AE:n blogi

Ensi vuonna tähän aikaan joku ajaa autolla. Huii. Melko pelottava ajatus, sen jälkeen kukaan ei ole turvassa. Ei kukaan.

Mietin tässä, että 17 on ihan turha ikä. 15-vuotias saa mopokortin, 16-vuotias kevarin, 18-vuotiaana ovet aukeavat ja maailma pienentyy. Entä 17? Lapsilisät loppuu. Miinuksen puolelle mennään. Toisaalta, muutamien vanhempien ihmisten olen kuullut sanovan, että 17-vuotiaana on “neito kaunehin”. Hah. Rappio alkaa siis ensi vuonna. Positiivisella päällä kaikesta päätellen?

No ei kai, kyllä tää on ihan mukavaa. Tavallaan aikuisuuden kynnyksellä, mutta saa olla vielä lapsi. Se on ihan jees.

* * *

Onneksi J ei ole ottanut sitä vanhempien eroa niin raskaasti. Tai ainakaan sitä nyt ei paljoa päältä päin huomaa. Yleensä.

Me ollaan oltu yhdessä kohta kolme kuukautta. Toisaalta ajattelen, että vasta niin vähän! Toisaalta aika on mennyt tosi nopeasti. Voisi sanoa, ettei olla riidelty vielä kertaakaan. Ei kai se ihme ole, alkutaipaleella vasta, mutta tuntuu vaan, että T:n kanssa niitä riitoja oli alusta asti, mutta luulin sen johtuvan vaan siitä, että kumpikin on niin jääräpää. J:n kanssa ajatellaan niin monesta asiasta samalla tavalla, ettei riitojen aiheita yksinkertaisesti ole.

Oli tossa eilen kyllä älyttömän söpöä. Mun päätä särki ja mentiin siksi sisälle, vaikka oli tosi nätti ilmakin. Menin sitten hänen sängylleen potemaan ja J aloi tekemään läksyjä. Musta tuntuu että mä melkeen nukahdin jossain vaiheessa. Läksyt tehtyään J könysi mun viereen, silitteli hiuksia ja poskea. Jossain vaiheessa sitten avasin silmät ja siinä se tuijotteli mua ja hymyili. “Sä oot kyl söpö ku nukut.” Ah…

-AE