. Mä tiesin, että se tulee tapahtumaan. Mutta mä en ikinä kuvitellut sen tapahtuvan näin yhtäkkiä.
Yks ilta se vaan laittoi viestiä. “Mä muutan huomenna.” Silloin se pamahti päälle. Suru. Ikävä. Kaipuu. Ei enää “pääseks nyt johonkin?” -puheluita. Kenen kanssa mä meen ja lainaan kirjastosta leffan?
Tekstailtiin puoleen yöhön. Mä en oo itkenyt niin sitten T:n. oli vaikeaa kirjoittaa viestiä. Kyynelten takaa ei näe. Mua harmitti, kun ei voitu enää nähdä. Ennen kuin se muutti. Muuttokuorma lähti kahdeksalta aamulla.
“Se kesä siis oli viimeinen ja me tiedettiin, se loppui niin. Sinä menit viimeisen kuorman kanssa ja vilkutit. Mä itkin ja itkin. Huomenna, en tuu enää kouluun. Kirjoitan, hei hei luokan tauluun.”
Niin kuin mä olen ennenkin todennut, kaikkea arvostaa oikealla tavalla vasta kun menettää. Mä osaan sanoa toisille kaikkea kaunista vasta kun on eron aika. Ja oli mahtavaa kuulla, kuinka paljon merkitsin N:lle. Olin yksi viidestä, jolle hän ilmoitti sinä iltana muuttavansa. Se jo itsessään oli mulle vau.
“Mä en ikin unohda sua ja miten sä oot yks niistä ihmisistä joiden kans voi nauraa ja itkee. Miten me puhuttiin pojista ja miten me naurettiin Pekolle! Mä en voi kuvitella et me ei enää osteta euron Toblerone-jäätelöö ja vaa istutaa. Oot rakas. Öitä.”
Mä itkin. Ja itkin. Ja itkin. Itteni uneen. Toivottavasti nähdään kohta… Meen sinne bussilla ja halataan, eikä ikinä päästetä irti. Mulle tulee tylsempää koulussa nyt.
Viimeinen viesti jonka sain, oli “Mun sydän on sun toinen koti! <3 pus.“
Seuraavana aamuna mä menin pianon ääreen. Soitin James Blunt - Goodbye My Lover. Aloin itkemään kesken laulun. Kunnialla vedin loppuun asti. Omistettuna hänelle.
-AE
Kategoriassa Synkempää tekstiä | Ei kommentteja »
18:38 Torstaina, Heinäkuun 31. 2008 @ A-E
Mä soitin sille.
Mä - soitin - sille.
Oi jumantskuikka. Hengitä.
Oli se kyllä helpompaa kuin mä ajattelin. Soittaa J:lle. Ihastukselle. Mitä se ajattelee nyt?
Mä pyysin sitä tulee johonki mun kanssa tänään. Mut se ei päässy. Töitä… Oli just lähdössä. Pääsee vasta yheksältä.
Nyt kun ajattelen, niin enhän mä antanut sille oikein mitään suunvuoroa. : -D “Moi, mitä teet? Ku mä ajattelin et ku mä siis pääsin kaupunkiin tänään, ja olin aamulla sillee ‘jeee nyt voin olla kavereiden kans!’ ja sit E ja J meni kahestaa uimaa ja jostai kumman syystä en oikee viittiny änkee mukaa ja sit A on töissä kuuteen asti nii sit mä aattelin et jos SÄ ees voisit sit tulla johonki.”
öH joo…
Läpinäkyvää?
Sit lopussa huomasin että pölötin iha liikaa, ja pyysin sitä anteeks. Se sit vaa sano, et ei se mitää ja kuulosti jotenki vähä huvittuneelta.
No ei, kyllä se sai tonne väliin aina jotai ängettyä. Paitsi etten varmaan kuuluut mitään ekalla kerralla, kun oli oma seltiys menossa. “Ai mitä sä sanoit? Jaaaa nii joo ku plaaplaa..”
Vitsi mä mietin kauan, että soitanko vai enkö. Pyysin sen numeroa A:lta, ja vielä tyhmempi soittaa, kun toisella ei ole mun numeroa. Kuljin puhelin kädessä ympäri taloa, peukalo valmiina painamaan “soita”.
“Mitä mä sanon sille?”
