AE:n blogi

“Sori ku olin semmonen tänää… kerron illalla…”

***

“Meijän äiti ja iskä eroo, äiti yrittää muuttaa jo seuraavana viikonloppuna.”

Tätä mä olin vähän pelännytkin. Jotenkin mä aavistin, että se oli jotai tällaista. J sanoi jo joulun jälkeen, että on vähän vaikea tilanne kotona, voisitko tulla meille joku toinen kerta. Kuitenkin tuo juttu… En tavallaan osannut odottaa sellaista töksäytystä mesessä. Kuulemma ei olisi pystynyt sanomaan sitä ääneen. Ja en mä toisaalta ihmettele. Ainakin mulle toi ois aika kipeä asia puhuttavaksi.

Siitä päästäänkin siihen, että mitä, jos tämä osuisi omalle kohdalle? Tässä alkaa olla J:lla viimeiset hetket kokonaisen perheen kanssa, eikä siihen ole paluuta. Viimeinen yhteinen keittiön pöydän ääressä syöty lounas, viimeinen yö samaan aikaan sekä isän että äidin kanssa saman katon alla. Lopulta viimeinen muuttokuorman lasti. Eikä J:n isä edes olisi halunnut.

Miten lohduttaa poikaystävää tässä tilanteessa? Loppujen lopuksi olen kai koittanut olla synkistelemättä ja yrittänyt piristää jne. Ja kyllä hän kuulemma piristyykin mun seurassa. Kai se on hyvä, että mä saan ajatukset pois siitä erosta ainakin joksikin aikaa.

Kattoopa nyt miten tämä uusi järjestely alkaa toimimaan. Ja niin kuin todettu: aika parantaa haavat.

-AE