Surusta kasvoi suurin onni
Kuten aiemmin kirjoitin, tämä blogi syntyi tarpeesta käsitellä lapsettomuuden ja keskenmenon aiheuttamia tunteita. Te autoitte myös minut yli vaikealta tuntuneen raskausajan. Kaikesta surusta kasvoi maailman suurin onni, ihanainen pieni lapsi. Jokainen päivä alkaa sillä, kun sydän sykertyy käppyrään oman lapsen hymyilevien kasvojen voimasta.
Toivottavasti lapsemme saa pian sisaruksia. Nyt hoivaan esikoistamme. Tämän blogin tarkoitus on tullut tiensä päähän. Olette kaikki rakkaita ja seuraan ahkerasti kuulumisia, mutta en koe tämän kaltaista tarvetta kirjoittaa. Tätä tunnetta, tätä arkea en osaa sanoin kuvailla. Lapsosemme elämästä kirjoittelen toisaalla, toivottavasti tapaamme vielä siellä.
Kiitos!
Maailman ihanin sana - äiti
Maailman ihanin tehtävä - äitiys
Pea
11. Joulukuuta 2009 @ 12.07 · Muokkaa
Hei Minttumaaria!
Olen monen monta kertaa ajatellut sinua ja perhettänne, ja vaikka molemmat olemme blogimme laskeneetkin lepoon, haluaisin sinuun jotenkin yhteyden…pidätkö uutta blogia?
Ehkä yhteydenotto tätä kautta onnistuu:)
Saatko meiliosoitteeni tästä kommentista?