Tyyliin harjoittelin ääneen mitä sanoisin. Loppujen lopuksi en sanonut varmaan mitään sellaista, mitä olin suunnitellut, kun sanat vain soljuivat ulos itsestään. Hrr. Nooh, en menettänyt mitään. Nyt sillä on mun numero. *tyytyväinen ilme* Paitsi että nyt mä mietin vain, että mitä se ajattelee. Musta ja tästä.
-AE
Kategoriassa , Pojat | Ei kommentteja »
21:22 Lauantaina, Heinäkuun 26. 2008 @ A-E
Uusi kerta tuli pikemmin kuin ajattelinkaan… Oltin taas rannalla samalla porukalla kuin eilen. Tai no, ensin aateltiin A:n kanssa kysyä J:a ja sen pikkuveljeä mukaan. J sanoi että hän voi tulla, mutta että J:lla olisi muuta tekemistä.. Kerkesin jo vähäsen pettyä, mutta mentiin sitten kuitenkin ja oli ihan kivaa. Oltiin keritty jo yksi kerta käydä uimassa kun J soitti, että voisi tulla sinne myös, jos me ei olla ihan heti lähdössä.
Niin sitten jonkin ajan kuluttua J tuli. Awwh, se hymyili mulle siinä heti ku tuli. Hmh. (: Jotai eka pölöteltii ku mulla oli joku juttu taas kesken, ja sitte mentii uimaa uudestaa. Hihi.
Jossain vaiheessa päätettii sitte lähtee kävelee rantaa pitkin syrjemmäs muista ihmisistä. Tai silleen iha huvikseen vaan käppäilemään. J sai sitte jonkun haavan sormeensa siellä, ja koitin taiteilla siihen jotain lehtilaastaria. : -D Haha. (ensikosketus!) Oivoi.
Juteltiin sen kanssa lukiosta. Ja sitte myöhemmin, musta tuntuu, että se yritti aina viritellä mun kanssa keskustelua, kun se kyseli, että oonko jo kattonu, että kuka opettaa äikkää, ja kohta kysy et kuka matikkaa jne. Vaikka A:kin on menossa lukioon, hän ei kysynyt mitään häneltä! Tai sitten mä vaan katselen vaaleanpunaisten lasien läpi ja luulen että se teki niin saadakseen jutella mun kanssa.
Yhdessä vaiheessa pojat siinä sitte vähä dissas mua silleen hyvässä mielessä. Laskivat leikkiä. J sitten siinä jotain vehnästeli myös. Mä ruiskin sitä mun juomapullolla. Heh. Myöhemmin A ja J menivät vielä uimaan, ja kun J tuli ylös, hän lättäsi kylmät ja märät kädet selkääni…
En olisi ikinä uskonut, että ihastuisin vielä tänä kesänä. En ikinä. Musta ero tuntui maailmanlopulta, ja siltä, etten todellakaan tapaisi ketään kiinnostavaa. Melkein odotin koulun alkua, että voisi alkaa lukiossa katselemaan hyvän näköisiä tyyppejä… Mutta ei. Ei sentään. Nytkin muljahti mahassa, kun ajattelin, miten pidettiin J:n kanssa jonkin näköistä tuijotuskisaa siinä rannalla.. Ihan älyttömän söpö ja mukava ja urheilullinen. Puheliaskin vielä! Täydellinen. Paitsi että tänään kävi ilmi, ettei se käytä meseä juuri ollenkaan… Miten mä sitten siihen tutustun paremmin? Tai voisin pyytää johonkin silleen btw-tyyliin. “Vitsi et on tylsää… Lähtisiks lenkille?” Mese auttais paljon…
-AE
Kategoriassa Pojat | Ei kommentteja »
22:03 Perjantaina, Heinäkuun 25. 2008 @ A-E
Oi vitsi että oli mukava reissu. Olin mökiltä lähdössä, ja lähetin A:lle (kaveripoika) viestin, että onko se jossain jonkun porukan kanssa. Vanhukset ja mun kummit oli lähdössä toiselle paikkakunnalle niin mulle jäi vapaata aikaa hyvin.
A oli sitten juuri lähdössä J:n ja J:n kanssa (toinen A:n ja mun kaveri, toinen J:n pikkuveli, jota en ennen tuntenut) uimarannalle. A sitten kysyi, että lähdenkö mukaan, ja vastasin, että totta kai. Piti sitten odotella sen verran, että vanhukset lähtivät kotoa, niin pojat tuli hakee mut autolla.
