…paha Nuutti pois sen viepi
18:00 Sunnuntaina, Tammikuun 13. 2008 @ A-E
Nuutinpäivä. Äiti keräsi loputkin joulukoristeet veks tänään aamulla.
Olenkohan mä pääsemässä pahimmasta murrosikäangstausvaiheesta yli? Musta on alkanut tuntua, että välillä jopa nautin vanhempieni seurasta. Eilen katsottiin äidin kanssa neloselta jotain leffaa, ja tänään se neuvoi mua bilsan jutuissa. Eikä mua ees ärsyttänyt. Hmm. Ehkä tää on vaan parin päivän hyvä jakso, ja sen jälkeen alkaa taas ärsyttää kaikki.
Itkeminenkin on loppunut. Muistan, kun jossain vaiheessa saatoin itkeä päivittäin, ilman mitään kunnollista syytä. Oli vaan niin kurja olo, että itketti melkein joka asia. Musta tuntuu, että ennen puberteettia mä en ollut itkenyt moneen vuoteen kunnolla. Tai no. Mun menkat alkoi kai 12-vuotiaana, joten onhan siitä nyt tosi kauan aikaa. Mutta viime vuosi taisi olla se pahin.
Loppujen lopuksi mun paha olo saattoi johtua mun kavereiden pahoista oloista. A:n hirveä masennus, joka on vieläkin hoitamatta. Nyt hän käy kyllä säännöllisesti psykologilla, mutta tiedä sitten onko siitäkään mitään apua… Lääkkeistä hän saa, mutta kun A ei suostu puhumaan psykologin kanssa oikein mistään. Psykologi ei tiedä bulimiasta, viiltelystä, ja oikeastaan äidin alkoholiongelmastakaan pahemmin, ja silti tämä on sanonut, että A olisi osastokunnossa…
Mun olo on kai kohentunut sen takia, etten enää osaa eläytyä niin paljon A:n elämään. I on ottanut sen kontolleen. Ei A oikein mulle enää mitään kerro, jos mä en kysy. Toisaalta mua harmittaa, etten oo sille enää korvaamaton kuuntelija, mutta tää voi olla parempi tilanne mulle.
Sitten kaikkien kavereiden katkerat erot ja muut ongelmat… Ja oma exä, joka piinasi mua kauankin aikaa eromme jälkeen. Sai mut tuntemaan itseni jotenkin huonoksi. Nykyään kylläkin olemme kavereita.
Toi kai se viime vuosi jotain hyvääkin… Riparin kautta poikaystävä ja paljon uusia kavereita, lähinnä poikaystäväni luokkalaisia poikia. Hieno kokemus, kavereita ja kielitaitoa Kanadassa. Kai jotain muutakin tapahtui, mutta nuo muistot ovat kaikkein eniten pinnalla.
Sellaista… Pitäisi kai siirtyä takaisin läksyjen ja tutkielman ääreen.
Heips.
-AE