punainen lanka

Odotusta on takana jo puoli vuotta! Aika on mennyt käsittämättömän nopeasti ja toivottavasti ne mahdolliset tulevatkin puolet vuodet hujahtavat ohi yhtä mutkattomasti. Voi olla, että vuoden päästä en jaksa juhlistaa odotusta yhtä kepein mielin, mutta nyt olen niin tehnyt. Ystävien seurassa on nostettu lasilliset odotukselle ja suunniteltu hakumatkaa, tehty hankintoja lapselle, syöty ravintolassa, suunniteltu kodin järjestämistä lapsiperheen arkeen sopivaksi, tilattu matkaopas kirjakaupasta ja selvitetty hakumatkaa ajatellen tarvittavia rokotuksia.

Tietysti odottavan aika on pitkä, mutta viime aikoina olen ollut rauhallisin ja luottavaisin mielin. Hyväntuulisena ihan kaikki asiat sujuvat paljon mukavammin, niin myös sen puhelun odottaminen. Kunpa tämä seesteisyys nyt säilyisi jonkin aikaa!

Olen purkanut hyväntuulisuuden mukanaan tuomaa enrgiaa myös neulomiseen. Työn alla ovat villasukat itselle. Sen jälkeen virkkaan hauskoja pääsiäistipuja, joita näin jossakin askartelulehdessä. Löysin myös unohtuneen, yhtä hihaa vaille valmiin villatakin, jota aloin viime kesänä neulomaan lapselleni omenan vihreästä langasta. Marimekosta ostin jo ennen joulua kangasta, josta pitäisi ommella keittiön verhot. Ihanaa puuhaa moneksi illaksi!

Kevät on tulossa ja auringon lämmön tuntee jo. Aamulla työhön lähtiessä on valoisaa ja linnut laulavat. Ja nelosen Huvila & huussi alkaa taas maaliskuussa. Kyllä kevät on loistavaa aikaa!

Olen osallistumassa luokkakokoukseen (oikeammin kokous taitaa olla lähempänä bileitä, joissa taannutaan muutaman siiderin jälkeen takaisin lukioaikaan…) ja tapaamme ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Odotan kekkereitä, sillä on kiva tavata vanhoja tuttuja vuosien jälkeen. Muutamaa hyvää ystävääni lukuunottamatta en ole tavannut suurinta osaa luokkakavereista kirjoitusten jälkeen. En ole koskaan ollut luokkakokouksessa, mutta olen kuullut niistä. Voin kuvitella, miten vaihdellaan kuulumisia ja kerrataan kulunutta vuosikymmentä: opiskeluja, valmistumisia, työpaikkoja, omakotitaloja, häitä ja lapsia. Yritän pitää oman suuni kiinni adoptioon liittyen. En halua kertoa siitä puoli tutuille ihmisille, joiden kanssa en ole tekemisissä. Erityisesti kun odotan vieläkin adoptiolupaa ja koko prosessi on niin epämääräinen. Ja silti haluaisin kuitenkin kertoa. Adoptio määrittää itseäni niin monella tapaa, että sen kertomatta jättäminen tuntuu kuin puhuisin jostain muusta ihmisestä itseni sijaan. Mutta yritän siis olla hiljaa asiasta ja olla vain reipas sinkku!

Ystäväni viettää seurustelunsa merkkipäivää. Onnellisen kohtaamisen jälkeen olen joutunut opettelemaan sinkun elämää uusiksi, kun viikonloppuja ja vapaita ei ole jakamassa hyvä sinkkuystävä. Ulkopuolisesta tämä voi kuulostaa naurettavalta, mutta niin se vain on. Ennen olimme lähes kuin paita ja peppu, ja nyt tapaamme hetken silloin tällöin. On tietenkin itsestään selvää, että eri elämäntilanteiden myötä myös ystävyyssuhteet muuttuvat ja hakevat uusia uomiaan. Olen saanut elää onnellisten tähtien alla siinä suhteessa, että minulla on monta hyvää ja läheistä ystävää ja muutama ystäväni on vilpittömästi kertonut kadehtivansa ystävyyssuhteitani. Ystäväni ovatkin minulle korvaamattomia, mutta ystävyyttä ei voi kuitenkaan pitää itsestään selvyytenä.

Ja sitten lukuvinkki kaikille neulojille! Luen parhaillaan Kate Jacobsin Pientä lankakauppaa. Takakannen mukaan luvassa on “pehmeitä lankakeriä, puheen porinaa, puikkojen kilinää…”. Romaani kertoo Georgiasta, joka saa lapsen yksin ja perustaa pienen lankakaupan, josta tulee newyorkilaisten neulojien kokoontumispaikka. Perjantai-iltaisin kaupassa kokoontuu neulontakerho. Äiti ja tytär asuvat lankakaupan yläkerrassa olevassa kodissaan. Yllättäen monen vuoden jälkeen lapsen isä palaa takaisin kuvioihin. (Isä on muuten tummaihoinen ja äiti Georgia vaaleaihoinen). Samaistun kirjan päähenkilöön ja huomaan taas haaveilevani oman yrityksen perustamisesta ja kuvittelen, miten adoptiolapseni puuhastelee omiaan putiikkini leikkipaikalla (talvella nimittäin suunnittelin puolitosissani lastenvaatekirpputorin perustamista)… Takakannessa kerrotaan vielä, että kirjasta on tekeillä elokuva, jonka pääosassa tulee olemaan Julia Roberts.

Ja vielä muistutus kaikille lukijoilleni, jotka pitivät tv-sarjasta Vuoroin vieraissa. Kyseinen sarja tulee nimittäin vihdoin uusintana ensi maanantaista alkaen. Jipii! Ja jos et ole nähnyt sarjaa aikaisemmin, kannattaa ehdottomasti katsoa, erityisesti jos pidät Tiina Lymistä ja Marja Packalenista.

Pimeän marraskuun pelastaa joulun odotus ja neulominen! Ystäväni taitavatkin saada joululahjaksi lapasia. Lankana on Novitan Seitsemän veljestä.

Reilun tunnin pähkäilyn jälkeen sain vihdoin siirrettyä myös kuvat blogiini…

Virkkasin myös huivin Novita-lehden ohjeella. Salomonin solmuilla ja paksulla Novitan uutuuslangalla Mambolla huivi valmistui nopeasti. Tein äidille samanlaisen huivin, mutta lisäsin molempiin päihin kaksi pientä tupsua.