Päästiin paikan päälle ja uitiin. Heiteltiin vähän jotai palloa siellä vedessä ja silleen. Sitten grillailtiin makkaraa jne. Oli ihan älyttömän mukavaa. Ja musta tuntuu, et vähä ihastuin J:n pikkuveljeen… Aww. Niin hyvän näköinen ja muutenkin tosi mukavan oloinen. Ah.
J on mun kaverin, E:n, poikaystävä. Mä jo nään silmissäni, kuinka me tehään tuplatreffit. : -D
Toivottavasti voitais kohta mennä uudestaan tolla porukalla. Oli vaik kuinka kivaa. Ja mulla oli taas joku hirveä pölötyskohtaus. Ei meinannut tulla jutusta loppua yhtään. Onneksi muutkin sitten puhuivat aika paljon ja naureskeltiin kaikelle.
Ei vitsi.. En uskalla kysyy A:lta tai J:ltä onko J varattu.. Mulla ei oo kyllä toisaalta sen meseekään tai mitään. Mutta samassa lukiossa se tulee olemaan ensi syksynä kun koulu alkaa! Sen hymy… Ah. Mikä mulle oikeen on tullut?
-AE sydämenkuvat silmissään
Kategoriassa Yleistä löpinää, Pojat | Ei kommentteja »
1:22 Perjantaina, Heinäkuun 25. 2008 @ A-E
Kavereiden kanssa olin tänään kaupungin piknik-tapahtumassa. Tai no tänään ja eilen. Onhan kello jo yli puolen yön.
Meitä oli semmonen ydinporukka (A, K, V, A, S) samalla viltillä, ja aina välillä käytiin kattelee onko tuttuja, ja kavereita kävi siinä meidän luona aika tiheään tahtiin.
Oli ihan kiva ilta. Vaikka kaverit nyt siinä vähän ryyppäskin. Onneks ei menny överiks. K sai mut suostuteltuu maistaa sen lonkeroo, mutta siihen se sitte jäiki. Oli pahaa. En ymmärrä mitä järkeä kännäämisessä on.
Lähettiin siinä puolen yön jälkeen sitten poies… Tai ehkä joskus puoli yhden aikaan. Sain kivan haaremin saattamaan mut kotiin asti. : -D A ja K, ja sitten siihen liittyi vielä kaks K:n kaveria, E ja J. Oikein ovelle asti saattoivat.
Näin J:n vasta ensimmäistä kertaa tänään, ja muut sanoivat, että mun pitää nyt sitte antaa antaa sillekki hali ku se tuli saattaa, ku annoin näille tutuillekki tyypeille. Oevoe. Myöhemmin lähetin K:lle viestiä, että kukahan tämä tyyppi nyt sitten mahtoi olla. K kai luuli että olin kiinnostunut hänestä enemmänkin ja kysyi jo että haluunko sen tyypin numeron… Oevoe. Ajattelin nyt lähinnä vaan kysyä että ketä tuli halattua.
Näin N:nkin siellä. Hän sanoi, että hänellä oli mulle jotain asiaa, eksääni koskien. Mutta että ei halunnut puhua siitä nyt kun oli niin pahassa tuiterissa. Pitää muistaa kysyä…
-AE
Kategoriassa Yleistä löpinää, Pojat | Ei kommentteja »
20:38 Tiistaina, Heinäkuun 15. 2008 @ A-E
Jepaa täällä sitä taas ollaan, samalla reissulla mikä tulee tehtyä aina kerran kesässä. Tultiin eilen mummolaan, ja ylihuomenna sitten matka jatkuu kummien luokse.
Niin kauan kuin mä muistan, me ollaan perheen kanssa tehty tämä reissu kesäisin. Ja sitten kun tulee kotiin, kaverit ihmettelee kun puhun savvoo.
Oli muuten hienoa, veli pääsi viime lauantaina ensimmäistä kertaa lomalle armeijasta. Oli se niin komia näky kun mentiin hakemaan rautatieasemalta. Ei meinannut tunnistaa kun sillä oli ne armeijan kamppeet päällä ja kaikki… Hmh. (:
-AE
Kategoriassa Yleistä löpinää | Ei kommentteja »
19:20 Sunnuntaina, Heinäkuun 13. 2008 @ A-E
Musta tuntuu, että se kolmen yön reissu parhaan kaverini mökille sai kyllä ihmeitä aikaan. Musta tuntui sitä ennen, kun lähdettiin, että mitähän sitä sitten oikein osaa puhella enää.
