olisipa kätevää, jos saisi varastoitua sitä lämpöä, tunnetta, mitä toisesta ihmisestä saa, mitä toinen ihminen saa aikaan. saisi kerätä mukaansa, varastoida sisälleen ja käyttää aina kun siltä tuntuu. sitä käyttäisi varoen, säästeliäästi, vähän kerrallaan, täysillä nauttien. silloin ei tarvitsisi pelätä, että se loppuu. ei tarvitsisi pelätä viimeistä kertaa. ei tarvitsisi pelätä, että unohtaa. ei tarvitsisi hätäillä, olla kuin ei ikinä enää, imeä kerralla niin paljon. voisi vain olla ja nauttia, kun tietäisi, että sitä jää johonkin, josta sitä voi käyttää. onhan sitä nytkin tuolla sisällä. mutta se on vain niin piilossa. sen pitää olla niin piilossa. se ahdistaa, kun se pitää työntää niin syvälle. ja sen takia sitä pelkää monia asioita.