avaanko itseni.
avata itsensä toiselle. voi sanoa, että se on vaikeaa. mutta voi myös sanoa, että se on helppoa. kun on vain oikea ihminen. ei sitä pysty väkisin tekemään. eikä sitä silloin edes tee täysillä, eikä ihan kokonaan, jos pitää miettiä ja pohtia mitä tekee, miten, miksi. kun se tulee luonnostaan, silloin ei ajattele vaan automaattisesti on vain oma itsensä ja näyttää itsensä sellaisena kuin on. ei kaunistele, sievistele, piilottele. on vain. ja toinen tykkää siitä huolimatta. ja näkee sen suurempia yrittämättä. en minä sitä jaksa miettiä, että miksi. siksi vain. ja jos ajattelee, että minäpä haluan avata itseni jollekin niin ei se kovin helpolla tule, jos se toinen ei halua tehdä sitä yhtä lailla. kyllä sen aavistaa. niin kuin aavistaa sen, kun joku haluaa. eli en minä puolisoani voi yksin syyttää asioista. minä en vain osaa avata itseäni hänelle, en halua, eikä hänkään osaa, eikä halua tehdä sitä minulle. meillä voi mennä moni asia loistavasti, mutta sinne syvimpään me tuskin koskaan päästään. siltä se nyt vaan tuntuu. ei se välttämättä ole maailmanloppu, mutta niin vain on meidän välillä. se on sitten eri asia, voiko niin elää…