Ennen me oltiin kind of erottamattomat. Oltiin tosi monena päivänä viikossa kimpassa ja puhuttiin toisillemme kaikesta. Jotenkin yläasteella meidän kummankin ympärille kehittyi eri kaveripiirit. Se kai meitä erotti… Emme enää hengailleet samassa porukassa, niin tapaamiset jäivät vähemmälle. Joka päivä mentiin samaa matkaa, mutta joidenkin päivien osalta se taisi vähän siihen jäädäkin. Tietysti koulussa puhuttiin ja niin edelleen, mutta sitten kumpikin liikkui omien kavereittensa kanssa.
Jossain vaiheessa aloin olla jo aika mustasukkainen ystäväni muille kavereille. Ja hänen harrastuksensa tuntuivat vievän kaiken vapaa-ajan. Ja se vapaa-aika, joka häneltä liikeni, sen hän vietti aina muiden kuin minun kanssani.
Musta alkoi tuntua, että siitä oli tullut niin erilainen. Aikuinen. Sen uudet kaverit olivat sen tuntuisia. Pukeutuivat tosi siististi ja tyylikkäästi, ja puhuivat kaikkea sellaista, mihin mulla ei olisi ollut mitään sanottavaa. Mun kaverit taas on sellaisia hihhuleita. Ei yritetä olla vanhempia kuin ollaan, ja pidetään hauskaa. Ystäväni ja hänen kavereidensa hauskanpito tuntui olevan sitä, että he kokkasivat kanavokkia yhdessä tai jotain.
Tuli todella pitkiä jaksoja, jolloin ei oltu yhdessä vapaa-ajalla ollenkaan. Tuntui, että hänen uudet kaverinsa olivat jo samalla tasolla minun kanssani parhaan ystäväni silmissä… Se tuntui kurjalta jotenkin. Olin niin tottunut, että minä olen se hänen paras kaverinsa, eikä kukaan muu. Mutta enpä voi sanoa, etten itsekin olisi välillä miettinyt, onko hän paras kaverini enää ollenkaan. Kun mulla meni poikaystävän kanssa poikki, soitin toiselle, läheisemmälle kaverille, ensin… Tuntui, että hänelle olisi helpompi kertoa, koska hänen kanssaan olin viettanyt niin paljon aikaa.
Nyt kuitenkin, kun olin siellä heidän mökillään. Ei mikään meidän välillämme ole muuttunut. Sama ihminen se on edelleen. Meiltä on vaan puuttunut aikaa. Toivottavasti sitä alkaa nyt löytymään enemmänkin. Mitään suhdetta ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Niille tarvitsee uhrata aikaa.
-AE
Kategoriassa Yleistä löpinää | Ei kommentteja »
19:06 Sunnuntaina, Heinäkuun 13. 2008 @ A-E
Tehtiin tossa torstaina parhaan kaverin kanssa pyöräretki. Otettiin eväät mukaan ja lähdettiin polkemaan. Ensin ajatuksena oli mennä yleiselle rannalle, joka on noin seitsemän kilometrin päässä kaupungista, mutta päätettiin sitten kuitenkin jatkaa vielä eteenpäin ja etsiä joku uusi paikka.
Sellainen sitten löytyi noin kymmenen kilometrin päästä kaupungista. Olimme juuri asettuneet, levitetty viltti ja eväät jne. Alettiin siinä sitten vitsailemaan, että ajattele jos nyt tähän tulisi joku ukko huutamaan, että me ollaan yksityisalueella. Otettais just aurinkoa ja ison miehen varjo lankeaisi meijän yli ja sitä rataa.
Noh, ihan sitä ei tapahtunut mutta… Huomattiin, että emme olleet huomanneet tullessamme kylttiä, joka roikkui puussa. “Ei voi olla totta. Mä en kyllä mee kattomaan mitä siinä lukee.” Mutta pakkohan se sitten oli mennä, ja mitähän muuta kyltissä olisikaan voinut lukea kuin “yksityinen!”. Kerättiin kimpsut vähin äänin ja häivyttiin paikalta.
Poljettiin takaisin rannalle päin, ja löydettiin sen läheltä sitten kiva kalliopaikka, joka oli loppujen lopuksi parempikin kuin se yksityisalueen paikka.
-AE
Kategoriassa Yleistä löpinää | Ei kommentteja »
Loading ...